Maastohiihto.com keskusteli kokeneen vahateknikko Ilkka Riikolan kanssa, joka antoi mielipiteensä vallitsevasta tilanteesta.
”Testilaitteet ovat olleet epäluotettavia. Joskus laite antaa fluorittomalle sukselle tuloksen, ikään kuin siinä olisi ollut fluorihiilihydraattilisäaineita, ja joskus päinvastoin. Koska kokeessa käytetyt testilaitteet ovat olleet ’kädessä pidettäviä’, tämä tuo epävarmuutta tuloksiin. Eivätkä suuret lämpötilanvaihtelut ulkona todellakaan paranna laitteiden luotettavuutta”, Riikola sanoo.
Hän sanoo, että on liikkunut huhuja ja jopa tietoa pintanesteistä, jotka muodostavat kerroksen fluoridijauheen pinnalle ja siten huijaavat testilaitteita.
”Kilpailutilanteessa kerros irtoaa suhteellisen nopeasti, ja alla oleva fluorineste voi vaikuttaa suksien luistoon. Paras vaihtoehto näyttäisi olevan antaa ajan tehdä työnsä, sillä ennemmin tai myöhemmin ’kovat’ C8-fluorihiilivoiteet loppuvat ja kaikki siirtyvät vähitellen puhtaampiin fluorideihin. Loppujen lopuksi C6-fluorihiili on sallittu EU:n päätöksellä. FIS yrittää asettaa itsensä EU-säännösten yläpuolelle täydellisellä fluorikiellolla.”
Yksi hiihtäjien huolenaihe on ollut fluoridikieltokeskustelun vaikutus tuleviin kuntohiihtäjiin ja kilpahiihtäjiin.
”Fluorinaattiongelmasta pohtiminen ja spekulointi ei välttämättä lisää perheiden kiinnostusta saada lapsensa hiihtämään, saati sitten kilpahiihtoon.”
Viime talvena uutisoitiin tapauksista, joissa maajoukkue käytti kiellettyjä C8-fluorihiilivetyjä. Saksalaisten naisten hyvän olympiasuorituksen uskottiin johtuvan ”väärien” fluorijauheiden käytöstä, mutta tästä ei ole näyttöä.
Riikolalla on oma näkemyksensä testausmenetelmästä:
”Luotettava testausmenetelmä olisi IR-spektrometria, jossa suksen pohjasta otettaisiin pala ja analysoitaisiin se laboratoriossa. Kehitteillä oleva laitteisto saattaa antaa liian monta väärää tulosta kenttäkäytössä. Tällainen menetelmä ei tietenkään ole toteuttamiskelpoinen jo pelkästään ajankäytön vuoksi, eikä useiden testikappaleiden ottaminen samasta suksesta ole ajateltavissa vahingoittamatta suksea.”
Jokainen asiaan perehtynyt ihmettelee, miksi täydellistä kieltoa edes harkitaan, kun on olemassa puhdistettuja C6-fluoreja, joilla on edelleen valmistus- ja markkinointilupa. Testilaitteen oletettavasti kallis hinta, sen käyttöön tarvittava koulutus ja, mikä tärkeintä, laitteen säännöllinen kalibrointi aiheuttavat kaikki omat ongelmansa. Myös urheilijan oikeusturvasta on oltu huolissaan, sillä väärien mittausten seuraukset voivat olla valtavat.
Lue myös: Keskeisiä ongelmia fluorivahan testauksessa