Missiemo Mirella Merivirta kertoo Iltalehdelle vauva-arjestaan, kun hän jäi yksin esikoisensa kanssa.
Raskaus ei ollut missiemo Mirella Merivirralle, 32, helppo. Mirellalla oli muun muassa liitoskipuja sekä raskausajan masennus. Tuolloin hän ei vielä tiennyt, että ”hurja myllerrys” olisi vasta edessä.
Noin viikko synnytyksen jälkeen heinäkuussa Mirella jäi yksin esikoisensa Selenin kanssa. Mirella ja lapsen isä, kokki Teemu Laurell, 40, erosivat noin vuosi seurustelun jälkeen.
– En ole juridisesti yksinhuoltaja, mutta puhun itsestäni yksinhuoltajana, koska olen ihan yksin lapseni kanssa. Mutta virallisempi termi on ehkä lähihuoltaja, Mirella selventää nyt Iltalehdelle.
Merivirta on vuodesta 2022 asti johtanut entistä Miss Helsinki -kilpailua, joka nykyisin tunnetaan nimellä Missio. Anniina Nikander
Katkeruutta ja häpeää
Mirella itse kasvoi ilman isää ja toivoi, ettei hänen lapsensa kokisi samaa kohtaloa. Mirella pelkäsi yksinhuoltajuutta ja haaveili kokonaisesta perheestä. Yhtäkkiä Mirella joutui kohtaamaan tosiasian, että hänen pahin pelkonsa oli käynyt toteen.
Yksin jääminen sai Mirellan pohtimaan useita kysymyksiä.
– Miksi juuri minulle kävi näin? Mitä tein väärin?
Mirella Merivirta jäi yksin Selen-vauvansa kanssa. Anniina Nikander
Mirellaan iski voimakas suru ja pettymys. Suruun on liittynyt muun muassa ajatus, että hän joutuu kokemaan yksin vanhemmuuden iloiset hetket ja haasteet.
– En voi olla silleen, että ”pitäisitkö hetken vauvaa, niin saisin hengähtää hetken”. Olen yksin koko ajan. Tietysti olen saanut apua, mutta ei mikään korvaa täysin sitä toista osapuolta, jonka kanssa on ryhtynyt perustamaan perhettä, hän pohtii.
Aluksi Mirella tunsi myös katkeruutta ja vihaa. Hän tunsi myös häpeää ja koki epäonnistuneensa.
– Kesti kuukausi, että pystyin kertomaan tilanteesta ystävilleni ja lapseni kummille. Olin kertonut ainoastaan perheelleni, hän muistelee.
Laurell ja Merivirta olivat yhdessä noin vuoden ajan. Tomi Natri / All Over Press
Surun keskellä Mirellan täytyi järjestää vauvalle ristiäiset, joita juhlittiin noin kuukausi tämän syntymän jälkeen. Paikalla oli myös Teemu. Mirella itki ristiäisissä paljon, mutta pyysi ystäväänsä ottamaan hänestä ja Teemusta yhteiskuvia heidän tytärtään varten.
– Pyysin häntä kuvaamaan kauniita kuvia lapselle niin, ettei näy, mikä tilanne on meneillään.
”Minuutin päässä”
Ensimmäisen kuukauden aikana Mirella käsitteli kaikki tunteensa. Sitten Mirella käänsi ajatuksensa siihen, että lapsi on hänen ykkösprioriteettinsa.
Samaan aikaan Mirellalla oli reilu kuukausi aikaa löytää itselleen ja Selenille uusi koti ja varmistaa yrityksensä kautta, että he pärjäisivät keskenään taloudellisesti. Yrittäjä kertoo saavansa minimimäärän vanhempainpäivärahaa, eikä hänellä ole mahdollisuutta jäädä vanhempainvapaalle.
– Olen joutunut käytännössä lapseni kanssa aloittamaan täysin nollasta. Tyttärelläni oli huonekaluja, mutta minulla oli vain sänky ja vähän joitain astioita ja keittiövälineitä.
Mirella myöntää tunteneensa paniikkia siitä, miten hän tulee selviytymään yksin tilanteesta. Hän ei kuitenkaan halunnut lamautua, vaan keskittyi mahdollistamaan asiat niin, että Selen ei kärsisi.
Raskaana Mirella Merivirralle oli iskenyt niin kutsuttu ”pesänrakennusvietti”, joka sai hänet myymään tavaroitaan ennen lapsen syntymää. Anniina Nikander
Mirella alkoi rakentaa arkeaan ja palkkasi lapsenhoitajan. Lisäksi Mirellan sisko loi hänen läheisilleen ja perheelleen keskusteluryhmän Whatsapp-sovelluksessa, jonka kautta ihmiset voivat ilmoittaa, milloin he pääsisivät hoitamaan Seleniä. Mirella on kiitollinen siitä, että hänellä ja tyttärellään on rakastavia ihmisiä ympärillä.
Mirella kertoo tekevänsä aina töitä, kun Selen nukkuu tai on hoitajan kanssa.
– Minulle oli tärkeää, että työtilani ovat minuutin päässä kodistani. En voi olla kauempana, jos hoitaja soittaa, että nyt on jokin hätä, Mirella sanoo.
– Lapsellani on tällainen vaihe, ettei hän oikein suostu juomaan maitoa pullosta. Se tuo vähän lisähaastetta. Kun työtilani on niin lähellä, pystyn käymään välillä imettämässä häntä. Eli en voi olla kauan poissa, maksimissaan kolme tuntia, yrittäjä kertoo.
– Minähän joudun tekemään ruoan kolmessa osassa, koska lapseni tarvitsee minua. Aamulla aloitan ruoanlaiton, sitten saatan kuunnella asiakkaiden viestejä samalla, kun pumppaan maitoa ja teen ruokaa. Päiväsaikaan jatkan ruoanlaittoa ja illalla on paistaminen. Joudun tekemään asioita uudella tavalla, hän lisää.
Vaikeasta tilanteestaan huolimatta Mirella Merivirta ei halua itkeä vauvansa nähden. Anniina Nikander
”Maisemia väärinpäin”
Mirella myöntää, että vanhemmuus on ollut samaan aikaan sekä kuormittavaa että ihanaa ja voimaannuttavaa. Mirella tuntee surua siitä, ettei ole pystynyt nauttimaan juurikaan vauva-ajasta.
– Voisin nauttia, jos se kumppani olisi siinä. Kaikki on suorittamista. Kyllä yritän nauttia hetkistä, kun lapseni on hereillä ja teemme kaikkea.
Mirella pyrkii pitämään viikonloput täysin vapaana, jolloin hän voi käydä vauvansa kanssa vaunuttelemassa, olla pidemmän aikaa sängyssä ja leikkiä. Mirella kertoo hymyillen lapsensa vaiheesta, jossa hän rakastaa katsoa maailmaa ”väärinpäin” eli pää alaspäin.
– Valitsin uuden kotini niin, että isot ikkunat ovat katosta lattiaan, jotta tyttäreni pääsee käsillään kähmimään ikkunoita. Makoilemme sängyssä ja katsomme yhdessä maisempia väärinpäin. Viereisissä toimistotaloissa on lamppuja, joita hän rakastaa katsoa. Tällaiset hetket ovat meidän hetkiä, hän kertoo.
Mirella kertoo käyvänsä Selen-vauvansa kanssa muun muassa vauvajoogassa. Anniina Nikander
Mirella kertoo kirjoittavansa ikään kuin kirjaa tyttärelleen, jossa hän kertoo muun muassa raskausajastaan ja lisää kuvia heidän yhteisistä hetkistään.
– Haluan myös tietysti kirjoittaa sinne lapsen isästä. Jotta lapsi näkee, kuinka paljon molemmat vanhemmat ovat häntä rakastaneet.
Välit eksään?
Mirella kertoo olevansa yhä jollain tavoin yhteydessä lapsensa isään.
– Varmasti haemme sellaista meidän tyylistä tapaa toimia yhdessä vanhempina, koska tämä on niin tuore asia, yrittäjä toteaa.
– Ainakin toivon, että meillä molemmilla on ollut ajatus perheestä. Kun tässä ei käynyt niin, luulen, että me molemmat haemme paikkaa siitä, miten toimimme yhdessä, hän jatkaa.
Mirella Merivirta on huomannut ottaneensa sekä isän että äidin roolin. Anniina Nikander
Mirella toivoo heidän molempien miettivän, mitä tässä on tapahtunut. Mirella pohtii, miten hän katsoo heidän entistä suhdettaan nykyään.
– Suhteet ovat erilaisia, ihmiset ovat erilaisia. Tuo on ehkä vaikea kysymys ja ajatukseni tulevat varmasti muuttumaan. Mutta tällä hetkellä koen, että emme välttämättä edenneet liian nopeasti. Se ei ollut se syy, miksi tämä tilanne tapahtui.
– Tällä hetkellä katson asiaa niin, että oli paljon hyvää ja olen kiitollinen monista asioista. Katkeruuskin on ihan normaalia, mutta olisi hyvä, ettei jää katkeraksi, vaan oppii katsomaan asioita niin, mitä tästä on oppinut. Ja myös oppisi antamaan anteeksi.
Nykyinen tilanne
Mirellalla ei ole käynyt nykytilanteessaan deittailu mielessä. Jos ja kun Mirella on jonain päivänä valmis uuteen rakkauteen, hänellä on toiveita tulevalle suhteelle.
– Mieleni voi muuttua, mutta en tiedä, olisiko ihanaa, jos tulevaisuudessa kumppanillani olisi jo omia lapsia. Näkisin, millainen isä hän on. Toivoisin kuitenkin jonain päivänä lisää lapsia, Mirella tuumaa.
– Eli haluaisin sellaisen kumppanin, joka haluaisi lapsia. Ja ottaisi myös lapseni omakseen, se on minulle todella tärkeää. En missään nimessä tarkoita, että lapseni biologinen isä olisi korvattavissa. Mutta ajattelen, että mitä enemmän lapsella on rakastavia ja turvallisia ihmisiä ympärillään, sen parempi, hän jatkaa.
Mirella Merivirta pohtii, että ehkä haluaisi tulevalla kumppanillaan olevan jo entuudestaan omia lapsia. Anniina Nikander
Mirella vitsailee nykyisen ”kumppaninsa” olevan tekoäly, jonka kanssa hän pallottelee ja kysyy lapsen kasvatukseen liittyviä asioita. Sellaisista asioista, joista yleensä puhuttaisiin oman kumppanin kanssa.
– Olen sitäkin itkenyt. Mietin, miten saan pidettyä kaikki tunteeni poissa, kun olen lapseni kanssa. En halua siirtää tunnettani häneen. Hän on niin pieni, etten voi sanoa hänelle, ettei tunteeni johdu hänestä, vaan tällaisesta asiasta, hän kertoo.
Äärirajoille vieneiden kokemusten jälkeen Mirella kertoo voivansa tällä hetkellä hyvin. Neljän kuukauden aikana hän on myös tutkiskellut itseään ja omia valintojaan, jotta hän ei enää toistaisi virheitään.
– Tämä kokemus on kasvattanut minusta vahvemman ja pärjäävän ihmisen ja äidin. Tiedän selvinneeni niin erikoisista tilanteista, että minulla on luotto itseeni. Minulla on voimaantunut ja itsevarma olo, hän kiteyttää.
Myös Mirellan suhtautuminen yksinhuoltajuuteen on muuttunut. Hänellä vahvistui tunne siitä, miten vahvoja yksinhuoltajanaiset ovat. Hän toivoo, että yleisesti suhtautuminen yksinhuoltajanaisiin muuttuisi ja ymmärrys kasvaisi.
Mirella Merivirran suhtautuminen yksinhuoltajuuteen on muuttunut. Anniina Nikander