Damaskos-dokumentit lisäävät kansainvälistä painetta tutkia Bašar al-Assadin hallinnon rikoksia, kirjoittaa ulkomaan­toimittaja Sakari Nuuttila.

Piirroskuva, jossa syyrialaisnaiset pitävät valokuvia kasvojensa edessä.

Avaa kuvien katselu

Syyrian edellisen hallinnon valtakaudella kadonneet ihmiset ovat yhteiskunnan avohaava. Kuva: Molly Crabapple / International Consortium of Investigative JournalistsSakari Nuuttilan valokuva.

– Jokaisella syyrialaisella on läheinen tai tuttava, joka on kadonnut.

Näin tilanteen kiteytti hiljattain Karla Quintana. Hän johtaa YK:n alaista järjestöä, joka selvittää Syyrian sisällissodan aikana kadonneiden ihmisten kohtaloita.

Yksi sisällissodan edelleen jatkuvista tragedioista liittyy kadonneisiin ihmisiin. Tänään torstaina kansainväliset mediat, Yle mukaan lukien, julkaisivat uutisen valtavasta uudesta tietovuodosta.

Damaskos-dokumentit paljastavat maan entisen diktaattorin Bašar al-Assadin sortokoneiston mittakaavasta aivan uusia tietoja. Ne voivat auttaa monia omaisia selvittämään läheistensä kohtalon ja vaikuttaa hirmuhallinnon rikosten selvittämiseen.

Katso tiivistelmä Damaskos-dokumenttien löydöistä tutkivien toimittajien kansainvälisen verkoston ICIJ:n videolta:

Missään muussa maassa ei vuoden 2011 ”arabikevään” suurprotestien uhmakas toiveikkuus johtanut yhtä karvaaseen ja veriseen pettymykseen kuin Syyriassa.

Samana vuonna alkaneen pitkän sisällissodan aikana Syyriassa toimi yksi tämän vuosisadan julmimmista ja raaimmista valtiollisista kidutus- ja tappokoneistoista. Uudet Damaskos-dokumentit osoittavat, miten al-Assadin vankilajärjestelmä teollisti ihmisten kärsimyksen.

Eivätkä hallinnon julmuudet rajoittuneet vain vankeihin. Sotaa oli kulunut reilut kaksi vuotta, kun al-Assadin armeija iski kemiallisilla aseilla Damaskoksen lähiöön, mikä johti yli tuhannen siviilin kuolemaan.

Ilmaiskuissa tuhoutuneita kerrostaloja Syyrian Daraassa.

Avaa kuvien katselu

Al-Assadin joukot tekivät ilmaiskuja asuinalueelle Daraan kaupungissa kesäkuussa 2017. Kuva: Muhmmed Yusuf / Getty Images

Lähes 14 vuotta jatkuneeseen sisällissotaan sisältyi monia muitakin murheellisia vaiheita, kuten terroristijärjestö Isisin äärimmäinen raakuus, pakolaiskriisi Eurooppaan sekä al-Assadia tukeneen Venäjän silmitön ja siviileistä piittaamaton kaupunkipommitus.

Uhrien tunnistamiseen voi mennä vuosikymmeniä

Useiden suhteellisesti hiljaisempien vuosien jälkeen sisällissota päättyi yhtäkkiä tavalla, jota syyrialaiset voivat kutsua pitkällä viiveellä toteutuneeksi vallankumoukseksi.

Hallinto romahti kun islamistikapinalliset rynnivät Damaskokseen ja al-Assad perheineen luikki Vladimir Putinin suojelukseen Moskovaan vajaa vuosi sitten.

Sirpaloitunut maa jäi kapinallisjohtaja Ahmad al-Šaraan hallinnon käsiin. Al-Šaraa lupaa demokraattisia uudistuksia, mutta hänen valtakaudella on tapahtunut myös erittäin huolestuttavia, vähemmistöihin kohdistuvia hyökkäyksiä.

Syyrian uusi hallinto on luvannut tutkia al-Assadin ajan rikoksia ja selvittää uhrien kohtaloita kansainvälisten velvoitteidensa mukaisesti. Viranomaiset kuitenkin arvioivat, että koko prosessi voi kestää sietämättömät 10–20 vuotta.

Suojapukuun sonnustautuneita henkilöitä liikkuu joutomaalla.

Avaa kuvien katselu

Tutkijat keräsivät ihmisten jäänteitä Damaskoksen ulkopuolelta löytyneestä joukkohaudasta joulukuussa 2024. Kuva: Aris Messinis / AFP

Samaan aikaan omaiset kaipaavat epätoivoisesti tietoa läheistensä kohtalosta, jotta he voivat yrittää löytää asiassa jotakin rauhaa ja parhaassa tapauksessa päästä hautaamaan läheisensä.

Syyriasta on löytynyt jo noin sata al-Assadin aikaista joukkohautaa, ja todennäköisesti löytyy vielä paljon enemmän. Niistä löytyvien jäänteiden tunnistamista ei ole vielä edes kunnolla aloitettu.

Tutkivien toimittajien kansainvälisen verkoston ICIJ:n haastattelemat syyrialaiset ovat tuskastuneita uuden hallinnon hitauteen tietojen jakamisessa omaisille. Hallinnon epäillään myös tahallaan tuhonneen ja salanneen al-Assadin aikaisia asiakirjoja.

Uhrit voivat vielä saada oikeutta

Bašar al-Assadia ei todennäköisesti koskaan nähdä oikeuden edessä.

Hän on saanut turvapaikan Vladimir Putinilta, joka ei vuorenvarmasti halua edistää sellaista maailmaa, jossa diktaattorit ja sotarikolliset joutuvat vastaamaan teoistaan oikeudessa.

Syyrian presidentti Bashar al-Assad ja Venäjän presidentti Vladimir Putin kättelevät hymyillen huoneessa, jossa on vaaleanvihreät seinät. Miehillä on mustat puvut ja siniset kravatit.

Avaa kuvien katselu

Syyrian Bašar al-Assad vieraili tukijansa Vladimir Putinin luona Moskovassa kesällä 2024 muutama kuukausi ennen kuin hänet syöstiin vallasta. Kuva: Valery Sharifulin / SPUTNIK

On kuitenkin toivoa, että jonkinasteista oikeutta uhreille ja heidän omaisilleen vielä saadaan.

Ainakin Saksassa viranomaiset tutkivat laajasti al-Assadin hallinnon rikoksia. Liittovaltion yleinen syyttäjä Jens Rommel sanoo NDR:n haastattelussa itse vierastavansa puhetta väkivallan koneistosta. Senkin takana ovat hänen mukaansa loppujen lopuksi yksittäiset ihmiset, joita ilman tappava järjestelmä ei toimisi.

Damaskos-dokumentit ovat makaaberia jatkoa vuonna 2013 samantapaisessa tietovuodossa paljastuneille Caesar-tiedostoille. Ne johtivat lukuisiin kansainvälisiin rikostutkintoihin ja pakotteisiin al-Assadin hallintoa vastaan.

Riekaleita Bashar al-Assadin revitystä valokuvasta, arabiankielinen asiakirja ja punaisella teksti Damascus Dossier.

Avaa kuvien katselu

Damaskos-dokumentit vuodettiin saksalaiselle yleisradio NDR:lle. Niitä tutkivat toimittajat 20 maassa. Kuva: Ben King / ICIJ

Tänään julkaistut uudet asiakirjat voivat toimia pontimena sille, että yhä useampien uhrien omaiset saisivat nopeammin tietoa läheistensä kohtalosta. Ne voivat myös toimia todistusaineistona hallintoon kohdistuvissa rikostutkinnoissa Syyriassa ja muualla.

Jatko on Syyrian hallituksen, mutta myös muiden maiden hallitusten ja kansainvälisten järjestöjen käsissä. Suomellakin olisi arvokasta kokemusta joukkomurhien uhrien tunnistamisesta esimerkiksi Bosniassa 1990-luvulla.

On selvää, että al-Šaraan hallitus tulee tarvitsemaan asian edistämisessä paljon kansainvälistä apua – ja mahdollisesti myös painostusta.

Al-Assadin hallinnon rikosten selvittäminen ja vainajien kunnioittaminen on vähintä, mitä uhrit ja heidän omaisensa ansaitsevat.