Tämä kirjoitus on fiktiivinen tulkinta Katri Helenasta sekä ihmisistä, joita hänen laulunsa ovat koskettaneet.
Ajatus tästä matkasta laulujen kautta Katri Helenan maailmaan syntyi, kun sain häneltä, tai paremminkin hänen elämänkumppaniltansa ja manageriltansa Tommi Liimataiselta, pakit.
Ajatukseni oli alun perin haastatella uransa stadionkeikkaan lauantaina lopettavaa laulajalegendaa hänen kotiseudullaan Tohmajärvellä. ”Haastattelut on haastateltu”, Liimatainen kertoi puhelimitse.
Pakit olivat lempeät ja ymmärrettävät. Vuodesta 1963 saakka levyttänyt Katri Helena on antanut kilotolkulla haastatteluita uransa aikana. Myös elämäkerta Katri Helena – Laulaja (2023), avaa hänen yksityiselämäänsä laajasti.
Joten kuin herrasmies konsanaan, en lannistunut pakeista vaan katsoin eteenpäin. Muistin, että meillähän on laulut – ne lukuisat ikivihreät. Päätin tutustua Katri Helenaan niiden kautta.
Tämä on tulkinta ihmisistä, joihin hänen laulunsa ovat vaikuttaneet. Se on värittynyt ja väritetty. Se on musiikin luoma mielikuvani uransa päättävästä legendasta, joka on levyttänyt yli 480 laulua.
On vuosi 1964. Radion urheilu-uutisissa kerrotaan suomalaisen keihäänheittäjän Pauli Nevalan voittaneen keihäänheiton olympiakultaa Tokiossa. Pirtissä, jossain päin Tohmajärvellä, Uuden-Värtsilän raitilla perhe on kokoontunut kuuntelemaan radiota yhdessä. Perheen isä sytyttää piippunsa. Lapset leikkivät lattialla palapelillä. Äiti hämmentää hellalla porisevaa lihakeittoa. Hän katselee samalla jonnekin kauas ja haaveilee pääsevänsä tanssimaan.
Urheilu-uutisten jälkeen alkaa Sävelradio.
”Seuraavaksi kuulemme Katri Helenan uuden laulun Puhelinlangat laulaa”. ”Aiemmin hän on levyttänyt muun muassa jenkkakuumeen maassamme synnyttäneen Letkiksen”. Radiosta helähtää soimaan pirteän ponnekkaasti: Puhelinlangat laulaa ja taivaalla loistaa kuu, maantiellä vihellellen, kun kulkijapoika käy…
Lapset jatkavat leikkejään lattialla. Mutta soppaa hämmentävän äidin hameen helmat alkavat heilahdella kuin huomaamatta.
”Oo siinä tanssimatta lasten aikaan”, isä murahtaa pirtinpenkiltä vaimolleen. Samaan aikaan isä kuitenkin tuntee lämpöä rinnassaan. Hän ajattelee: tuo on se meidän kylän tyttö, se sinisilmäinen, joka lauloi jo koulussa kuin enkeli.
Seuraavana vuonna Sävelradiossa kuullaan Katri Helena seuraava suuri hitti Minne tuuli kuljettaa. Tunnelma tuvassa on ennallaan. Lapset ovat ulkona leikkimässä. Äiti kuuntelee laulua keinahdellen ja silittelee pyöristyvää vatsaansa. Isä ei virka sanaakaan, hän katselee vain lempeästi vaimoaan, jalka hieman vipattaen.
Seepian sävyinen 70-luku on ollut Katri Helenalle menestyksekästä aikaa. Hänestä on tullut koko kansan suosioita nauttiva laulaja. Levyt ja keikat myyvät. Hitit, kuten Vasten auringon siltaa ja Lintu ja Lapsi, ovat soineet radiossa ja levylautasilla tiuhaan.
On vuosi 1979. Liperin lava pullistelee väkeä. Nylon-paidat, pulisongit ja näyttävät kamppaukset sekä värikkäät mekot sekoittuvat helteiseen kesäiltaan. Parkkipaikalla näkyy muun muassa kuplavolkkareita, ruotsalaisin kilvin varustettuja Volvoja sekä Ladoja.
Tanssilavan takahuoneessa Katri Helena levittää sinistä luomiväriä, katsoo vielä kerran peiliin ja astelee lavalle. Häntä ennen esiintynyt Kari Tapio sytyttää tupakan ja kaataa Jaloviinaa lasiinsa.
Aplodit ovat raikuvat. Ilta etenee Katri Helenan hittien tahdissa. Hajusteiden, hien ja rakkauden tuoksu sekoittuvat yleisössä.
Seuraavaksi Katri Helena kertoo esittävänsä uusimman hittinsä. Vaikkei kappale ole vielä monta kuukautta vanha, laulaa yleisö yhteen ääneen mukana: Katson autiota hiekkarantaa, ajatukseni mun kauas kantaa, täällä minä sinun kanssas kerran olla sain, kahden vain..
Tuntuu kuin tuo kesä-ilta voisi jatkua loputtomiin ja tavallaan se jatkuukin. ”Seuraavaksi laulan teille laulun, jonka esitin taannoin Euroviisuissa Israelissa”. Etsien käy lapsonen maan, tokkopa koskaan juurtua saan, lintunenkin muuttaessaan, pesäpuun löytää vain vaistollaan…
Ilta Liperin lavalla sulkeutuu, Katri Helena poistuu lavalta. Jossain parkkipaikan perukoilla tohmajärveläispariskunta suutelee Ford Cortinassa toisiaan. He ovat käyneet katsomassa 60-luvulta saakka lähes kaikki Katri Helenan Pohjois-Karjalan keikat.
On vuosi 1986. Muskelivene lipuu Savonlinnan satamaan. Rantaterasilla nainen juo sinistä enkeliä. Jukeboxista soi Samantha Foxin Touch Me, yksi kesän suurista hiteistä. Mies saapuu pöytään oluensa kanssa ja päivittelee hellettä. Nuori pari on ensimmäisellä yhteisellä kesälomareissullaan. Miehen bisnekset ovat sujuneet hyvin. Elämä on ollut viimeisen vuoden ajan pelkkää nousukiitoa.
Jukeboxista lähtee soimaan kaihoisa poljento: Tuoksuu taas ruusut ja kukkii tuomipuu, käy neitonen armaansa luo, Vielä aamuauringon rusko poskillansa on…
”Laitoitko sinä tämän soimaan?”, nainen kysyy mieheltä. Mies myöntää laittaneensa soimaan Katri Helenen kappaleen On elämäni laulu. Nainen ihmettele miehensä kappalevalintaa. ”Näköjään emme tunne vielä riittävän hyvin”, mies tuumaa.
Hän kertoo tyttöystävälleen, kuinka Katri Helena on ollut hänen suosikkinsa lapsuudesta saakka. Hän kertoo, että hänelle jäi jo lapsena mieleen, kun lapsuuden kodissa radiosta kuultu Puhelinlangat laulaa teki vaikutuksen häneen kesken leikkien.
Naista tarina hieman hymyilyttää. Hän ottaa miestä kädestä ja silittää sen pehmeään kämmenselkää. Saimaan aallot lyövät rantaan. On elämä laulu, niin ihana laulu…
Lama on runnellut monen suomalaisen elämän raiteiltaan. On vuosi 1992. Mies tuijottaa kapakassa keskioluttaan. Se on hänen aamupäivän kuudes tuoppinsa. ”Tässäkö tämä oli, tämä elämä”, mies pohtii mielessään.
Parissa vuodessa hän on menettänyt työnsä ja perheensä. Lapsiaan hän näkee enää harvoin. ”Tekisinkö sen tänään?”, hän jatkaa ajatuksissaan.
Radiouutisten jälkeen kapakan kaiuttimista lähtee soimaan jotain tutun kuuloista, mutta uutta. Katri Helena laulaa: Anna mulle tähtitaivas, anna valo pimeään, anna mulle aamurusko, anna usko elämään…
Mies uppoutuu laulun äärelle. Hänen ajatuksensa harhailevat elämässä ja kuolemassa. Tuopin pinta värähtää, kun kyynel rikkoo sen. Mies kävelee kapakan nurkassa olevan kolikkopuhelimen luo. Hän nostaa luurin ja näppäilee tutun numeron.
”Minä tarvitsen apua, auta”, mies sanoo puhelimeen.
Vuosi 2024 lähestyy loppuaan. Kajaani-halli on tupaten täynnä kotiutuvia varusmiehiä. Heille on luvattu yllätysesiintyjä. Onko se Kuumaa, Sexmane vai Mirella?, moni pohtii penkeissään.
Kun lavalle astelee 79-vuotias Katri Helena, räjähtää yllättynyt yleisö suosionosoituksiin. Lähes yhtä ihmeissään on artisti. Lähes koko keikan ajan yleisö laulaa mukana. Kännykkämeri heidän käsissään loistaa kuin tähtitaivas.
Samana iltana yksi kotiutuvista kertoo ystävälleen, kuinka Katri Helenan musiikki muutti hänen isänsä elämän suunnan.