Taidemaalari Tor Arne (oik. Söderblom) kuoli Helsingissä 24. elokuuta 2025. Hän oli 91-vuotias, syntynyt Turussa 16. maaliskuuta 1934.
Tor Arne oli taiteilijana, opettajana sekä ystävänä intensiivinen ja periaatteiltaan ehdoton. Hän jätti varhain nimestään sukunimen pois arvatenkin korostaakseen taiteilijuuttaan ja riippumattomuuttaan; sukulaissuhteet olivat kuitenkin hänelle tärkeitä.
Tor oli laajasti lukenut, ja keskustelukumppaneitaan hän rikasti erityisesti ruotsinkielisen runouden tuntemuksellaan. Hän keskusteli myös aina elämän ja maalaustaiteen peruskysymyksistä sekä havainnon keskeisestä merkityksestä taiteessa.
Tor opiskeli Vapaassa taidekoulussa 1956–1959 ja aloitti taiteilijana opettajiensa Sam Vannin ja Unto Pusan modernismia myötäillen. Pian taiteen abstraktisuus kuitenkin herätti hänen kriittisyytensä ja hän siirtyi impressionismin tapaan aistihavainnosta nousevaan taiteeseen.
Hänen maalauksensa ovat aina eräänlaisia maisemia, jotka nousevat tilan, värin ja valon vuorovaikutuksista ja houkuttelevat katsojan samaistumaan tilaansa. Maalausten pehmeäreunaiset värikentät muodostavat yleensä likimain suorakulmaisia ja symmetrisiä, värejä kehystäviä hahmoja, jotka luovat pehmeärajaiseen visuaaliseen tapahtumaan koossapitävän järjestyksen. Hän vietti kesänsä Vänön saaristossa ja rakensi sinne myös kesäateljeensa.
Oman maalaustyönsä ohessa Tor aloitti 1962 Vapaan taidekoulun suorapuheisena opettajana ja jatkoi vuodesta 1966 koulun rehtorina 22 vuotta. Hänen johdollaan Vapaan taidekoulun opetus korosti maalarintyön ammatillisuutta, ja tämä koulun toiminnan ja tavoitteiden selkiyttäminen avasi koululle myös julkisen rahoituksen.
!970-luvun puolivälissä Tor ja koulun toinen johtava opettaja Carolus Enckell alkoivat suunnitella koulun julkaisutoimintaa, ja vuonna 1978 ilmestyikin osin vaativalla silkkipainotekniikalla toteutettuna maailmankuulun taiteilijan Joseph Albersin taideopetuksen perusteos Värien vuorovaikutus (Interaction of Color). Koulu julkaisi myöhemmin käännöksinä muitakin taidekoulutuksen perusteoksia.
Samalla kun Torin maalaukset pureutuivat yhä syvemmälle silmän ja mielen vuorovaikutuksiin havaintotapahtumassa, hänen maalauksensa vapautuivat kiinteästä rakenteesta ja muuttuivat musiikin kaltaiseksi ilmaisuksi.
Viimeisinä vuosinaan Tor ei enää pystynyt maalaamaan siveltimellä, mutta hän levitti värit maalauspohjalle kangasriepujen avulla. Hänen maalaustensa koot myös pienenivät, mutta ne säilyttivät aina lyyrisen intensiteettinsä ja maalauksellisen ainutlaatuisuutensa.
Nina Söderblom
Eija Virolainen-Arne
Juhani Pallasmaa
Tor Arnen tytär, vaimo ja ystävä