Silja Laitinen

Moni mekosta pahastunut ei varmasti tiennyt sen tarinaa ennen kuin antoi somessa täysilaidallisen. Punaiseksi vaatteeksi riitti kuulla, että Setan puheenjohtaja pukeutuu feministiseen vulva-asuun, kirjoittaa kotimaan toimittaja Silja Laitinen.

Tänään klo 21:40

Anu Kantolan asu oli yksi Linnan juhlien puhutuimmista. Roosa Bröijer

Setan puheenjohtajan Anu Kantolan iltapuku Linnan juhlissa on herättänyt kärkkäitä reaktioita laidasta laitaan. Osa on ylistänyt pukua, osa puolestaan tuominnut sen epäsopivaksi.

Ymmärrän reaktiot täysin. On rohkea ja kantaaottavan provosoiva valinta pukeutua naisen intiimialueita symboloivaan asuun, kun tarkoituksena on juhlia Suomen itsenäisyyttä ja kohdata tasavallan presidentti. Valinnasta voi olla oikeutetusti montaa mieltä.

Puvusta käyty keskustelu kuitenkin paljastaa mielestäni nykykeskustelukulttuurimme kipukodan: sen, kuinka malttamattomia olemme aidosti kuuntelemaan vastapuolta.

Puvun sanoma on ainakin tärkeä. Suunnittelija Jutta Virtasen mukaan se ottaa kantaa muun muassa pelkoon, jota naiset joutuvat kokemaan yhteiskunnassa oman sukupuolensa vuoksi, sekä pelkoon, jota monet kokevat naisia kohtaan.

Moni mekosta pahastunut ei varmasti tiennyt mekon merkityksistä ennen kuin antoi siitä somessa täysilaidallisen. Punaiseksi vaatteeksi riitti kuulla, että Setan puheenjohtaja pukeutuu feministiseen vulva-asuun.

Monien mielestä Linnan juhlat on väärä paikka aktivismille. Jossain muodoissa varmasti onkin.

Mutta mihin voidaan vetää aktivismin, symbolien esille tuomisen ja niiden suhteen hyvän maun raja? Moni tuo ilmi pukuvalinnallaan kulttuuriaan tai muuten yhteiskunnallisesti tärkeitä asioita.

Muun muassa kansalaisaktivisti Katariina Räikkösen mekossa nähtiin auringonkukkia, jotka viestivät siitä, että niiden kantajalla on jokin näkymätön vamma tai rajoite. Kansanedustaja Jenna Simulan rinnassa nähtiin puolestaan rynnäkkökivääri, joka symboloi hänen mukaansa itsenäisyyden puolustamista. Simulan pinssi jakoikin somessa runsaasti mielipiteitä.

Kantolan asu täyttää juhlavuudessaan pukuetiketin kriteerit. Kohun ytimessä vaikuttaakin olevan juuri se, mihin puku itsessään haluaa ottaa kantaa.

– Naisissa tai naisilla on jotain, mitä muilla ei ole. Sitä yritetään hallita, mitä pelätään, Virtanen kertoi IS:lle.

Erilaiset mielipiteet Linnan juhlien toinen toistaan erilaisemmista puvuista kuuluvat asiaan. Niiden ihasteleminen, ihmetteleminen ja arvioiminen on suomalaisille tunnelatautunut itsenäisyyspäivän perinne.

Ennen mielipiteensä laukomista olisi kuitenkin syytä ensin kuunnella ja haluta ymmärtää, mistä aidosti on kyse – vulvakohun kohdalla siis selvittää, mitä puvulla halutaan sanoa. Vasta tämän jälkeen asuvalinnasta voi muodostaa perustellun mielipiteen.

Näin toimimalla keskustelukulttuurimmekin voisi varmasti paremmin.