Suomessa ajatellaan, että ihmisen kuuluu mennä työn luo. Se johtaa muuttopäätöksiin tai kohtuuttoman pitkiin työmatkoihin, kirjoittaa toimittaja Laura Kosonen.
Avaa kuvien katselu
Kuntaliiton erityisasiantuntija Olli Riikonen lähti Joensuusta ensimmäisellä aamujunalla lähitöihin Helsinkiin. Kuva: Heikki Haapalainen / Yle
16:51•Päivitetty 17:12
Keskustelu etätyöstä on jämähtänyt juupas–eipäs-väittelyksi.
Kun jumitumme puhumaan vain pakollisten toimistopäivien määrästä, unohdamme ison kuvan ja paljon mahdollisuuksia.
Näin huomauttaa Ylen jutussa Työelämän tutkimuskeskuksen johtaja, professori Anne Mäkikangas Tampereen yliopistosta.
Hän kannustaa työpaikkoja kokeilemaan rohkeasti uusia käytäntöjä ja arvioimaan niiden toimivuutta.
Suomi on pitkien etäisyyksien maa. Se vaikuttaa väistämättä myös etätyömahdollisuuksiin. Silti keskustelusta on tähän asti puuttunut aluepoliittinen näkökulma.
Koko Suomen asiantuntijat pääkaupunkiseudulla
Jos ja kun työpaikat kiristävät etätyökäytäntöjä, asiantuntija-ammatit vaativat entistä useammin asumista pääkaupunkiseudulla tai suurissa kaupungeissa. Esimerkiksi valtionhallinnossa edellytetään, että jatkossa työntekijä tekee lähitöitä 12 päivää kuukaudessa.
Samoilla linjoilla on moni muukin valkokaulusorganisaatio. Muutokset voivat olla dramaattisia yksittäisille työntekijöille. Joensuussa asuva Kuntaliiton erityisasiantuntija Olli Riikonen kertoo Ylen jutussa arjestaan. Hänellä on matkaa lähitöihin yli 400 kilometriä.
Mitä seurauksia on sillä, jos vaativa asiantuntijatyö keskittyy Suomessa pääosin pääkaupunkiseudulle ja edellyttää asumista siellä?
Esimerkiksi ministeriöissä ja valtion virastoissa päätetään koko Suomea koskevista asioista. Olisiko eduksi, että niissä työskentelisi eri puolilla maata asuvia ihmisiä?
Kuntaliiton erityisasiantuntija Olli Riikonen pitää hyvänä, että työyhteisö koostuu eri paikkakunnilla asuvista ihmisistä. Riikonen itse asuu Joensuussa ja käy lähitöissä Helsingissä. Video: Heikki Haapalainen / YleEnää ei tarvitse siirrellä seiniä tai ihmisiä
Joku ehkä muistaa ajan, jolloin puhuttiin valtion virastojen hajasijoittamisesta ympäri Suomea.
Esimerkiksi lääkealan viraston Fimean siirtäminen Kuopioon nostatti vuosikausia kestäneen äläkän. Lopulta koko toiminnan siirtämisestä jouduttiin luopumaan, koska henkilöstö ei ollut halukas muuttamaan Helsingistä Kuopioon.
Nykyisin ei ole välttämätöntä siirrellä seiniä, eikä edes ihmisiä. Korona-aikana happotestatut etätyöratkaisut toimivat, ja asiantuntijatyö on usein paikkariippumatonta.
Professori Anne Mäkikangas ennustaa, että tulevaisuudessa joustava mahdollisuus etätöihin on kilpailuvaltti, jolla työnantaja voi houkutella parhaita osaajia. Työterveyslaitoksen erikoistutkija Janne Kaltiainen taas muistuttaa, ettei etätyö ole mustavalkoinen, pelkästään hyvä tai huono asia.
Päätöksiä etätyökäytännöistä on vaikea perustaa tutkittuun tietoon, koska sitä on saatavilla vain vähän. Erityisesti tarvittaisiin tietoa monipaikkaisen työn pitkän aikavälin vaikutuksista.
Kyse on myös Suomen eri alueiden elinvoimasta. Korkeasti koulutetut, työssä käyvät asiantuntijat ovat arvokkaita veronmaksajia mille tahansa kunnalle. Paikkakunta on eläväinen, jos sen väestö on mahdollisimman moninainen.
Avaa kuvien katselu
Pasilan uusi virastokeskus on pian tuhansien valtion työntekijöiden konttori. Kuva: Henrietta Hassinen / YleEtätyö ei ole läppärin näpyttelyä mökkilaiturilla
Etätyökeskustelu kiihtyy helposti ylikierroksille. Näin kävi esimerkiksi Kansaneläkelaitoksessa. Pääjohtaja Lasse Lehtonen linjasi Helsingin Sanomien haastattelussa, ettei Kelalla ei ole tarve pitää henkilökunnastaan kiinni viimeiseen asti, jos uudet etätyökäytännöt eivät miellytä.
Tyypillinen asetelma on, että henkilöstöä lähitöihin patistava johtoporras saa osakseen kiukkuryöpyn. Työntekijät kokevat lähitöihin pakottamisen menneen maailman käytännöksi, ”paluuksi 2010-luvulle”.
Vain harvoille etätyö tarkoittaa läppärin näpyttelyä hiihtokeskuksen rinnebaarissa, riippumatossa Thaimaassa tai kesämökin laiturilla. Useimmille se on arkista työn ja muun elämän sovittamista yhteen tai päätöksiä siitä, mihin päin Suomea koti perustetaan.
Suomessa on vahva eetos, että ihmisen kuuluu mennä työn luo. Pitkien etäisyyksien maassa se tarkoittaa väistämättä muuttopäätöksiä tai usein raskasta pendelöintiä.