Nykyään kun jokainen pääsee ääneen vähintääkin internetissä, on yhä tärkeämpi taito oppia tunnistamaan, minkä sortin hullu kulloinkin on kyseessä, Konstig opastaa.
Avaa kuvien katselu
Hulluja on kahdenlaisia: kesähulluja ja talvihulluja. Kun kesähullu tallustaa kadulla vastaan, huomaat jo kaukaa, että siinä menee hullu. Talvihullu taas… Hän tulee koputtamaan ovellesi, ja päästät hänet sisään porstuaan. Hän ottaa lakin päästä ja napauttaa siitä lumet pois. Hän riisuu takkinsa ja ripustaa sen naulakkoon. Ja kun hän astuu sisään tupaan, tajuat yhtäkkiä että herra isä, tämähän on hullu.
Tämä kahden hullutyypin kuvaus on Ernest Hemingwayn romaanista Kenelle kellot soivat. Näen jaottelussa oivaltava psykologista silmää. Mutta teemaa voi laajentaa.
En viittaa ”hullulla” mielenterveyteen, vaan ihmiseen, joka ei ymmärrä sääntöjä, joista yhteiselämä koostuu.
Ensin on kuitenkin painotettava, että hulluus ei tässä ole psykologinen arvio mielenterveydestä. Moni mielenterveyden kanssa kamppaileva ei ole hullu; moni hullu on terve. Hullu tarkoittaa tässä ihmistä, joka ei ymmärrä niitä lukemattomia ääneen sanomattomia sääntöjä, joista yhteiselämä koostuu. Hänen käyttöliittymänsä vain on eri planeetalta.
Hullulta puuttuu arvostelukyky, suhteellisuudentaju ja häpeä. Kesken lauseesi hän alkaa puhua kissastaan. Hän loukkaantuu, kun muut eivät ole kiinnostuneita hänen kissastaan.
Hulluus on estotonta. Kokouksessa talvihullu nukahtaa tuoliinsa ja alkaa kuorsata, koska… miksi ei. Herättyään hän kertoo inhoavansa kosketusnäyttöjä mutta pitävänsä suuresti maitokiisselistä. Myöhemmin hän soittaa pyytääkseen ennakkoa kokouspalkkiostaan.
Jos kaipaatte elämäänne naurua, lukekaa miten Nikolai Gogol tekee taidetta näistä ihmishahmoista.
Hullulta puuttuu arvostelukyky, suhteellisuudentaju ja häpeä.
Talvihullusta seuraava ihmistyyppi on viheltelijä. Viheltelijä on yhteistyökykyinen ja nettopositiivinen kaveri, monesti hurmaavakin tapaus, mutta ikuisesti lapsenomainen. Viheltelijä on vain oma itsensä ja tekee sitä, mikä tuntuu hyvältä.
Suuri osa hänen puheestaan on sitä, että hänellä herää tunne tai mielipide, ja se vain vuotaa hänen suustaan ulos. Ihan kuin pelkkä mielijohteen syntymä olisi perustelu sen esiintuomiselle. Viheltelijän mielijohteet sentään yleensä liittyvät asiaan.
Kirjallisuudessa viheltelijätyypin profiloi jo varhain Giovanni Boccaccio kokoelmassaan Decamerone.
Kolmas ihmistyyppi on vakava ihminen. He ovat vakavasti otettavia, ja he ottavat myös ainutlaatuisen elämänsä sen vaatimalla vakavuudella. Se ei kuitenkaan tarkoita, että he olisivat tosikkoja, sillä maailmassa on paljon hulluutta, jolle on pakko oppia nauramaan.
Kasvotusten eri tyypit erottaa nopeasti, mutta verkossa se ei valitettavasti onnistu.
Vakava ihminen on tunnollinen ja aikuismainen. Hänellä on gravitasia, tuota roomalaisten kansalaishyvettä, joka antaa hänelle johtajan karismaa ja hänen sanoilleen painoarvoa.
Hän kykenee katsomaan tilannetta ulkopuolelta objektiivisesti ja leikittelemään ajatuksilla omaksumatta niitä. Olennaista on, että hän osaa hävetä. Ihminen, joka ei tunne häpeää, on syvällinen kuin syljenroiskaus kivellä, ja pohjimmiltaan vakavuus kumpuaa aina syvyydestä.
Jane Austenin romaanien sankareina on vakavia ihmisiä. Alexander Stubbista kasvoi kansainvälinen valtapeluri, kun hän oppi lahjakkaasta nuoresta viheltelijästä vakavaksi.
Vakavat ihmiset tunnistavat aina toisensa ja erottavat heidät viheltelijöistä sekä tietenkin hulluista, joita he karttavat. Viheltelijät tunnistavat vakavat, mutta eivät talvihulluja. Hullut eivät tunnista ketään.
Nykyään kun jokainen pääsee ääneen vähintäänkin internetissä, on yhä tärkeämpi elämäntaito oppia tunnistamaan, kuka edustaa mitäkin ihmistyyppiä. Luonnossa kasvotusten heidät voi erottaa nopeasti, mutta verkossa se ei valitettavasti onnistu.
Tämä on aikamme suurimpia ongelmia ja syy siihen, miksi netissä ei kannata väitellä. Saatat väitellä talvihullun kanssa. Hän on lyömätön.
Jokaisella on kuitenkin paikkansa sisältötaloudessamme. Hullut ovat hyvin viihdyttäviä seurattavia turvallisen kaukaa, vaikkapa televisiossa. Vakavat tarjoavat substanssia. Viheltelijät taas ovat tehokkaita tuottamaan sisältöä, esimerkiksi tekemään erilaisia sosiaalisen median päivityksiä, joissa kerrotaan mielipiteitä.
Tai tällaisia kolumneja.
Joonas Konstig
Kirjoittaja on espoolainen kirjailija, joka tietää, että 85 prosenttia lukijoista miettii nyt Donald Trumpin ihmistyyppiä… Mutta kuinka moni meistä on tavannut hänet luonnossa?