Tunnelma oli juhlallinen kuin kirkossa, äänettömyyttä rikkoivat vain hiljaiset kuiskaukset. Göteborgilaisessa taidegalleriassa vietettiin helmikuussa 1964 taidenäyttelyn avajaisia, eivätkä paikalle kokoontuneen taide-eliitin edustajat voineet peitellä ihastustaan.
Seinille oli ripustettu useiden taiteilijoiden töitä, mutta erään tuntemattoman tekijän teokset varastivat kaiken huomion. Kyseessä oli ranskalainen Pierre Brassau, jonka omaperäisiä luomuksia taiteen asiantuntijat pitivät yksimielisesti näyttelyn parhaimpina.
Viinilasit käsissään seisoskelevat kriitikot ja taiteentutkijat ylistivät kuorossa Brassaun neroutta. Kaikki halusivat tutustua salaperäiseen ranskalaiseen.
”Pierre Brassau maalaa voimakkain vedoin mutta myös selkeän päättäväisesti. Hänen siveltimenvedoistaan välittyy suorastaan raivokasta uteliaisuutta. Brassau on taiteilija, jonka työssä näkyy balettitanssijan herkkyys,” eräs arvovaltainen taidekriitikko suitsutti liikuttuneena.
Ainoastaan yhden lehden arvostelija tyrmäsi ranskalaistaiteilijan maalaukset todeten: ”Vain apina olisi voinut tehdä nämä.” Ja kuinka oikeassa hän olikaan. Pian nimittäin paljastui, ettei Pierre Brassau -nimistä taiteilijaa ollut olemassa. Sivellintä oli ihmiskäden sijasta pidellyt apina.
Toimittajan juoni
Göteborg oli 1960-luvun alussa täynnä taidegallerioita. Niissä patsastellut kulttuurieliitti oli täysin hurahtanut tuolloin muodissa olleeseen abstraktiin ja avantgardistiseen taiteeseen.
Taidesnobit harmittivat paikallisen päivälehden toimittajaa Åke Axelssonia, joka ei voinut ymmärtää, miksi pikkulasten töherryksiltä näyttäviä teoksia ylistettiin maasta taivaaseen. Sanomalehtimies päätti laittaa kulttuurigurut kokeeseen ja testata, osasivatko nämä tosipaikan tullen erottaa ammattitaiteilijan mestariteoksen harrastelijan sutaisusta.
Axelssonin juoni oli pirullisen nerokas. Hän löysi eläintarhasta nelivuotiaan Peter-nimisen urossimpanssin ja suostutteli tämän hoitajan antamaan apinalle siveltimen ja öljyvärit. Taiteenteko ei ottanut aluksi sujuakseen, sillä Peter ahmi värit mieluummin suihinsa kuin siveli maalia kankaalle.
Peter lopetti riehumisen vasta, kun Axelsson laittoi maalaustelineen viereen nipun banaaneja. Peter popsi banaanin toisensa jälkeen, minkä jälkeen värit päätyivät Peterin mahalaukun sijaan kankaalle.
Axelsson valitsi Peterin tuotannosta neljä teosta ja lähetti ne näyttelyyn. Taideasiantuntijat kokivat elämänsä yllätyksen, kun Axelsson paljasti myöhemmin, että heidän palvomansa ”Pierre Brassau” ei ollut baskeripäinen pariisilaisboheemi vaan eläintarhassa asuva apina.
Kohua aiheuttanut Göteborgin-näyttely jäi Peter-simpanssin ensimmäiseksi ja viimeiseksi julkiseksi esiintymiseksi, mutta se ei ollut ainoa apina, joka on saanut aikaan kohua taiteellaan.
Picassokin fanitti
Ranskalaisen 1700-luvun taiteilijan Jean-Baptiste Siméon Chardinin satiirisessa maalauksessa Le Singe peintre (Apinamaalari, n. 1739–1740) muotivaatteisiin puettu apina istuu maalaustelineen edessä sivellin kädessä. Kesti kuitenkin vielä noin parisataa vuotta ennen kuin apinat marssivat tosielämässä taiteen näyttämölle.
Modernin apinataiteen alkusysäys tapahtui 1950-luvulla, jolloin abstrakti taide kiehtoi kokeilunhaluisia taiteilijoita perinteistä esittävää taidetta enemmän. Apinoiden tekemät piirrokset ja maalaukset herättivät katsojissa ristiriitaisia tunteita ihailusta epäuskoiseen huvittuneisuuteen ja tyrmistykseen, koska ne muistuttivat erehdyttävästi abstrakteja taideteoksia.
Kaikkien aikojen kuuluisin ”maalaava apina” on ollut vuonna 1954 syntynyt Congo-simpanssi, jonka monista tietokirjoistaan tunnettu eläintieteilijä ja surrealistinen taiteilija Desmond Morris otti 1950-luvulla suojatikseen lontoolaisesta eläintarhasta ja alkoi opettaa sitä piirtämään ja maalaamaan.
Yli kaksi vuotta kestäneen yhteistyön aikana Congo tuotti noin neljäsataa teosta. Päinvastoin kuin monet muut apinat, joille annettiin paletti ja sivellin, Congo ei vain läiskinyt maalia paperille umpimähkään. Se keskittyi liikuttavan intohimoisesti maalaamiseen, ja sillä oli helposti tunnistettava persoonallinen tyyli.
Jos Morris otti työn pois kesken kaiken, taiteilija sai raivokohtauksen ja rauhoittui vasta saadessaan työn takaisin. Tämän jälkeen Congo viimeisteli maalauksen lähes pakkomielteisen inspiraation vallassa, usein siveltimet molemmissa käsissään.
1950-luvun puolivälissä Congosta tuli suuren yleisön tuntema televisiotähti, kun se pääsi maalaamaan Morrisin isännöimässä eläinaiheisessa ohjelmasarjassa. Jotkut tosin syyttivät Morrisia siitä, että hän yritti saattaa taidemaailman naurunalaiseksi osoittamalla, että jopa apina pystyi tekemään abstraktia taidetta.
Suloinen apinataiteilija oli kuitenkin sulattanut eläimiä rakastavien ihmisten sydämet. Näyttelystä tuli jymymenestys, kun Congon teoksia oli esillä Lontoossa syyskuussa 1957. Jopa Pablo Picasso julistautui Congon ihailijaksi ja osti yhden simpanssitaiteilijan töistä ateljeensa seinälle.
”Karvainen Leonardo”
Kaikki eivät voineet kuitenkaan hyväksyä apinataiteilijan menestystä vaan pitivät Congon mestariteoksia pelkkänä modernia taidetta vastaan suunnattuna vitsinä.
Congo sai lehdistössä liikanimen ”Karvainen Leonardo” pilkallisena viittauksena renessanssinero Leonardo da Vinciin. Eräs taidearvostelija tuomitsi apinan tekemän taiteen suoranaisena pyhäinhäväistyksenä ja petoksena, sillä hänen mukaansa vain ihmisellä oli riittävästi järkeä ja mielikuvitusta taiteen luomiseen.
Congon suojelija Desmond Morris oli jyrkästi eri mieltä. Hän oli vakuuttunut siitä, että apinat olivat osanneet tehdä taidetta jo ennen kuin ensimmäiset ihmiset maalasivat primitiivisiä kuvia luolien seinille.
”Congon työn, ei esihistoriallisten luolataiteilijoiden, voidaan todella sanoa edustavan taiteen syntyä”, Morris kiteytti vuonna 2005.
Congon luovuuden lähde tyrehtyi 1950-luvun lopulla, eikä se suostunut enää tarttumaan siveltimiin. Apinataiteen supertähti menehtyi tuberkuloosiin vuonna 1967, mutta sen luomukset eivät unohtuneet. Kun Congon töitä esiteltiin vuonna 2005 Lontoossa, niistä maksettiin korkeampia hintoja kuin pop-taiteen ikonin Andy Warholin teoksista.
Ei vain ihmisten yksinoikeus
Vuonna 2009 menehtyneen popin kuninkaan Michael Jacksonin entinen lemmikkiapina, Bubbles-niminen simpanssi, on myös innostunut tekemään vanhoilla päivillään taidetta. Floridassa sijaitsevassa apinoiden lepokodisssa leppoisia eläkevuosia viettävän Bubblesin maalauksia on ollut esillä näyttelyissä ja niitä on voinut ostaa omakseen noin 1 500 dollarilla.
Bubblesin ja muiden karvaisten kädellisten tekemät taideteokset osoittavat Desmond Morrisin olleen oikeassa jo 70 vuotta sitten: taiteen tekeminen ei ole vain ihmisten yksinoikeus.
Simpanssien siveltimien tuotokset kertovat koskettavasti siitä, että myös muilla elävillä olennoilla on luovaa mielikuvitusta, oikeus ilmaista itseään ja jättää jälkensä taidehistoriaan.