30-vuotiaan joensuulaisuimarin ura oli pitkään ongelmasta toiseen tarpomista. Paluu arvokisatasolle yllätti myös hänet itsensä.
– Aina löytyy ihmisiä, jotka töksäyttelevät asioita ajattelematta yhtään mitään, Jenna Laukkanen huokaisee harmistuneena.
Vuoden 2015 Euroopan mestari viittaa kommentillaan Helsingin Sanomien haastatteluun, jossa hänen uimarikollegansa Louna Kasvio kertoi joutuneensa treenipaikoilla törkeän käytöksen kohteeksi. Osansa sellaisesta on saanut Laukkanenkin.
– Itselläni nuo kokemukset liittyvät ennen kaikkea siihen, että kuulen kommentointia kehostani. On esimerkiksi sanottu, että minun voisi luulla olevan mies, koska olen niin lihaksikas, Laukkanen paljastaa.
– Sellaisiakin heittoja on tullut, etten näytä tarpeeksi paljon urheilijalta.
Törkykommentteja Laukkanen kuulee yleensä joko uimahallilla tai kuntosalilla.
– Tuollaiset puheet tuntuvat todella pahalta. Ne voisi jättää kokonaan pois, tai ainakin pitäisi olla sanomatta niitä toiselle ihmiselle päin naamaa.
– Punttisalille mennessäni voin onneksi laittaa aina kuulokkeet korviini, mikä vähän suojaa minua ylimääräiseltä kommentoinnilta.
Jenna Laukkanen (etualalla) harjoittelemassa korona-aikana suljetussa Vuokatin urheiluopiston uimahallissa Sotkamossa huhtikuussa 2020. Kuva: Kimmo Rauatmaa / Lehtikuva
Harjoittelemassa Vuokatin uimahallissa kesäkuussa 2017. Kuva: Miska Puumala
Aihe on Laukkaselle erityisen vakava, sillä hän sairastui 18-vuotiaana syömishäiriöön. Ongelmat alkoivat hänen mukaansa sen jälkeen, kun Bo Jacobsen tuli Suomen uinnin päävalmentajaksi toukokuussa 2013.
Laukkanen väittää, että tanskalaisluotsi kommentoi hänen vartaloaan epämiellyttävällä tavalla.
– Jouduin hänen kanssaan esimerkiksi kahdenkeskiseen keskusteluun. Siellä käytiin läpi sellaisia asioita, että olisin varmasti parempi urheilija, kunhan vain pudottaisin vähän painoani, Laukkanen kertoo.
Tätä hän yrittikin, saamansa palautteen myötä, mutta kiloja karistaessa kärsivät lopulta kroppa, mieli ja tulostaso uima-altaassa.
Kun syömishäiriön oireet olivat pahimmillaan, Laukkanen muun muassa ahmi ja oksenteli ruokaa pois.
– Siitä on aikaa yli kymmenen vuotta. En muista yksityiskohtia, Tanskasta tavoitettu Jacobsen vastaa Laukkasen puheisiin.
– Hanna-Maria Seppälä (nykyään Hanna-Maria Hintsa) opetti minulle sen tyylin, että sanotaan ensin positiivinen, sitten negatiivinen ja sitten taas positiivinen asia. Yritin sitä, Jacobsen kertoo.
Jenna Laukknen Helsinki Swim Meet -uintikilpailun finaalissa huhtikuussa 2023. Kuva: Vesa Moilanen / Lehtikuva
Uimaliiton ja Jacobsenin tiet erkanivat maaliskuussa 2015. Laukkanen sai syömishäiriönsä kuriin ja kohensi vauhtiaan altaassa. Vuosina 2015–2019 hän saavutti yhteensä seitsemän henkilökohtaista arvokisamitalia, joista kuusi lyhyeltä radalta.
Sen jälkeen tie on ollut töyssyinen. Riesana ovat olleet muun muassa sairastelut sekä isot selkävaivat, ja tulokset ovat jääneet kauas parhaiden päivien tasosta.
Syömishäiriön kanssa Laukkanen joutuu kamppailemaan edelleen.
– Vaikka pahin vaihe siinä onkin onneksi jo takanapäin, silti luulen, ettei suhteeni ruokaan tule enää koskaan olemaan täysin kunnossa. Minulla on ajoittain tosi häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä, ja sen kanssa pitää tehdä töitä ja oppia elämään, Laukkanen sanoo.
– Nämä asiat ovat varmasti vaikuttaneet urani aikana siihen, miksi olen välillä ollut esimerkiksi isoissa sairastelukierteissä. Kun energiansaanti menee jatkuvasti ylös ja alas, kyllähän silloin kroppakin alkaa jossain vaiheessa protestoimaan.
Laukkanen antaa esimerkin tyypillisestä tilanteesta, jossa ongelmia nykyään ilmenee.
– Jos jotain negatiivista tapahtuu, alan hyvin herkästi rajoittamaan syömistäni kovastikin. Se antaa minulle turvan tunnetta, kun pystyn kontrolloimaan ainakin jotain asiaa, Laukkanen kertoo.
– Mutta jos ruokajutut alkavat pyöriä mielessäni 24/7, osaan onneksi jo pyytää apua hyvissä ajoin.
Joensuulaisuimarin tukijoukkoihin kuuluvat urheiluravitsemuksen asiantuntija Kaisa Sali ja psyykkinen valmentaja Terhi Lehtoviita.
Jenna Laukkanen on mukana arvokisoissa yli kolmen vuoden tauon jälkeen. Kuvassa joensuulainen Helsinki Swim Meet -uintikilpailun finaalissa huhtikuussa 2024. Kuva: Emmi Korhonen / Lehtikuva
KIlpailemassa Etelä-Koreassa heinäkuussa 2019. Kuva: Antonio Bronic / Reuters
– Olen tehnyt älyttömän pitkän ja kovan työn jo pelkästään siinä, että pystyin vielä kairaamaan itseni takaisin arvokisoihin, Jenna Laukkanen kertoo ennen lyhyen radan EM-uintien alkua. Kuva: Vesa Moilanen / Lehtikuva
Juuri nyt Laukkanen uhkuu intoa. Joensuulainen on mukana arvokisoissa yli kolmen vuoden tauon jälkeen, kun hän osallistuu tiistaina alkaneisiin lyhyen radan EM-uinteihin Puolan Lublinissa.
Konkarilla on ollut vatsassaan ylimääräisiä perhosia.
– Tuntuu kuin olisin ensimmäistä kertaa lähdössä arvokisoihin. Sen verran on jo päässyt unohtumaan, että mitä kaikkea siellä onkaan edessä.
– Olen tehnyt älyttömän pitkän ja kovan työn jo pelkästään siinä, että pystyin vielä kairaamaan itseni takaisin arvokisoihin. En oikein uskonut tämän olevan enää mahdollistakaan, koska tilanteeni on ollut niin huono.
Kun Laukkanen muutti Sotkamosta Joensuuhun vuonna 2022, monet hänen silloisista yhteistyökumppaneistaan jäivät pois. Samoihin aikoihin hän myös putosi ensimmäistä kertaa urheilija-apurahalta.
Taloushuolet kasaantuivat äkillisesti ja rassaavat Laukkasta yhä, mutta hän oletti saavansa uralleen nostetta päästyään aloittamaan uusissa maisemissa puhtaalta pöydältä. Toisin kävi.
– Alkoikin tulla vain ongelmia ongelmien perään, mikä murensi itseluottamustani rajusti. Olenkin jo monta kertaa miettinyt, että nyt tämä koko paska saa loppua.
Jenna Laukkanen voitti tuplakultaa lyhyen radan EM-kilpailuissa Netanyassa Israelissa 2015: 50 metrin rintauinnissa ja 100 metrin rintauinnissa. Kuva: Jarno Kuusinen / All Over Press
Laukkanen tuulettamassa 100 metrin finaalin jälkeen EM-kisoissa Netanyassa joulukuussa 2015. Kuva: Abir Sultan / EPA-EFE / AOP
Uutta valoa uintiuralle on kajastanut vasta viimeisen vuoden aikana. Laukkanen kuitenkin tiedostaa realiteetit.
– Olen joutunut tekemään henkisellä puolella tosi paljon töitä kyetäkseni hyväksymään sen, että vaikka miten kovasti olen yrittänyt, en enää ole pystynyt urheilijana samaan kuin ennen.
– Olen tuntenut myös katkeruutta siitä, miten asiat ovat menneet. Yhdelle ihmiselle on sattunut niin paljon negatiivista.
Laukkasen parhaista saavutuksista, 50 ja 100 metrin lyhyen radan Euroopan mestaruuksista, tulee näinä päivinä kuluneeksi tasan kymmenen vuotta. Nuo tähtihetket hän koki Israelin Netanyassa joulukuussa 2015.
– Tuntuu hassulta, miten vähän enää muistan noista ajoista, Laukkanen hämmästelee.
– Voi johtua siitäkin, että olin silloin urheilijana nuori ja niin nälkäinen, että halusin vain koko ajan enemmän ja enemmän. Näin jälkeenpäin olen monet kerrat miettinyt, että olisinpa ymmärtänyt pysähtyä edes parhaiden saavutusteni äärelle ja osannut nauttia niistä ihan kunnolla.
– Tuntuu, kuin olisin ensimmäistä kertaa lähdössä arvokisoihin. Sen verran on jo päässyt unohtumaan, että mitä kaikkea siellä onkaan edessä, Jennna Laukkanen kuvailee tunnelmiaan ennen EM-uinteja Puolassa. Kuva: Vesa Moilanen / Lehtikuva
Laukkanen valmistautumassa 200 metrin rintauinnin alkueriin Rion olympialaisissa elokuussa 2016. Kuva: Bernd Thissen / EPA-EFE / AOP