Katutaide|Eeva Ala-Vannesluoman kuvaa Helsingin graffiteja monta kertaa viikossa. Kokoelmassa on noin 26 000 kuvaa.
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
80-vuotias Eeva Ala-Vannesluoma on valokuvannut Helsingin graffiteja kymmenen vuoden ajan ja hänellä on kokoelmassaan noin 26 000 kuvaa.
Ala-Vannesluoma käy kuvaamassa katutaidetta melkein joka toinen päivä muun muassa Hämeentien sillalla, Suvilahdessa ja Käpylässä.
Aluksi hän oli vihainen tägeille, mutta rakastui graffiteihin nähtyään vaikuttavan maalauksen kotikulmillaan.
Ala-Vannesluoma julkaisee parhaita kuvia Instagram-tilillään nimellä grafumummo, jolla on nyt 2 500 seuraajaa.
Hämeentien sillan alle Helsinkiin on ilmestynyt tuore graffiti.
Seinään maalattu kuva saa Eeva Ala-Vannesluoman innostumaan.
”Toi on uus, mitä mulla ei oo vielä!”
80-vuotias Ala-Vannesluoma kuvaa graffitin pokkarikamerallaan. Kuvista kaikki päätyvät omaan digiarkistoon ja parhaat valikoituvat grafumummo-nimiselle Instagram-tilille.
Uusi graffititaideteos löytyi tiistai-aamupäivänä. Ala-Vannesluoma oli täällä valokuvaamassa graffiteja viimeksi sunnuntaina.
”Yleensä kun näen, että tänne on tullut jotain uutta, olen aina yhtä innoissani.”
Ala-Vannesluoma on valokuvannut graffiteja ympäri Helsinkiä kymmenen vuoden ajan.
Hän käy kuvaamassa melkein joka toinen päivä. Yleisimmät kuvauspaikat ovat Hämeentien sillan lisäksi Suvilahden alueella ja Käpylässä.
Ala-Vannesluoman digiarkisto on valtava: noin 26 000 kuvaa, joista hän on koostanut myös fyysisiä kuvakirjoja. Neljäskymmenes kirja meni teetettäväksi muutama päivä sitten.
Välillä kuvakirja valmistuu yhdeltä istumalta. Työn aikana hän saattaa olla syömättä ja juomatta jopa kahdeksan tuntia putkeen.
”Mä jotenkin unohdun siihen niin, että mä en voi lopettaa, ennen kuin se on valmis.”
Someen päätyvät vain parhaat kuvat. Grafumummo-tilillä on nyt 2 500 seuraajaa. Tilin hän haluaa pitää täysin oman näköisenä.
”Julkaisen tilille sitä, mitä mä haluan.”
Aina Ala-Vannesluoma ei ole rakastanut katutaidetta. Graffitikipinä syttyi alunperin kiukusta tägejä kohtaan.
Tägi on spraymaalattu nimimerkki, joita näkee esimerkiksi roskiksissa, seinissä ja julkisissa vessoissa.
”Olin vihainen. En ymmärtänyt, miksi niitä oli tehty joka paikkaan.”
Ala-Vannesluoma kuvasi aluksi tägejä vihaansa. Aikansa kierreltyään hän kuitenkin törmäsi hienoon, isoon graffitimaalaukseen omilla kotikulmillaan.
”Se vei multa jalat alta”, Ala-Vannesluoma muistelee.
Vaikuttavan maalauksen ansiosta Ala-Vannesluoma laajensi katsettaan muuallekin. Vaikka jotkut graffiteista saattoivat edelleen olla hänen mielestään väärissä paikoissa, kuten kallioilla, olivat ne niin hienoja, että hän antoi anteeksi niiden maalaamisen.
Tästä alkoi graffititeosten järjestelmällinen kuvaaminen. Ensin Ala-Vannesluoman kotikulmilla, sitten hiljalleen reviiriä laajentaen ympäri Helsinkiä.
”Musta on ihan käsittämätöntä, että ihmiset pystyvät tekemään sellaisia maalauksia. Se, miten jonkun pienen kuvan saa siirrettyä paperilta isolle seinälle – musta se on edelleen käsittämätöntä.”
Eeva Ala-Vannesluoman graffitipäivään kuuluu lähes poikkeuksetta Suvilahti. Kuva: Topi Kosunen / HS
Hämeentien sillan alla vastaan tulee kesällä kuolleen maalarin muistokuva. Ala-Vannesluoma tietää kertoa, että kuva on saanut olla paikallaan heinäkuusta saakka.
”Se on harvinaista, että maalaus pysyy niin pitkään. Sitä on kunnioitettu kyllä.”
Ala-Vannesluoman mukaan kyseinen graffititaiteilija oli paitsi hyvä maalamaan, myös tärkeä osa maalariyhteisöä.
”Tai skeneä, miksi tätä nyt sanotaan”, hän korjaa.
Ala-Vannesluoma todella tuntuu olevan osa skeneä. Graffitikierroksen aikana tulee vähän väliä vastaan jonkun tutun tekijän maalaus.
Osaan maalareista hän on tutustunut paremmin, jotkut ovat säilyneet ihan vain hyvän päivän tuttuina.
”Mut on otettu niin hienosti vastaan, että välillä tuntuu, että oikein sydän halkee.”