Jos haluaa tulla Donald Trumpin Washingtonissa huomioon otetuksi, periaatteisiin vetoaminen on turhaa, mutta raha on eri asia.
Näin toteaa Britannian ulkopoliittisen instituutin eli Chatham Housen Euroopan, Venäjän ja Euraasian tutkimusohjelmia johtava Grégoire Roos analyysissaan.
Euroopan on hänen mukaansa viimeistään nyt sopeuduttava siihen tosiasiaan, että Trumpin hallinnon maailmankuva on äärimmäisen transaktionaalinen. Liittosuhteita tarkastellaan lähinnä kirjanpidon kautta, kumppaneita kohdellaan maksavina asiakkaina.
Tämä tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan ja raadollisuudessaan sitä, että jo keskusteluyhteyteen pääsemisellä on hintansa ja että vaikutusvalta on lunastettava riihikuivalla rahalla. Kun saapuu Washingtoniin esittelemään investointisitoumuksia tai puolustustarviketilauksia, ovet ovat avoinna.
Jos sellaisia ei salkusta löydy, saattaa huomata odottelevansa jonon hännillä. Näin oli Roosin mukaan pitkälti jo Donald Trumpin ensimmäisen presidenttikauden aikana – toisella kaudella sitäkin selvemmin.
Tällaisessa asetelmassa Ukrainan kohtalosta huolestuneen Euroopan on hyödytöntä vedota historiaan, yhteisiin arvoihin tai Nato-liittolaisten keskinäiseen lojaalisuuteen. Trumpia puhuttelee ainoastaan raha.
Läntistä puolustusliittoa hän on jo vuosikymmenten ajan tarkastellut ensisijaisesti taloudellisen kustannus-hyötyanalyysin kautta. Siinä Euroopan löyhien lupausten ja vaiheittaisten suunnitelmien painoarvo on kovin köykäinen.
Roos pitää hämmentävänä sitä, että vaikka Eurooppa on globaalissa vertailussa maailman toiseksi merkittävin talousmahti, se ei kykene hyödyntämään tätä asemaansa strategisesti.
Eurooppa voisi hänen mukaansa osoittaa jopa tuhat miljardia euroa Ukrainan tukemiseen ja oman sotilaallisen pelotteensa vahvistamiseen ilman, että olemassa olevia sopimuksia tarvitsisi kirjoittaa uusiksi. Yhteinen poliittinen tahto kuitenkin puuttuu.
– Jos Eurooppa haluaa aidosti paikan siinä pöydässä, jossa Trump päättää Ukrainan tulevaisuudesta, sen on näytettävä rahaa. Ei symbolisesti, ei hitaasti, vaan laajamittaisesti, etukäteen ja pian. Se on nykypäivän vaikutusvallan ja Euroopan huomisen turvallisuuden hinta, Grégoire Roos sanoo.