Jos jokin SM-liigajoukkue saa osakseen kuluvan kauden sarjaohjelmasta helmet, se on Lappeenrannan SaiPa.
Esimerkki tästä nähtiin loka-marraskuun vaihteessa, kun joukkue kohtasi perjantai-illan myöhäisottelussa (19.30) kotonaan Ilveksen ja matkusti sen jälkeen pelaamaan lauantaiksi Turkuun kello 16.
TPS tuli otteluun levänneenä.
Lisää herkkua on luvassa: tammikuun alussa SaiPa pelaa viisi ottelua kahdeksassa päivässä matkustaen Kouvolaan, Raumalle ja Espooseen – eikä yhdellä, vaan kahdella reissulla.
Helmikuussa luvassa on viisi ottelua yhdeksässä päivässä. Paikkakuntina Lappeenranta-Vaasa-Pori, eikä Vaasassa ja Porissa poiketa samalla reissulla.
– Lepoetuottelut tai kolmen pelin viikot eivät minua häiritse, mutta ohjelman rytmitys häiritsee. Pelejä pelataan miten sattuu. Ensin on kolmen pelin viikko ja sitten on kahdessa viikossa kolme peliä. Joulukuussa ei pelata juuri ollenkaan ja helmikuussa 14 peliä 29 päivässä, SaiPan päävalmentaja Raimo Helminen sanoo.
Avaa kuvien katselu
SaiPa kokee SM-liigan otteluohjelman kaikki puolet. Kuva: Mikko Lieri / All Over Press
Toinen esimerkki:
Ilves pelaa aiemmin mainitun perjantain myöhäisillan ottelun Lappeenrannassa ja saapuu reissusta Tampereen areenan takapihalle lauantaiaamuna kahden aikaan.
– Tulemme pihaan ja näemme KalPan bussin parkissa. Heidän pelaajansa ovat jo hotellilla nukkumassa. Me lähdemme hallille purkamaan kamoja, Ilveksen kapteeni Joonas Nättinen kuvailee.
Saman vuorokauden aikana Ilves kohtaa KalPan, jolla ei ole ollut edellispäivänä ottelua.
– Oli siinä taas otteluohjelman suhteen aika epäuskoinen olo, Nättinen naurahtaa.
– Onhan tuo aika älytöntä. Ärsyttää, että olet pelannut kaksi kovaa ottelua ja sitten vastassa on levännyt joukkue.
Lepoetu kiristää
Niin sanottu lepoetu kiristää kulisseissa monien hermoja. Niiden osalta otteluohjelmassa rehottaa epätasa-arvo, joka tosin vaihtelee vuosittain.
Ongelma syntyy, kun keskiviikkona ja perjantaina pelannut joukkue saa lauantaina vastaansa ryhmän, joka ei pelannut perjantaina.
Lepoetuotteluissa on tälläkin kaudella valtavat erot. Esimerkiksi Vaasan Sportilla on kalenterissaan peräti kahdeksan ottelua, joissa se kohtaa levänneenä edellisenä päivänä pelanneen joukkueen. Helsingin IFK:lla tällaisia otteluita ei ole yhtäkään, Tampereen Ilveksellä kaksi.
Haitari on pienten marginaalien liigassa pöyristyttävän suuri.
– Olen tutkinut lepoetuasiaa tarkkaan. Sijoituksella ei ole väliä eikä sillä, pelaako kotona vai vieraissa. Kolmen vuoden otannalla 66 prosenttia otteluista voittaa levännyt joukkue. Ja tämä on fakta. Lepoedulla on valtava merkitys. Näiden pitäisi mennä tasan, Ilves-luotsi Tommi Niemelä vaatii.
Yle ei tarkastanut Niemelän esittämiä lukemia, mutta otteluohjelmien laatijat löivät pöytään HS:n vuoden takaisessa artikkelissa omat numeronsa. Niiden mukaan levännyt kotijoukkue voitti lepoetuotteluista 60 ja levännyt vierasjoukkue 54 prosenttia.
Niemelä sekä HIFK:ta luotsaava Olli Jokinen suhtautuvat selityksiin skeptisesti.
– Ehkä näitä ohjelma laaditaan ajatuksella, että ison budjetin seuroilla on miehiä, mitä kierrättää, Jokinen naurahtaa.
– HIFK:n, Ilveksen ja Tapparan kohdalla selitys on areenat, mutta voiko se sitten aina olla, Niemelä jatkaa.
Pelin taso laskee, loukkaantumisriskit kasvavat
Samaan aikaan, kun kulisseissa väännetään kättä liigakiekkoilun uudesta sarjamallista, moni valmentaja ja pelaaja areenoiden uumenissa toivoo ottelukalenteriin lisää happea – suomeksi sanottuna pelimäärää halutaan alas.
Siinä, missä Ruotsissa ja Sveitsissä pelataan vain 52 runkosarjaottelua, Suomessa hakataan armottoman mankelin kautta 60. Liigaseurat takovat kolmen pelin viikkoja ja viikonlopun tuplia tahdilla, joka johtaa loukkaantumisiin ja pelintason laskuun.
Keskiviikko-perjantai-lauantai hiertää lähes kaikkia toimijoita.
– Ihan hirveetä, aivan perseestä, täräyttää Jukurien päävalmentaja Jonne Virtanen.
– Jos on pakko pelata perjantaina ja lauantaina, ei pitäisi missään tapauksessa pelata keskiviikkona. Tilanne olisi ihan toinen, jos pelattaisiin tiistaina, perjantaina ja lauantaina. Ihmettelen, miksi pelaajayhdistys ei älähdä tästä, koska tämä lisää loukkaantumisia, Virtanen jatkaa.
Ruotsissa ei peräkkäisten päivien pelejä pelata. Sveitsissä pelataan, mutta siellä viikon kolmas pelipäivä on tiistai.
– Ruotsissa mennään urheilu edellä. On yhtenäiset pelipäivät ja joukkueiden pelaajamäärät pienempiä. Erikoista on sekin, että pelaamme kuusi kertaa Kärppiä vastaan ja kahdesti Sportia. Olisi mahdollisuus pelata tasa-arvoinen nelinkertainen sarja. Eikö sillä saisi kasaan saman määrän (60) pelejä, Jokinen kysyy.
Ruotsissa aiemmin urallaan pelannut Nättinen komppaa.
– Urheilullisesti Ruotsin systeemi on parempi. Siellä vältytään jonkin verran loukkaantumisilta, koska se ei ole painottunut siihen, että pelataan kolme kertaa neljässä päivässä. Pelin tasokin pysyy kovempana.
Avaa kuvien katselu
Jonne Virtanen ei kiittele otteluohjelmarallia ja odottaa lausuntoa myös pelaajayhdistykseltä. Kuva: Jaakko Stenroos / AOP
Suomessa otteluohjelmaa on rakennettu enemmän liiketoiminnan näkökulmasta, mutta onko väsyneiden joukkueiden ajoittain hyvinkin unettavat kamppailut todella paras tapa myydä liigaa ja pääsylippuja?
– Täällä (Tampereella) esimerkiksi pitää olla aika iso yleisömäärä, että se tuottaa ja kun katsoo näitä viikkopelejä tässä syksyllä, niin onhan siellä molemmilla ollut aika lailla niitä, missä se ei ole ylittynyt, Niemelä myöntää.
Keskiviikko tiistaihin
Mitä sitten pitäisi tehdä?
Kysyy lähes keneltä tahansa, keskiviikon kimppuun hyökätään ensimmäisenä. Virtanen ja Niemelä ehdottavat pelipäiväksi jopa sunnuntaita, mutta työlainsäädäntö pyhäkorvauksineen tekee päivästä areenoille hankalan.
– Jos keskiviikon ottelun siirtäisi tiistaille, siitä koituisi monia hyötyjä, Nättinen näkee.
– Pelimäärää reilusti alas. Jos tiputetaan vaikka 54 otteluun, pelin laatu nousisi ja pärjättäisi pienemmällä pelaajamäärällä. Näin joukkueetkin olisivat halvempia. Uskon, että yksittäisissä peleissä kävisi enemmän porukkaa, Niemelä sanoo.