”Kulttuurin tukien voimakkaat leikkaukset eivät mielestäni voi olla näkymättä tulevina vuosina tai vuosikymmeninä”, Pekka Wallenius kirjoittaa.
Näivettymisen uhka tuli ensimmäisenä mieleeni, kun luin Ylen toimittajan Minna Rinta-Tassin artikkelin suomalaisen kulttuurin esiinmarssista ulkomailla. Tunsin ylpeyttä siitä, että suomalainen taide on laajasti esillä ulkomailla.
Samalla tulevaisuuden kuva huolestutti. Kulttuurin tukien voimakkaat leikkaukset eivät mielestäni voi olla näkymättä tulevina vuosina tai vuosikymmeninä.
Ylen artikkelissa lueteltiin joukko suomalaisia taiteilijoita, joiden työt ovat päässeet näkyvästi esille merkittävissä ulkomaiden museoissa. Helene Schjerfbeck (1862–1946) New Yorkin Metropolitan Museum of Art, Pekka Halonen (1865–1933) Petit Palais Pariisissa, Tove Janssonin (1914–2001) Muumit New York ja Tokio. Ateneumin Gothic Modern näyttelyn mukana muun muassa Hugo Simberg ja Akseli Gallen-Kallela näkyvät eri puolilla Eurooppaa.
Helsingin Ateneum ja Frame (Frame Contemporary Art Finland) tekevät arvokasta työtä viedessään taidettamme ulkomaille. Saamme mainetta kulttuurimaana.
Huomionarvoista on, että yllä olevasta ryppäästä vain Jansson eli tälle vuosituhannelle asti. Tuoreimpia ulkomailla näkyviä ovat artikkelin mainitsemat Joel Karppanen ja Katja Tukiainen sekä Tapio Wirkkala, jonka kuolemasta on siitäkin jo 40 vuotta.
En aliarvioi sitä työtä, mitä näkymisen eteen on tehty ja tehdään, näen sen hyvin merkityksellisenä. Samaan aikaan mietin kuitenkin, voiko Suomi tulevaisuudessa saada mainetta isona kulttuurimaana. Musiikki toki säilyttää asemansa, joka ei muutamassa vuodessa horju. Elokuvallakin menee kohtuullisesti, minkä raumalaiset voivat todeta mainiosti tällä viikolla Blue Sea Film Festivalin antiin tutustumalla. Mutta miten käy vaikkapa kuvataiteen, muotoilun ja kirjallisuuden, se on isompi kysymys.
Kirjan asema on horjunut pitkään digimaailmassa. Kirjailijana eläminen ei ole ykkösvaihtoehto kovin monelle lahjakkaallekaan kirjoittajalle.
Tukien häviämisen lisäksi uhkana ovat äänikirjat, joiden tuotosta kirjailijan osuus on minimaalisen pieni. Menestyksen harjalla surffailee perin harva suomalainen kirjailija. Onko sama edessä kuvataiteissa ja muotoilussa, kun koulutusmäärärahat supistuvat. Muutama vuosi voi aiheuttaa ison loven taiteenalojen koulutuspaikkojen hakuun.
En halua maalata piruja. Tiedän suomalaisen kulttuurin pohjan olevan vahva.
Pelkään vain, että pohja puhkeaa, ellei sitä valtionavustuksilla tueta. Moni taide- ja historiamuseo on jo joutunut supistamaan aukiolojaan ja nipistämään kokoelmatyöstä.
Toivon, että pohja silti kestää ja kävijämäärät jatkavat kasvuaan muunkin kuin museokortin ansiosta.
Kirjoittaja on raumalainen alue- ja kaupunginvaltuutettu.