Diktaattorin aika näyttää käyvän vähiin. Alussa tuskin kukaan uskoi, että karismaton kakkosmies voisi johtaa Venezuelaa reilusti yli vuosikymmenen, eikä se reilusti onnistunutkaan.
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Venezuelan presidentti Nicolás Maduro on vaikeuksissa, kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on uhannut sotilaallisilla iskuilla ja vaatinut hänen eroamistaan.
Trump on sijoittanut noin 15 000 sotilasta Karibianmerelle ja asettanut Madurolle määräajan, joka umpeutui viime perjantaina.
Maduro on johtanut Venezuelaa vuodesta 2013 lähtien, ja heinäkuussa 2024 hän väärenssi vaalituloksen pysyäkseen vallassa, vaikka opposition ehdokas sai todellisuudessa yli kaksinkertaisesti enemmän ääniä.
Duunariperheen pojasta tuli mestari takertumaan valtaan. Silti Nicolás Maduro, entinen bussikuski ja ay-pomo, taitaa olla viimein liian kovassa paikassa.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump vakuutti tiistaina aloittavansa pian iskut maakohteisiin. Sotajoukkojen kasaaminen Venezuelan edustalle on maalattu operaatioksi huumeiden salakuljettajia vastaan, mutta Trumpin hallinto ei edes peittele tavoitettaan syrjäyttää vasemmistolaista diktaattoria. Maduron kytkyt huumebisnekseen ovat lähinnä veruke.
Keinot Maduron kaatamiseksi ovat yhä arvoitus. Ei tiedetä, miten suoraan häntä itseään vastaan Yhdysvaltain asevoimat iskee. Todennäköisesti ruuvi kiristyy vieläkin kierros kerrallaan. Ilmeistä on, että Trumpin hallinto toivoo ensisijaisesti veretöntä vallanvaihtoa: että Maduro väistyisi paineen alla vapaaehtoisesti tai että kenraalikunta tai lähipiiri pakottaisi hänet sivuun.
Yhtä selvää on, että Trumpin on vaikea perääntyä. Jos Karibianmerelle sijoitetut noin 15 000 sotilasta yhtäkkiä komennettaisiin kotiin, se tulkittaisiin Trumpille nolona tappiona ja Madurolle voimaannuttavana selkävoittona supervallasta.
Ja kuten sotilasasiantuntijat korostavat: maailman suurinta lentotukialusta ei kerta kaikkiaan siirrellä valtameren yli, ellei sen iskukykyä myös käytetä.
Maduro, 63, ei kategorisesti kieltäydy väistymästä, sillä hänen tiedetään neuvotelleen Trumpin kanssa ehdoista.
Sanomalehti The New York Times uutisoi jo lokakuun alkupuolella, että Maduro tarjosi neuvonantajiensa kautta Yhdysvalloille suurta siivua Venezuelan öljystä ja kaivannaisista pysyäkseen vallassa.
Toissa viikolla puhelinkeskustelussa Trumpin kanssa Maduro pyysi täyttä armahdusta itselleen ja perheenjäsenilleen, luopumista Kansainvälisen rikostuomioistuimen tutkinnasta sekä Yhdysvaltain pakotteiden riisumista itseltään ja yli sadalta muulta viranomaiselta. Maduro olisi halunnut varapresidenttinsä Delcy Rodríguezin johtamaan väliaikaishallitusta ennen uusia vaaleja.
Trump ei suostunut. Uutistoimisto Reutersin mukaan hän antoi Madurolle viikon aikaa poistua Venezuelasta. Takaraja tuli vastaan viime perjantaina.
Keskiviikkona vedonlyöntiennustaja Polymarket näytti Maduron syrjäyttämiselle vuoden loppuun mennessä 17 prosentin todennäköisyyttä ja maaliskuun loppuun mennessä 43 prosentin todennäköisyyttä.
Maduro nousi Venezuelan johtoon varapresidentin asemasta maaliskuussa 2013 tragedian kautta, kun hänen edeltäjänsä ja oppi-isänsä Hugo Chávez kuoli syöpään 58-vuotiaana. Chávez oli johtanut maata runsaat 14 vuotta.
Tuskin kukaan olisi silloin uskonut, että Maduron valtakausi venyisi lähes yhtä pitkäksi, eikä vähiten siksi, että harva näkee jäyhässä viiksiniekassa juurikaan charmia. Sotilastaustainen Chávez oli Latinalaisen Amerikan vasemmiston ikoni, jonka kansanjoukkoja innostavasta karismasta Maduro on voinut vain haaveilla.
Venezuelan silloinen ulkoministeri Nicolás Maduro ja presidentti Hugo Chávez osallistuivat ilmasto- ja ympäristökokoukseen Bolivian Tiquipayassa huhtikuussa 2010. Kuva: David Mercado / Reuters
Kiusallisten esiintymisten oppikirjatapaus oli, kun elintarvikepulan pahimpina aikoina Maduro kesken tv-puheen veti työpöytänsä alta pasteijan haukatakseen.
Töksäyttelyn tuoreimpia kukkasia oli puolestaan englanninkielinen toistelu yleisötilaisuudessa lokakuussa: ”Not war. Yes peace.”
Kömpelöstä julkikuvastaan huolimatta Maduro on takuulla etevä poliitikko. Muuten hän ei olisi kyennyt pitämään ohjia käsissään kriisien keskellä.
Kaiketi vaikein hetki ennen tätä syksyä koitti alkuvuodesta 2019, jolloin Maduro astui toiselle virkakaudelleen. Oppositio ei pitänyt vaaleja pätevinä ehdokkaidensa hylkäysten takia, ja seurauksena selvä enemmistö Amerikkojen ja Euroopan maista tunnusti väliaikaiseksi presidentiksi parlamentin puheenjohtajan, opposition Juan Guaidón.
Trump oli tuolloin ensimmäistä kauttaan Yhdysvaltain presidenttinä. USA ja EU kiristivät pakotteita Venezuelan viranomaisia vastaan. Maaliskuussa 2020 New Yorkissa nostettiin Maduroa vastaan syytteet, joiden mukaan hän oli valjastanut huumeiden salakuljetuksen aseeksi Yhdysvaltoja vastaan. Siihen perustuu Trumpin hallinnon nykyinenkin kehystys Madurosta huumerikollisena.
Tuolloin Maduro ei kuitenkaan hievahtanutkaan. Guaidó yllytti venezuelalaisia kansannousuun videolla, jossa hän oli puolta vaihtaneiden sotilaiden seurassa Caracasin kaduilla, mutta video oli rajattu niin tiukasti Guiaidón ympärille, että se käytännössä paljasti sotilaiden määrän mitättömäksi.
Vähitellen länsimaatkin joutuivat tunnustamaan Maduron Venezuelan tosiasialliseksi johtajaksi. YK:n ilmastokokouksessa Egyptissä marraskuussa 2022 hymyilevä Ranskan presidentti Emmanuel Macron vieläpä kutsui Maduroa kasvotusten presidentiksi, mikä tulkittiin u-käännökseksi.
Läpi kaiken Maduron aseman on taannut asevoimien tuki. Upseerien ja muun valtaeliitin tiedetään rikastuneen kytkyillään huumeiden salakuljetukseen, joten heilläkin on ollut Maduron kaatumisessa enemmän hävittävää kuin voitettavaa.
Suuri selitys Maduron vallan lujuudelle on ollut lähipiirin korruption salliminen ja toisaalta soraääniä esittäneiden ankara rankaiseminen, arvioi tutkija Ronal Rodríguez kolumbialaisen Rosarion yliopiston Venezuelan-tutkimuslaitokselta sanomalehti The Washington Postille.
Sotilaiden laskelmointi voi kuitenkin muuttua, jos he olettavat Yhdysvaltojen ennen pitkää kaatavan Maduron vaikka väkisin. Ennakoiva kotimainen vallankaappaus saattaisi suojella kenraalien asemaa seuraavankin hallinnon alaisuudessa.
Nicolás Maduro puhui sotilaille viime viikon tiistaina kädessään itsenäisyyssankari Simón Bolívarin miekka 200 vuoden takaa. Kuva: Leonardo Fernandez Viloria / Reuters
Maduron edeltäjän Chávezin suosio perustui paljolti myös siihen, että hän käytti vuosituhannen vaihteessa kasvaneen öljyntuotannon varoja runsaasti sosiaalitukiin. Köyhien elintaso koheni, mutta avokätisyys oli lyhytnäköistä ja öljyn hintapiikin jälkeen Venezuela velkaantui nopeasti. Samalla hallinto laiminlöi öljyteollisuuden kunnossapidon, ja tuotanto rapautui. Hupenevat tuotot ohjattiin kansan sijaan valtaeliitin taskuihin.
Chávezin kasaama korttitalo sortui toden teolla Maduron vahdissa. Pula perustarpeista kävi niin pahaksi, että yli 30 miljoonasta asukkaasta arviolta kahdeksan miljoonaa pakeni ulkomaille.
Kaikki oli mennä toisin.
Maduron ensimmäinen vaalivoitto huhtikuussa 2013 oli täpärä. Virkaa tekevänä presidenttinä Chávezin kuoltua hän löi opposition ehdokkaan Henrique Caprilesin prosentein 50,62–49,12. Ilmeisesti tulos oli peukaloimaton.
Sitten valtapuolue alkoi rajoittaa vastustajiaan yhä härskimmin. Haastajia estettiin asettumasta ehdolle vaaleissa ja jopa vangittiin. Opposition voitettua vuoden 2015 parlamenttivaalit murskaluvuin koko parlamentti sivuutettiin varta vasten luodulla rinnakkaisella toimielimellä. Siksi oppositio välillä boikotoi vaaleja.
Vaikka Venezuelaa ei voinut väittää vapaaksi demokratiaksi, oppositiolle kuitenkin sallittiin vaaleihin joitakin ehdokkaita. Vasta heinäkuussa 2024 maasta tuli täysiverinen diktatuuri. Silloin tiettävästi ensi kertaa vallanpitäjät yksinkertaisesti väärensivät vaalituloksen mieleisekseen. Vaaliviranomainen väitti Maduron voittaneen opposition presidenttiehdokkaan Edmundo González Urrutian prosentein 51,95–43,18.
González oli melko tuntematon diplomaatti, käytännössä vain täytemies. Hänen rinnallaan kampanjoi Venezuelan suosituin poliitikko, virkakieltoon tuomittu arvo- ja talousliberaali María Corina Machado – joka saa viikon päästä Nobelin rauhanpalkinnon.
Puskista kaivettunakin González sai oikeasti yli kaksinkertaisesti Maduron verran ääniä. Se kävi ilmi äänestyspaikkakohtaisista tuloslistoista, joita opposition aktivistit keräsivät ympäri maan niin kattavasti, että asiasta ei jäänyt epäselvyyttä.
Fakta siis on, että venezuelalaisten selvä enemmistö haluaa Maduron syrjään. Aiemmin heillä ei ole ollut näin jämerää tukea toiveelleen.
Tästä selviäminen olisi Madurolta kaikkien aikojen temppu.