Hannu Kalmari oli formulatähti Mika Häkkisen kanssa samaan aikaan Puolustusvoimain Urheilukoulussa. Häkkinen oli rento kaveri, joka ei paljoa stressannut.
Mika Häkkinen kuvattuna Britannian Formula Opel Lotus -sarjan kisan yhteydessä vuonna 1988. Tuolloin Häkkinen ajoi siviilissäkin Opel-merkkisillä menopeleillä. AOP
Vuosi oli 1988. Silloisen Puolustusvoimain Urheilukoulun saapumiserät olivat jälkeenpäin katsottuna nimekkäitä – esimerkiksi kaksinkertainen F1-mestari Mika Häkkinen ja kiekkolegenda Teemu Selänne astuivat tuolloin palvelukseen Hennalassa Hämeen rykmentissä.
Esimerkiksi Ylen jutussa 2014 Häkkisen kerrottiin viihtyneen varsinkin sotilaskodissa. Mies ei paljoa stressannut, kun muilla oli jo kiire lomille. Häkkisellä oli myös maine kovana juhlijana vapaa-ajalla.
Seinäjoella tätä nykyä asuva Hannu Kalmari sattui olemaan Häkkisen tupakaveri. Kalmarin naurahdus kielii siitä, että Häkkisen maineelle oli katetta.
– Ei viitsi ihan kaikkea paljastaa, Kalmari kuittaa 37 vuotta myöhemmin.
Kalmarin mukaan Häkkisestä huomasi, että ”äijällä oli vientiä”. Tämä tuli selväksi jo palvelusajan alussa.
– Apu-lehden toimittajat kulkivat hänen perässään, ja tuli huomattua, että kaveri on kuuluisampi. Silloin tiedettiin, että formula ykkösiin hän siirtyy.
Ratti kääntyi
Tässä vaiheessa Häkkinen oli vasta siirtymässä Formula 3 -sarjaan seuraavaksi vuodeksi.
Kalmari pääsi itsekin maistamaan vauhdin hurmaa tulevan mestarin kyydissä.
Häkkinen oli sen tason rattimies, että kokemus etupenkillä oli uskomaton.
– Hienosti meni sivusladissa, käsiliikkeet olivat rauhallisia. Kyllä huomasi, että siviilautoakin osaa ajaa.
Tuleva McLarenin kultakuski ajoi tuolloin Opelia ja Toyotaa vapaa-ajallaan.
Siviiliauto kulki armeijan urheiluvapailla vauhdikkaasti, mutta Kalmari kertoo, ettei Häkkinen koskaan kaahaillut ylettömästi hänen ollessaan kyydissä.
– En itse olisi voinut kuvitellakaan, että etuvetoisella autolla voi ajaa kuin takavetoisella, Kalmari sanoo nyt.
– Ammattimies. Ei ollut sähläämistä.
Rennosti
Mika Häkkinen eurosarjassa Dragon Motorsportilla 1988 ennen siirtymistään F3-luokkaan. AOP
Häkkinen oli huoleton luonne, ja samanlainen vitsikkyys on näkynyt hänessä vuosien saatossa F1-varikoilla ja julkisuudessa.
Tällaisen kaverin kanssa oli ilo jakaa armeija-aika, sillä Häkkisen asenne kevensi muiden jäpittämistä.
– Toiset hyppivät punkasta, kun tuli herätys. Häkkinen otti rauhallisesti sen homman. Huumorilla, Kalmari kertoo.
Ja juuri huumorilla Häkkinen pärjäsikin.
– Eivät ne kapiaisetkaan yli-innokkaita urheilujoukoissa olleet, tupakaveri myöntää.
Tikissä
Tuleva Stanley Cup -mestari Selänne oli samaan aikaan palveluksessa, mutta häntä Kalmari näki harvemmin.
Tunnetusti amerikanrautoihin viehtynyt Selänne oli jo intissä automiehiä. The Finnish Flash, Salama, vilkutti mennessään.
– Sen muistan, että amerikkalaisella avoautolla komeasti lähti pihasta. Silloin oli jo intoa näihin jenkkiautoihin.
Jääkiekkoilijan saattoi arvata kovakuntoiseksi urheilijaksi, mutta Häkkisestä Kalmarilla oli omat epäilyksensä.
– Yllätyin, että oli niinkin kovassa kunnossa. Hoikka kaveri – tikissä kunnossa, mutta moottoriurheilijoita katsoessa he eivät aina ole niin atleetin näköisiä, että Cooperissa kolme tonnia menisi tuosta vain.
Kalmarin mukaan Häkkinen kuitenkin kipitti tuon tavoiterajan sangen kevyesti 12 minuuttiin.
Lennokasta menoa
Mika Häkkinen voitti urallaan 20 osakilpailua. F1-mestaruuksia hän juhli kausien 1998 ja 1999 päätteeksi. AOP
Selänteen tavoin Häkkinen sai myöhemmin urallaan kansainvälisen lempinimen. Hänestä tuli The Flying Finn, Lentävä suomalainen.
Välillä tuli lentäviä lähtöjä kesken palveluksen.
– Keke Rosberg oli hänellä silloin managerina. Olimme lippukentällä, ja kun Rosberg soitti, niin Häkkinen joutui juoksentelemaan pitkät matkat puhelimen ääreen, Kalmari naurahtaa.
Kalmari itse oli urheiluampuja. Juoksukunto ja kestävyys olivat Häkkisellä hyvällä tolalla – ampumataidot eivät ole tupakaverin muistissa, mutta luultavasti Häkä oli tässäkin haka – eihän käsi voi formula-auton ratissakaan täristä.
Moottoriurheilu vaatii tiukkaa keskittymistä ja malttia sekä monien yksityiskohtien hallitsemista prikulleen.
Lunta tupaan
Silti parikymppisellä vauhtihirmullakin oli omat heikkoutensa.
– Kylmä siellä Häkkistä eniten harmitti. Meinasi paleltua joka paikkaan. Eikä niillä armeijan kuteilla hirveän hyvin syksyn keleillä pihalla pärjännyt.
Häkkinen oli vilukissa.
– Meillä oli vanha kasarmi, välillä tuli lumetkin tupaan. Häkkinen laittoi villasukkia päällekkäin ja villasormikkaatkin varpaita lämmittämään.
Kalmarilla on kasarmi-iltojen koleudesta huolimatta lämmin muisto Häkkisestä. Tämä oli porukan ilopilleri.
– Vääpelilläkin meinasi pokka pettää hänen kanssaan.