ELOKUVA-ARVIO. Stanley Kramerin jähmeä mutta sangen arvostettu Nürnbergin tuomio (1961) kuvasi nimensä mukaisesti toisen maailmansodan jälkeistä natsijohtajien sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä, mutta etäännytetysti fiktion keinoin ja kuvitteellisin henkilöhahmoin.
Kummallisesti alkuperäisnimellään Suomessa esitettävä Nuremberg keskittyy samaan historialliseen tapahtumasarjaan kuin Kramerin elokuva, mutta todellisten henkilöhahmojen kautta. Ratkaisu tuo aivan uudenlaista, miltei dokumentaarista jämäkkyyttä draamaan.
Vaikutelmaa lisäävät oikeudenkäynnissä esitettävät dokumenttifilmit keskitysleirien ruumiskasoista ja polttouuneista.
Siinä missä Nürnbergin tuomio tarkensi natsijohtajien sotasyyllisyyttä arvioineen tribunaalin toimintaan, Nuremberg vie fokuksen kiinnostavasti aivan toisaalle. Elokuvan päähenkilöksi nostetaan amerikkalainen psykiatri Douglas Kelley (Rami Malek), joka komennetaan arvioimaan Hermann Göringin (Russell Crowe), Rudolf Hessin (Rudolf Pietschmann) ja muiden vangiksi saatujen natsijohtajien psykologista profiilia sekä varmistamaan etteivät nämä päädy oikeudenkäyntiä odottaessaan itsemurhaan.
Nuremberg on sodan viimeisenä päivänä antautuvaa valtakunnanmarsalkka Hermann Göringiä esittävän Russell Crowen mestariteos. Kuva: Kata Vermes/Sony Pictures Classics
Kelleyn ja Göringin välille kasvaa keskustelujen aikana luottamuksellinen suhde, jossa kumpikin uskoutuu keskustelukumppanilleen, mutta samalla myös manipuloi tätä tai yrittää muilla tavoin hyötyä syntyneestä luottamuksesta, jota voisi myös kutsua ystävyydeksi.
Myöhemmin Kelley kirjoitti Nürnbergin-kokemuksistaan myös kirjan, jonka pääväittämä oli, etteivät natsijohtajat Göring etunenässä olleet psykologisessa mielessä mitenkään poikkeavia ja että missä tahansa yhteiskunnassa olosuhteiden ollessa otolliset sama kehityskulku olisi mahdollinen kuin 1930-luvun Saksassa.
Kelleyn tulkinnasta ei erityisemmin pidetty eikä hänen kirjastaan tullut myyntimenestystä, vaikka juuri Kelley nähtävästi tunsi Hermann Göringin paremmin kuin kukaan muu.
Göringin hän määritteli äärimmäisen älykkääksi ja erittäin narsistiseksi mieheksi. Siksi hän varoitti sotasyyllisyysoikeudenkäynnin pääsyyttäjää Robert Jacksonia (Michael Shannon) siitä, että todistajanaitiossa Göring söisi tämän elävältä ellei Jackson onnistuisi hyödyntämään juurikin valtakunnanmarsalkan narsismia sekä horjumatonta uskollisuutta Führerille.
Ohjaaja James Vanderbiltin aiherajaus nostaa Nurembergin kirkkaasti sen luontaisen referenssiteoksen Nürnbergin tuomion yläpuolelle. Vanderbiltin kerronnassa ei ole mitään asetelmallista ja tarinan ihmiset kuvataan nimenomaan ihmisinä eikä tietyn ilmiön symboleina patsastelemassa historian lehdillä. Kokonaan toinen kysymys on, kumpi elokuvista on tarkempi kuvaus itse oikeudenkäynnistä, mutta se ei olekaan ollut Vanderbiltin ensisijainen huolenaihe vaan Kelleyn ja Göringin välisen eriskummallisen ystävyyssuhteen kuvaus.
Vanderbiltin metodi on vaativa, mutta ei niinkään ohjaajalle itselleen kuin hänen tärkeimmille näyttelijöilleen. Pienikin falskius tulkinnassa tuhoasi Kelleyn tai Göringin roolihahmon ja samalla koko elokuvan.
Rami Malek ja Russell Crowe näyttelevät äärimmäisellä intensiteetillä, läsnäolevasti, mutta kuin eivät olisi edes tietoisia heidän jokaisen eleensä, äänenpainonsa ja silmänurkan värähdyksenkin taltioivasta kamerasta.
Etenkin Crowelle Nuremberg merkitsee hiukan hiipuneen uran uutta nousukohtaa ja hänen näyttelijätyönsä puhkeamista lopullisesti kukkaan varttuneella iällä. Itseriittoisena ja lempeästi hymyilevänä hirmuhallitsijana Crowe tekee pitkän uransa painokkaimman roolisuorituksen – olisi täysin käsittämätöntä mikäli Crowea ei aikanaan palkittaisi parhaan pääosasuorituksen oscarilla.
Russell Crowe Hermann Göringinä edustaa samaa elokuvanäyttelemisen absoluuttista huippua kuin Anthony Hopkins Uhrilampaiden (1991) Hannibal Lecterinä ja Bruno Ganz Perikadon (2004) Adolf Hitlerinä.
Lienee puhdasta sattumaa, että kaikki kolme näyttelijätyön mestariteosta kuvaavat äärimmäistä pahuutta.
NUREMBERG (USA/Unkari 2025). Ohjaus: James Vanderbilt. Käsikirjoitus: James Vanderbilt perustuen Jack El-Hain kirjaan. Kuvaus: Dariusz Wolski. Leikkaus: Tom Eagles. Musiikki: Brian Tyler. Näyttelijät: Russell Crowe, Rami Malek, Michael Shannon, Leo Woodall, Richard E. Grant, Lydia Peckham, Colin Hanks, John Slattery, Rudolf Pietschmann, Lotte Verbeek.