Kun Janka muutti Lappiin, hän huomasi, että uusilta tuttavuuksilta kysytään aina alkuun samat kysymykset. Se tuntui aluksi oudolta.
Muutama asia yllätti, kun muutti Lappiin, Janka kertoo. Janka Mäkipää
Janka Mäkipää, 27, oli jo pitkään tiennyt haluavansa asua pienellä paikkakunnalla. Pienestä maalaispitäjästä kotoisin oleva Janka kaipasi luonnon äärelle, kuten hänen puolisonsakin.
Niinpä Turussa opiskeluaikoina toisensa tavannut pariskunta hivuttautui pikkuhiljaa pohjoisemmaksi: ensin Ouluun, sitten Lappiin. He ehtivät asua sekä Inarin Ivalossa että Rovaniemellä, kunnes asettuivat Inarin Koppeloon.
Nyt Janka on asunut Lapissa yhteensä yli neljä vuotta. Heti alkuvaiheessa hän kiinnitti Inarissa huomiota siihen, että uusissa kohtaamisissa toistuivat samat kysymykset.
– Heti kun alkoi tutustua uusiin ihmisiin, sieltä tuli aina ne tietyt kysymykset: metsästätkö, kalastatko ja missä asut, naurahtaa Janka.
Erityisesti viimeinen kysymys hämmensi häntä.
Janka nauttii elämästä luonnon keskellä. Haastateltavan kotialbumi
– Aluksi ajattelin, että sillä tarkoitetaan, missä päin asun. Kyse on kuitenkin Suomen suurimmasta kunnasta, ja täällä voi asua monessa eri kylässä. Siksi ajattelin, että kylän mainitseminen riittää.
Näin ei kuitenkaan käynyt. Kysyjä halusi aina tietää asuinpaikan tarkemmin.
– Mietin, että en kai minä nyt oikeasti sano talonnumeroani ja onko kysyjä sitten tulossa kylään.
Vähitellen kysymys alkoi kuitenkin tuntua luontevalta, ja nykyisin Janka itsekin esittää sen uusille tuttavuuksille. Henkilökohtaiselta vaikuttavan kysymyksen takana voikin piillä suurempi merkitys.
Yhteisöllisyys näkyy arjessa
Nykyään paikallisten uteliaisuus tuntuu Jankan mukaan täysin luonnolliselta.
– Ymmärsin, etteivät ihmiset kysy asuinpaikkaa sen takia, että he haluaisivat tunkeutua meille. Siitä on helppo esimerkiksi jatkaa jutun juurta. Koska paikka on pieni, moni saattaa tuntea edelliset asukkaat.
Kunkin asuinpaikan tunteminen luo myös turvallisuuden tunnetta. Samalla siitä voi olla konkreettista hyötyä silloin, kun tarvitsee apua.
– Jos vaikka ajaa ojaan, tietää, keneltä pyytää apua ilman, että tarvitsee kutsua hinausautoa.
Esimerkki ei ole keksitty, sillä Jankalle itselleen on käynyt juuri tällä tavalla. Ojaanajossa ei onneksi sattunut mitään, ja paikalle osunut naapuri tiesikin heti, kenet pyytää paikalle.
Janka kokee ylipäätään, että elämä Lapissa on yhteisöllistä. Tämän hän huomasi silloinkin, kun hän remontoi puolison kanssa omakotitalonsa yläkertaa ja kattoa.
– Yhtäkkiä tuttumme ja ystävämme tulivat ihan pyytämättä auttamaan. Se tuntui jotenkin super-ihanalta, kertoo Janka.
Janka on kotiutunut perheineen hyvin Inariin. Haastateltavan kotialbumi
– Samaan aikaan oli jopa vähän vaikea ottaa apua vastaan. Oli sellainen olo, että apua, pitääkö minun nyt jotenkin maksaa tästä tai miten voin kiittää ihmisiä tarpeeksi.
Millaista elämä Lapissa on ollut?
Elämä Lapissa onkin yllättänyt Jankan monella tavalla.
Vaikka ihmiset ovat uteliaita asuinpaikasta, Janka huomasi nopeasti, ettei muita esimerkiksi kiinnosta kenenkään koulutustausta tai titteli.
– Siitä tuli tietynlainen helpotuksen tunne. Tittelit vähän niin kuin tippuivat pois, hän sanoo.
– Silloin kun muutin tänne, minulla oli vielä korkeakouluopinnot kesken. Tunsin kriisiä siitä, onko valitsemani ala riittävän hyvä tai olisiko pitänyt mennä ammattikorkeakoulun sijasta yliopistoon.
Jankan mukaan Lapissa puheita enemmän merkitystä on sillä, mitä tekee.
Yhteisöllisyys on tehnyt vaikutuksen Jankaan pohjoisessa. Haastateltavan kotialbumi
Myös ystävyyssuhteet saattavat olla erilaisia kuin etelässä.
– En tiedä, johtuuko se vain siitä, että olen tavallaan kasvanut aikuiseksi täällä, mutta tuntuu, ettei ystävyys katso ikää. Minulla on hyvä ystävä, joka on yli kuusikymmentävuotias, eikä se tunnu yhtään oudolta.
Inarista onkin tullut paikka, joka tuntuu omalta ja johon Janka perheineen on kotiutunut hyvin. Tulevaisuudesta ei kuitenkaan koskaan tiedä.
– Toki itse olen luontaisesti seikkailuhenkinen. Jos puolisoni heittäsi, muutetaanko Norjaan, sanoisin heti, että mennään vaan. Mutta onnekseni ehkä hän ei ole sellainen, naurahtaa Janka.