Joona Keskitalo oli 2. joulukuuta vieraana Puoli seitsemän -ohjelmassa.
Dekkarikirjailija Joona Keskitalo ei osaa nimetä yhtä tiettyä tilannetta lapsuudestaan, jolloin hän olisi käyttäytynyt erityisen huonosti vaikkapa opettajaa kohtaan. Tilanteita oli nimittäin ihan jatkuvasti.
Hän oli se poika, joka teki koulussa kaikkea sitä, mitä ei olisi saanut: rikkoi sääntöjä, haastoi opettajan auktoriteettia ja haki kavereiden ihailua tempauksillaan.
Vasta aikuisena hän on ymmärtänyt, ettei uhmakkuuden taustalla ollut pelkkä kapina vaan jotakin syvempää:
– Jos olisit kysynyt luokkakavereilta, millainen Joona on, he olisivat sanoneet, ettei tuo häpeä mitään. En ollut kovin vihainen tai pelokas, mutta todellisuudessa toimintaani ohjasi häpeä, Keskitalo pohtii.
Avaa kuvien katselu
Kirjoittaminen jatkuu usein ajatuksissa myös kävelyillä, iltaisin ja viikonloppuisin – tarinat pyörivät Keskitalon mielessä lähes koko ajan. Kuva: Jouni Soikkeli
Lapsena ja nuorena häpeän tunne oli hänelle lähes sietämätön.
Jos hän ajautui opettajan kanssa törmäyskurssille, Keskitalo antoi mieluummin asioiden riistäytyä käsistä kuin myönsi toimineensa väärin – sehän vasta olisikin hävettänyt. Hän purki pahaa oloa rajuihin, jopa törkeisiin tekoihin.
Ulospäin Joona Keskitalo vaikutti nuorena pelottomalta, mutta todellisuudessa hän teki kaikkensa, ettei joutuisi itse vastuuseen.
– Olen myöhemmin kuullut kolmesta pimeästä energiasta – vihasta, pelosta ja häpeästä – jotka estävät ihmistä saavuttamasta potentiaaliaan. Vihan takaa voi siis löytyä muitakin tunteita.
Avaa kuvien katselu
Rauhallinen perhearki on kirjailijalle nykyään tärkeää. Kuva: Jouni SoikkeliNuoruuden kapinasta aikuisiän suorituspaineisiin
Nuoren Joonan elämä oli täynnä rajojen kokeilua, päihteitä, kotoa karkaamisia ja rötöstelyä. Vapaus oli hänelle tärkeintä, mutta todellisuudessa se tarkoitti ajelehtimista – ja ajoittain myös poliisiasemalla vierailuja.
Keskitalo pohtii, että nuoruuden typeryyksiin vaikutti myös aivojen kehitys:
– Olen lukenut, että miesten otsalohko kehittyy usein myöhemmin kuin naisilla, vasta 25-vuotiaana. Ei ihme, että nuorena tuli tehtyä tyhmyyksiä.
Keskitalo kertoo ymmärtäneensä aikuisena ajelehtimisen ja röyhkeyden johtuneen hyväksynnän tarpeesta. Hän ei halunnut näyttää heikolta muiden silmissä.
Parikymppisenä Keskitalo tavoitteli kunniaa työnteolla ja menestyksellä. Hän perusti yrityksen, treenasi itsensä huippukuntoon ja yritti näyttää ulospäin, että kaikki on hallussa.
Sisällä oli kuitenkin tyhjä olo ja hiljainen burnout. Näistä vaiheista Keskitalo on kertonut Anna-lehdessä.
Keskitalo kertoo oppineensa pysähtymään ennen kuin toimii.
Kun nuoruuden kaoottinen elämä vaihtui aikuisuuteen, Keskitalolle tuli tarve ottaa elämä tiukasti hallintaan ja hetkeksi hän ajautui toiseen ääripäähän. Hän pyrki työnteon ja suoritusten kautta kontrolloimaan kaikkea.
– Yritin väkisin pitää kaiken kasassa ja sopeutua, mutta siitäkin löysin itseni ongelmista ja lopulta jonkinasteisesta burnoutista.
Itsensä hyväksyminen muutti elämän suunnan
Vähitellen Keskitalo oppi myöntämään itselleen keskeneräisyytensä. Meditointi, itsereflektointi ja perheen perustaminen toivat elämään uuden suunnan.
– Olen löytänyt jonkinlaisen rauhan, mutta tiedostan, että elän nytkin vain vaiheessa ja seuraava vaihe voi olla taas ihan toisennäköinen.
Avaa kuvien katselu
Joona Keskitalo kirjoittaa rikosromaanejaan Hämeenlinnassa. Kuva: Jouni Soikkeli
Kirjailijan arki Hämeenlinnassa vaimon ja pienten tyttärien kanssa on nykyisin tasaista ja rauhallista. Ja juuri sellaisesta kolmikymppinen kirjailija Keskitalo todella nauttii.
Viime aikoina hänen ja tyttärien lempipuuhiin on kuulunut iltakävelyt ja tähtien katselu kaupungin talvipimeydessä.
Joona Keskitalo työskentelee tällä hetkellä kotitoimistollaan Takamailla-sarjan viidennen osan parissa.
Sarjan jokainen kirja kertoo oman itsenäisen rikostarinansa, ja tapahtumapaikat löytyvät usein syrjäisistä suomalaisista maisemista, pitkien hiekkateiden päistä. Viimeisin osa sijoittuu eteläpohjanmaan lakeuksille.
Keskitalo kertoo Takamailla-sarjassa hahmoista, jotka ovat tavalla tai toisella epäkypsiä, puutteellisia tai elämän kolhimia. Hän tarkastelee rikoksia tavallisten ihmisten silmin, ja tarinoissa synkkä realismi ja huumori sekoittuvat.
– Olen jollain tavalla sählännyt tässä elämässä eteenpäin ja ollut sillä tavalla epäkypsä kappale, siksi kirjoitan niiden epäkypsien kappaleiden näkökulmasta.
Avaa kuvien katselu
Joona Keskitalo rakentaa tarinoitaan pimeistä ja valoisista sävyistä. Kuva: Jouni SoikkeliTunnereaktioiden hallinta on osa henkistä kasvua
Nykyään Keskitalo pystyy kohtaamaan häpeän tunteen ja ottamaan sen vastaan reagoimatta enää ensimmäisen impulssin mukaan. Hän uskoo, että henkinen kasvu liittyy itsensä hyväksymiseen ja siihen, ettei enää toimi yhtä suoraan ensimmäisen tunnereaktion ajamana.
– Minulla oli ennen vain semmoinen suora putki – oli joku ajatus tai tunne, ja siitä seurasi toiminta. Nyt putken välissä on paussi, ja sen jälkeen päätetään, miten toimitaan, Keskitalo kuvailee.
Kun elämä on tasapainossa ja perusasiat kunnossa, pienet asiat eivät enää hetkauta samalla tavalla kuin ennen.
Avaa kuvien katselu
Keskitalo kirjoittaa yleensä aamuisin, ja hänellä on tavoitteena saada aikaan 1500 sanaa päivässä. Kuva: Jouni Soikkeli
– Lapset on siitä hyvä, että ne kyllä auttavat luopumaan oman navan katselusta, kun joudut oikeasti pitämään huolta ja ottamaan vastuuta elävistä ihmisistä.
Joona Keskitalo haluaa olla kiitollinen siitä, että saa tehdä työkseen sitä, mistä lapsena haaveili – ja uskoo nykyään olevansa keskivertoa parempi tunnustamaan omat virheensä ja puutteensa.
– Kaikki on ohimenevää, myös vaikeudet, hän siteeraa ruotsalaista ekonomi-meditoija Björn Natthiko Lindebladia.
Katso Joona Keskitalon vierailu Puoli seitsemän -ohjelmassa:
