Maria Ekmanin Karibian-reissu päättyi kovaan kuumeeseen ja flunssaoireisiin. Tuntematon tauti ei parantunut, ja Maria ehti saada 17 diagnoosia ennen kuin oikea hoito löytyi.
Aurinkoa, merta ja hyvää ruokaa. Maria Ekman oli unelmalomalla puolisonsa kanssa Dominikaanisessa tasavallassa Karibialla vuodenvaihteessa 2005–2006. Reissu oli juuri sellainen kuin pitikin, aktiiviloma aktiivisille ihmisille.
”Ajelimme mönkijöillä sademetsässä ja nautimme kaikin puolin olostamme”, Maria kertoo.
Ainoa kiusa matkalla olivat alati ympärillä pörräävät hyttyset. Niiltä Maria koetti suojautua parhaansa mukaan, vaatetuksella ja hyttyskarkottein.
”Osa hyttysistä oli kuitenkin niin pieniä ja hiljaisia, ettei niiden pistoja ehtinyt aina torjumaan.”
Ensimmäiset oireet Marialla ilmaantuivat toisena päivänä kotiinpaluusta. Hänelle nousi 38,5 asteen kuume ja nuha. Marian vointi oli niin kipeä kuin mitä flunssapotilaalla yleensäkin tapaa olla.
Lue myös: Vatsakipu oli alkusoittoa – bakteeri vei Rositan, 50, sairaalaan Thaimaassa
Töissä kipeänä ja kuumeessa
Siinä, missä tavallinen flunssa talttuu viikkojen sisällä, Marian tauti ei tahtonut ottaa parantuakseen. Kuume jämähti lukemiin 37,9–38,1, ja nivel- sekä lihaskivut yltyivät. Kun Maria oli sairastanut tauotta kaksi kuukautta, työnantaja lähetti Marian työterveyshuollosta tutkimuksiin yksityiseen sairaalaan.
”Tutkimuksia tehtiin verikokeista aina luuydinkokeisiin. Syytä oireille ei löytynyt. Työterveyslääkäri oli sitä mieltä, että minun kannattaisi palata takaisin töihin.”
Maria palasi, ja seuraavat vuodet hän pelkästään sinnitteli.
”Kävin töissä kuumeisena ja kivuliaana. Välillä podin poskiontelo- ja nielutulehduksia ja söin toistuvasti antibioottia. Elämäni oli sitä, että raahauduin töihin ja töistä kotiin. Söin ja menin nukkumaan.”
Eräänä loppusyksyn aamuna vuonna 2010 hän ei enää päässyt sängystä ylös. Koko kroppa oli jäykistynyt. Kivut piinasivat.
Maria sai lähetteen HUSin infektiopoliklinikalle.
”Seurasi uusi tutkimusrumba. Minusta otettiin varmaan 30 tuubia verta. Olin toki kertonut poliklinikan lääkärille sairastuneeni heti Karibian-matkani jälkeen, ja minulta tutkittiin myös trooppisten sairauksien mahdollisuus. Mitään sellaiseen viittaavaa ei kuitenkaan löytynyt.”
Chikungunya tropiikin hyttysiltä?
HUSissa yksikään lääkäri ei lausunut sanaa chikungunya. Ei Maria sitä itsekään osannut epäillä. Vasta vuosia myöhemmin kävi ilmi, että juuri sitä Maria mitä luultavimmin sairasti. Tavallisissa laboratoriokokeissa kyseinen virus olisi tuskin enää näkynytkään, sillä tartunnasta oli tuossa vaiheessa kuusi vuotta.
”Miksi oireeni sitten jäivät päälle ja vieläpä niin vaikeina, sitä en ole saanut selville”, Maria sanoo.
Chikungunya on yksi tropiikin hyttysten välittämistä tartuntataudeista. Chikungunya-virusta levittävät päiväaikaan aktiiviset hyttyset, Aedes aegypti ja Aedes albopictus. Samat hyttyset levittävät myös dengue- ja zikaviruksia.
Chikungunya-virus aiheuttaa oireet kolmen päivän tai viikon sisällä tartunnasta.
”Oireeni puhkesivat juurikin tuon itämisajan puitteissa. Siksi olin varma, että tautini oli matkan peruja. Erikoissairaanhoidon lääkärit eivät uskoneet minua, vaan väittivät, että syy oireilleni on muualla. Kerran yksi lääkäri napautti minua sanomalla, että jos hän nyt kirjoittaisi minulle psyykkisen sairauden diagnoosin, niin siinäpä sitten olisin.”
Lue myös: Voiko denguekuumeen saada nyt Euroopan lomamatkalta? THL:n lääkäri kertoo
17 diagnoosia ja väärä kuolemantuomio
Marian sairaustarina jatkuu mitä erikoislaatuisimmilla käänteillä. Kun hänen verestään löytyi reumasairauteen viittaava vasta-aine, hänet siirrettiin HUSin reumatautien poliklinikan potilaaksi.
”Kaikkiaan sain vuosien mittaan 17 eri diagnoosia, pisimpään minua kohdeltiin myastenia gravis -potilaana.”
Myastenia gravis on hermo-lihasliitoksen sairaus, jonka oireena on tahdonalaisten lihasten väsyminen ja heikkous.
Lopulta HUS kirjasi Marian ulos järjestelmistään. Häntä kehotettiin hoitamaan asiansa kuntoon, hyvästelemään läheisensä ja suunnittelemaan hautajaisensa.
”Olin järkyttynyt. Itkin ja mietin, että tässäkö tämä elämä nyt oli.”
Jossakin Marian takaraivossa kuitenkin kaikui ääni, joka sanoi, että HUSin lääkärit olivat olleet väärässä. Intuitiota tuki muutama yksityislääkäri, joiden luona Maria oli käynyt aika ajoin.
”Hekin olivat sitä mieltä, etteivät oireeni ole kuolemaksi. Lihassairausdiagnoosia he pitivät niin ikään vääränä. Eräs fysiatri purki minulta liudan lääkkeitä, kuten kortisonin ja psykoosilääke ketiapiinin, ja kehotti hakemaan apua ulkomailta, lääkäreiltä, joilla on trooppisten sairauksien osaamista.”
Sittenkin chikungunya – apu löytyi Amerikasta
Maria alkoi googlettaa. Hakusanana hänellä oli prolonged fever eli pitkittynyt kuume.
”En yhtään tiennyt, mitä tai ketä etsiä, ja lähetin tuolloin, vuonna 2013, ulkomaille varmaankin sata meiliä. Suurin osa ei vastannut.”
Mutta yksi taho vastasi. Kyseessä oli kolmen amerikkalaisen, Harvardin yliopistossa koulutuksensa saaneen infektiolääkärin yritys. Heille Maria listasi oireensa sekä Suomessa tehdyt laboratoriotutkimukset tuloksineen.
”Lääkärit kirjoittivat minulle takaisin ja sanoivat, että oireeni muistuttavat chikungunya-virustartuntaa. He olivat diagnosoineet saman viruksen lukuisilta amerikkalaisilta matkaajilta, mutta kehottivat minua kääntymään varmuudeksi Frankfurtissa olevan laboratorion puoleen. Kyseinen laboratorio saisi chikungunyan kuulemma kiinni vielä näinkin pitkän ajan kuluttua.”
Mutta Maria oli liian heikko matkustaakseen. Hän oli ollut 38 asteen kuumeessa kaikkiaan seitsemän ja puoli vuotta, potenut lamauttavia lihas- ja nivelkipuja ja sairastanut muun muassa useita keuhkokuumeita.
”Olin epätoivoinen, pitkälti toivoni jo menettänyt.”
Chikungunya-oireet loppuivat kaliumjodidilla
Maria pyysi amerikkalaisia lääkäreitä auttamaan etänä. Nämä kertoivat saaneensa chikungunya-oireet talttumaan 80:lta omalta potilaaltaan suurilla annoksilla kaliumjodidia. Kaliumjodidi on kaliumin ja jodin suolayhdiste.
”Lääkäreiden ohjetta noudattaen tilasin kaliumjodidipullon kymmenellä dollarilla nettikaupasta ja aloin annostella sitä itselleni: ensin 20, sitten 50 tippaa aina aamuisin, suun kautta nautittuna.”
Kahdessa viikossa kuume katosi ja lihas- ja nivelkivut hellittivät.
”Oli ihmeellistä tuntea voimien hitaasti palaavan.”
Maria alkoi kuntouttaa itseään.
”Voimistelin ja söin paljon höyrytettyjä vihanneksia puhdistaakseni kehoni kaikista käyttämistäni lääkkeistä.”
Rankkojen sairausvuosien jälkeen Maria tunsi ennen kaikkea kiitollisuutta.
”Koin saaneeni toisen mahdollisuuden, ja halusin käyttää sen eri tavalla kuin aiemman elämäni. Irtisanouduin työpaikastani ja ryhdyin yrittäjäksi. Toteutin pitkäaikaisen unelmani ja hankin koiran.”
Maria muistaa eräänkin aamun, jona hän seisoi aamukahdeksalta liikennevaloissa – tervehtyneenä ja reippaana.
”Hymyilin niin, että lähellä olijat pitivät minua varmaankin hulluna. Niin onnellinen olin – siitä, että käteni ja jalkani toimivat taas ja että sain jatkaa tätä elämää.”
Anna on nähnyt otteita Marian hoitohistoriasta HUSissa.
Chikungunya-virus
1. Chikungunya on viruksen aiheuttama trooppinen kuumetauti, jota esiintyy pääosin Afrikassa, Koillis-Aasiassa ja Intian niemimaalla. Pohjois-Amerikassa ja Etelä-Euroopassa esiintyy ajoittain maantieteellisesti rajoittuneita epidemioita. Virus kuuluu togavirusten sukuun, ja se tarttuu ihmiseen hyttysten välityksellä.
2. Tyypillisiä oireita ovat nopeasti nouseva kuume ja voimakas nivelkipu, lihaskipu, päänsärky, pahoinvointi ja väsymys. Joskus oireet ovat vakavia, kuten sydämen vajaatoiminta, aivokalvontulehdus tai aivokuume. Oireet alkavat yleensä 3–7 päivän kuluttua tartunnasta. Taudin akuuttivaihe kestää noin viikon, joskus kivut voivat jatkua kuukausia.
3. Matkailijan on tärkeää suojautua hyttysten pistoilta hyttyskarkottein ja vaattein. Chikungunyaa vastaan on myös rokote. Vuonna 2024 tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin viisi laboratoriovarmennettua chikungunya-tartuntaa suomalaisilla matkailijoilla.
Asiantuntijana ylilääkäri Leif Lakoma, THL
Marian oivallus
”Kun nousin vuosikausien kuumeen ja kipujen suosta, koin tarvitsevani elämääni jotakin syvää ja tärkeää. Haaveenani oli aina ollut oma koira, joten hankin Zorron, parsonrussellinterrieripojan. Zorro on ollut minulle kuin oma varjoni, se on kulkenut mukanani kaikkialla. Meillä on ollut Zorron kanssa hurjan kivaa, muun muassa kilpailimme agilityssä SM-tasolla asti. Vaikka Zorrolla alkaa olla jo ikää, emmekä enää kilpaile, koira lähtee aina riemuiten treeneihin.”
Lue myös Kotiliesi.fi: Zorro-koiran uskomaton päättäväisyys pelasti puskaan tuupertuneen rouvan – ”Sain hädin tuskin pidettyä hihnasta kiinni”
Sinua voi kiinnostaa myös:
