Tampereen ilmanlaatu ja asukkaiden altistuminen epäpuhtauksille

Ilmanlaatu on suurimmassa osassa Tampereen kaupunkiseutua hyvää tai tyydyttävää. Vilkasliikenteisimpien katujen lähialueilla pölypitoisuudet voivat kuitenkin ylittää ilmanlaadun ohjearvotasot. 

Ilmanlaatu huononee ajoittain keväällä katupölykausina tai tyynillä pakkassäillä. Ilmanlaadun vuosipitoisuuksien osalta raja-arvot eivät ylity Tampereella. Liikenteen typenoksidipäästöt, katupöly, pienpoltto ja kaukokulkeutuma vaikuttavat ilmanlaatuun eniten. Teollisuuden vaikutukset ilmanlaatuun ovat vähäisempiä.

Ilman epäpuhtaudetTypen oksidit

Typen oksideilla tarkoitetaan typpimonoksidia (NO) ja typpidioksidia (NO2). Typen oksidien päästöistä noin puolet on peräisin liikenteestä, loput energiantuotannosta ja teollisuudesta. Liikenteen päästöt vapautuvat ilmaan juuri siellä, missä ihmiset liikkuvat, joten typen oksidien kannalta liikenne on merkittävin ilman pilaaja Tampereella. Typen oksidien päästöt Tampereella vuonna 2021 olivat 1587 tonnia typpidioksidina laskettuna. Ohjearvot ylittäviä pitoisuuksia todetaan lähinnä tyyninä pakkaspäivinä keskustassa.

Eniten terveyshaittoja aiheuttava typen oksidi on typpidioksidi, joka tunkeutuu syvälle hengitysteihin. Se lisää hengityselinoireita erityisesti lapsilla ja astmaatikoilla. Typpidioksidi on Tampereella hiukkasten ohella kriittinen epäpuhtaus ohje- ja raja-arvojen kannalta.

Hiukkaset

Hiukkaspäästöjä aiheuttavat teollisuus, energiantuotanto ja liikenne. Keskusta-alueella leijuvasta pölystä huomattava osa on liikenteen ja tuulen ilmaan nostamaa hiekkaa ja muuta aineista. 

Pienikokoisten, terveydelle haitallisten, halkaisijaltaan alle 0,01 millimetriä olevien hengitettävien hiukkasten pitoisuus ylittää keskustassa nykyisen ohjearvonsa keväisin katupölyn noustessa ilmaan. Katupöly sisältää hiekkaa, renkaiden hiomaa kiviaineista, metallia, kumia ja autojen pakokaasujen myrkyllisiä yhdisteitä. Hiekkapöly ei ole kuitenkaan terveydelle yhtä vaarallista kuin pakokaasujen polttoperäiset hiukkaset. Pienet hengitettävät hiukkaset pääsevät keuhkorakkuloihin saakka ja voivat lisätä hengitystietulehduksia ja astmakohtauksia sekä heikentää keuhkojen toimintakykyä.

Tutkimusten mukaan ei ole mahdollista määrittää mitään kynnysarvoa, jota pienemmissä pitoisuuksissa hengitettävät hiukkaset (PM10) ja pienhiukkaset (PM2,5) eivät aiheuta terveyshaittoja. 

Hiilimonoksidi eli häkä

Ulkoilman hiilimonoksidi on pääosin peräisin henkilöautojen pakokaasuista. Polttoaineiden ja moottoritekniikan parantuminen sekä pakokaasujen katalyyttinen puhdistus ovat auttaneet vähentämään ulkoilman häkäpitoisuutta merkittävästi. Pitoisuudet keskustassa ovat olleet takavuosina enää alle 10 % ohjearvoista. Pitoisuudet vaihtelevat liikennemäärien mukaan ollen korkeimmillaan viikonloppuiltaisin.

Otsoni

Otsonia muodostuu auringonvalon vaikutuksesta ilmassa typen oksidien ja hiilivetyjen välisissä kemiallisissa reaktioissa. Liikenteen päästöillä on näin ollen merkittävä vaikutus otsonin muodostuksessa. Pitoisuudet ovat korkeimmillaan kesäisin ylittäen ajoittain WHO:n asettamat ohjearvot ja kasvillisuuden suojelemiseksi annetut raja-arvot.

Rikkidioksidi

Rikkidioksidipäästöjä tulee lähinnä energiantuotannosta ja teollisuudesta. Vuositasolla Tampereen rikkidioksidipäästöt ovat pienentyneet 1970-luvun lopun 20000 tonnista nykyiseen alle 50 tonniin, mikä johtuu pääasiassa polttoaineiden rikkipitoisuuden vähentymisestä ja maakaasun käyttöön ottamisesta.

Rikkidioksidi ei ole Tampereella terveysvaikutusten kannalta merkittävä epäpuhtaus. Rikkidioksidin mittaukset Tampereella lopetettiin vuonna 2003.