Juha Ristamäki

Moskovassa kytätään kieli pitkällä, josko Nato alkaisi yhä enemmän rakoilla liitoksistaan, kirjoittaa Juha Ristamäki.
Eilen klo 21:08


Yhdysvaltain ulkoministeri Marco Rubiota ei nähdä Nato-kokouksessa Brysselissä. Aaron Schwartz – Pool Via Cnp/CNP via ZUMA Press Wire
Iltalehti kertoi maanantaina, että puolustusliitto Naton ulkoministerikokousta Brysselissä varjostaa se, että Yhdysvaltain ulkoministeri Marco Rubio ei osallistu kokoukseen.
Tiistaina tieto varmistui, mutta Nato-maiden diplomaatit ja päättäjät olivat kuin mitään kovin kummallista ei olisi tapahtumassa.
Naton pääsihteeri Mark Rutte totesi tiistain tiedotustilaisuudessaan, että ”Yhdysvallat painaa päälle kovasti”, jotta rauhansopimus saataisiin aikaan.
Epäilemättä näin onkin, Yhdysvaltain neuvottelijat olivat tiistaina Moskovassa tapaamassa Venäjän presidentti Vladimir Putinia, ja ehkä jo keskiviikkona on vuorossa tapaaminen Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyin kanssa.
Mutta se, mistä pitäisi olla hieman huolestunut, on se, mitä Rubion poisjäänti Brysselin kokouksesta alleviivaa: se alleviivaa sitä, että eurooppalaiset Nato-maat eivät ole pöydissä, jossa Ukrainan sodan rauhansopimusta väännetään.
Diplomaattipiireissä on nyt muisteltu, koska viimeksi Yhdysvallat jättäytyi pois näin tärkeästä Nato-kokouksessa.
Tämä tapahtui ilmeisesti Irakin sodan tiimoilta vuonna 2003. Yhdysvaltain ja Britannian johtama kansainvälinen liittouma oli hyökännyt Irakiin, mutta Nato-maista muun muassa Saksa ja Ranska vastustivat jyrkästi tätä hyökkäystä.
Yhdysvallat yksinkertaisesti ohitti eurooppalaisten liittolaistensa nurinat.
Vielä ei tiedetä, mitä lopulta on pöydällä Ukrainan rauhansopimusneuvotteluissa.
Epäilemättä siellä on myös hyvin karvaita asioita niin Ukrainalle kuin Euroopallekin. Ukraina on valmis tulemaan vastaan, se haluaa rauhan, mutta Venäjä luonnollisesti yrittää vedättää kaikkea ja kaikkia viimeiseen asti.
Vaikka Yhdysvaltain presidentti Donald Trump mainostaakin olevansa diilien tekijä, niin tässä hän saattaa vetää vesiperän. Mikään ei ainakaan toistaiseksi ole viitannut siihen, että Putin haluaisi oikeasti rauhaa: hän haluaa edelleen alistaa Ukrainan Venäjän vasallivaltioksi.
Niinpä rauhantunnusteluissa kierretään yhä kehää.
Trump ei ole ollut valmis ajamaan Putinia nurkkaan muun muassa sen takia, että Yhdysvallat pelaa moninaista peliä, jossa se pyrkii iskemään kiilaa Venäjän ja Kiinan välille.
Vielä vähemmän Putinia on ollut valmis ajamaan nurkkaan Eurooppa, jossa monet maat ovat keskittyneet enemmänkin korulauseiden lausumiseen.
Venäjältä takavarikoituja varoja ei ole vieläkään ohjattu Ukrainan auttamiseen, fossiilista energaa virtaa edelleen Venäjältä, eikä aseapu Ukrainalle ole riittävää.
Naton pääsihteeri Rutte sanoi tiistaina, että hän aikoo tulla Nato-kokoukseen ”lakki kourassa”, jotta hän saisi Ukrainalle lisää tukea. Tästä kerrotaan lisää keskiviikkoisen kokouksen jälkeen.
On hyvin valitettavaa, että kaikki eurooppalaiset maat eivät ole vieläkään heränneet Venäjän uhkaan, eikä siihen, että rauhantunnusteluja käydään tällä hetkellä Euroopan ohi.
Ilmeisesti myöskään se mahdollisuus, että Yhdysvallat lopulta kyllästyy eurooppalaisten vitkasteluun ja vetäytyy rauhanprosessista, ei saa kaikkia ymmärtämään tilannetta.
Yhdysvallat on tähän mennessä muun muassa pumpannut kovilla vaatimuksillaan Naton puolustusmäärärahoja ylöspäin. Pitää tietysti toivoa, että Rubion poisjäänti Brysselin kokouksesta on osa samaa jatkumoa: keino ajaa eurooppalaiset toimimaan.
Yhtä kaikki, tämänkin episodin ajoitus on kovin huono. Moskovassa kytätään kieli pitkällä, josko Nato alkaisi yhä enemmän rakoilla liitoksistaan. Tätä asiaa ei kannata Putinille suoda.