Vaikka Kaksi metsää -dokumentin aihepiiri on synkkä, toteutus on tyynnyttelevän levollinen.
Jan Ijäksen kiehtova elokuvaessee Kaksi metsää (2025) kertoo japanilaisesta kulttuurista ja yhteiskunnasta, vanhenemisen ja kuolemisen perinteistä, mutta muustakin.
Elokuvan nimen kaksi metsää ovat Aokigahara, jonne on menty tekemään itsemurha jo vuosituhansien ajan sekä Obasute, jonne rasitteeksi koetut vanhukset on viety kuolemaan.
Japanissa tehdään itsemurha jopa 15 minuutin välein. Vuonna 1993 ilmestynyttä itsemurhien opaskirjaa on myyty yli 1,2 miljoonaa kappaletta.
Joka vuosi yli 30 000 iäkästä japanilaista kuolee yksin kenenkään jäämättä heitä kaipaamaan, ja luvun odotetaan nousevan yli sadantuhannen. Korkean eliniän maassa joka viides vankikin on eläkeikäinen.
Jos aihepiiri kuulostaa synkältä, niin elokuvan toteutus on tyynnyttelevän levollinen. Tasaiseen tahtiin ajassa ja paikassa kulkeva kuvavirta ei niinkään tarkennu yksittäisiin henkilöihin, vaan seuraa yhteisöllistä kaupunkikuhinaa tai pysähtyy luonnon helmaan.
Lähes keskeytyksettömänä ihmisäänenä kuullaan Ijäksen kanssa aiemminkin työskennelleen Rebecca Clampin miellyttäväsointista englanninkielistä selostusta, joka viisaasti sivuuttaa kaikki tarpeettomat tunnelataukset.
Kaksi metsää, lauantai 6.12. klo 23.30, Teema & Fem