Miksi muut eivät tajua helppoa tapaa saada rahaa?

Jos kireä verotus olisi ratkaisu Suomen ongelmiin, meillä pitäisi mennä jo lujaa, kirjoittaa päätoimittaja Valtteri Varpela.

Tänään klo 21:15

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela on hämmästellyt, miksi muut puolueet eivät innostu heidän esittämästään miljonääriverosta. Atte Kajova

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela iloitsi tällä viikolla puolueen teettämän mielipidekyselyn lopputuloksesta: peräti 75 prosenttia suomalaisista suhtautuu puolueen ehdottamaan miljonääriveroon myönteisesti.

Iloon uutisesta sisältyi pieni mutta: miljonääriveron tuotto oli kytketty sote-palveluiden turvaamiseen, vaikka todellisuudessa veroja ei ole Suomessa korvamerkitty mihinkään tiettyihin menoihin.

Kysymyksen harhaanjohtavuudesta huomautti Iltalehden haastattelussa kokenut mielipidekyselyiden tekemisen asiantuntija, yhteiskuntatieteiden tohtori Juho Rahkonen.

Rahkonen kuitenkin myönsi, että vaikka kysymys olisi muotoiltu rehellisemmin ihan vain yleisesti miljonääriveron kannatukseksi, todennäköisesti kannatus olisi ollut yli 50 prosenttia. Myös se on totta, että sote-menot ovat noin kolmannes valtion menoista eli vaikka mitään verorahaa ei ole sinne korvamerkitty, päätyy sote-menoihin tuntuva siivu kaikesta kerätystä rahasta.

Vasemmistoliiton esittämässä mallissa prosentin suuruista veroa kerättäisiin niiltä, joilla on omaisuutta yli miljoonalla eurolla – ilman oman asunnon arvoa. Vasemmistoliiton mukaan veron tuotto olisi reilun miljardin verran vuodessa. Koskela ihmetteli, miksi muut puolueet eivät ole lähteneet mukaan vasemmistoliiton kelkkaan ajamaan veroa, jolle tuntuu olevan kansan keskuudessa suurta kannatusta.

Tuoreeltaan ehdotus herätti hämmennystä ja tyrmistystä poliittisen kentän oikealla laidalla sekä Veronmaksajien keskusliitossa.

Puolueiden sijaan kannatusta on löytynyt työntekijäliittojen puolelta. SAK väläytti kesällä uudenlaista omaisuusveroa maan kasvavien puolustusmenojen kattamiseen. Heidän mallissaan yli 100 000 euron varallisuudesta kerättäisiin 1–2 promillen vero, mutta mukaan ei laskettaisi omaa asuntoa, autoa eikä kesämökkiä.

Toisesta vasemmistopuolueesta SDP:stä ei ainakaan ex-pääministeri Sanna Marinin kaudella täysin tyrmätty miljonääriveroa. Puolueen talouspolitiikkaan profiloitunut kansanedustaja Matias Mäkynen sanoi tuolloin Iltalehdelle pitävänsä veron keskeisimpänä ongelmana sitä, että sen valmistelu vaatisi niin paljon aikaa, ettei sitä olisi ehditty enää tuon hallituskauden aikana toteuttaa.

Muissa puolueissa miljonääriveroon suhtaudutaan epäillen, mutta vihreiden kanta on häilyvämpi. Puolueen poliittisessa tavoiteohjelmassa vuosille 2023–2027 todetaan, että ”otetaan käyttöön maltillinen varallisuusvero suurille omaisuuksille”, mutta puolueen oikeaa laitaa edustavan Sofia Virran puheenjohtajakaudella hanke ei ole ollut millään lailla vihreiden veropolitiikan keskiössä.

Miksi vasemmistoliiton ehdotus ei innosta muita? Keskeisimmät syyt löytyvät samoista perusteluista, joilla varallisuusverosta luovuttiin Matti Vanhasen hallituksen toimesta vuoden 2006 alusta: vero oli kierrettävissä verosuunnittelulla ja omistuksen sijasta pidettiin fiksumpana verottaa tuottoa.

Kellojen kääntäminen varallisuuden verottamisessa 20 vuoden taa olisi siksikin outoa, että lähes kaikki Euroopan maat muutamaa rikasta Norjaa ja Sveitsiä lukuun ottamatta ovat päätyneet veron poistoon jossain kohtaa 90- ja 2000-lukua veron toimimattomuuden takia.

Norjassa omaisuusveron ongelmaksi on nostettu se, miten kivulias se on startup-yrittäjille, jotka maksavat veroa pääomasta pitkään ennen kuin voitot realisoituvat. OECD:n mukaan Norjassa on yksi Euroopan alhaisimmista pääomasijoitusten tasoista suhteessa BKT:hen – vain puolet Ruotsin tasosta.

Samaan aikaan Ruotsi, joka poisti omaisuusveron 2007, on noussut miljardööritiheydeltään maailman huipulle.

Suomi on harvaan asuttu maa myös miljonäärien ja varsinkin miljardöörien suhteen. Vuonna 2019 maassa oli hieman yli 45 000 kotitaloutta (1,6 prosenttia kaikista kotitalouksista), joiden nettovarallisuus ilman oman asunnon nettoarvoa ylitti Tilastokeskuksen mukaan miljoona euroa.

Mahtaisiko tällaisten kotitalouksien määrä kasvaa, mikäli yli miljoonan arvoisen omaisuuden itselleen työnteolla, säästämällä tai sijoittamalla ansainneita muistettaisiin miljonääriveron myötä siis alimmillaankin 10 000 euron lisäverolla per vuosi – tai reilulla 800 eurolla per kuukausi?

Talouskasvu on ollut Suomessa heikkoa Nokian romahduksen jälkeen jo toistakymmentä vuotta. Nyt tilanne on vielä surkeampi, ja maan johtavat talousviisaat syyttävät mystistä ”jarrua”. Edellytyksiä talouskasvuun on, mutta mitään ei tapahdu.

Suomessa harvinaiseen miljardöörikerhoon noussut Björn Wahlroos on paaluttanut talouskasvun syntyvän periaatteessa kolmesta tekijästä: työstä, pääomista ja teknologiasta. Jos halutaan, että talous kasvaa, on tehtävä sellaista politiikkaa, että ihmiset tekevät enemmän ja tuottavampaa työtä, houkutella lisää pääomia ja innovoida.

Miljonäärivero ei kannusta ketään ponnistelemaan lujemmin näiden talouskasvun keskeisten tekijöiden eteen. Vaikka miljoonaomaisuus ilman asuntoa voi tuntua kaukaiselta suurelle osalle suomalaisista, on koko suuren enemmistön etu, että suomalainen verojärjestelmä kannustaa entistä suurempaa osaa tavoittelemaan sitä.

Muiden vaurastuminen ei ole muilta pois. Päinvastoin se luo työtä entistä useammalle ja vähentää painetta heikentää hyvinvointivaltion palveluita.

Eduskunnan riippumattoman tietopalvelun arvion mukaan Vasemmistoliiton vaihtoehtobudjetti miljonääriveroineen lisäisi työttömyyttä 64 700 henkilöllä suhteessa hallituksen vaihtoehtoon.

Jos kireä verotus olisi ratkaisu Suomen ongelmiin, meillä pitäisi mennä jo paremmin kuin suurella osalla Euroopan ja maailman maista.

Jokaisen puolueen ja poliitikon kannattaisi miettiä, miten miljonäärejä saataisiin nykyistä enemmän, ei vähemmän.