Arkkitehti, tekniikan tohtori Heikki Kukkonen kuoli 80-vuotiaana Helsingissä 23. syyskuuta 2025. Hän oli syntynyt Helsingissä 15. syyskuuta 1945.
Kukkonen kirjoitti ylioppilaaksi Joensuun lyseosta 1964, valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta (TKK) 1971 ja väitteli tekniikan tohtoriksi 1985.
Kukkonen oli asukasosallistumisen pioneeri Suomessa. Puolisonsa, ympäristöpsykologi Liisa Horellin, kanssa luotu yhteys 1970-luvulla yhteisöasumista kehittäviin pohjoismaisiin ryhmiin innosti kokeiluihin Suomessa. Syntyivät Kirkkonummen Vasikkahaka, jonne perhe itsekin muutti, ja Helsingin Säästökylä, jossa asukkaat saivat työkirjan ja pienoismallien avulla suunnitella asuntojaan. Säästökylään pohjautui myös Kukkosen väitöskirja.
Kukkonen toimi koko suunnittelu-uransa Ympäristösuunnittelu Osuuskunnassa (YOK), jonka perustajiin hän kuului. YOK:n töitä olivat lukuisat yleis- ja asemakaavat sekä matkailun, kuntoutuksen ja hoivan rakennukset eri puolilla Suomea.
Vaikuttavinta Kukkosen työ on ollut opettajana, tutkijana ja professorina TKK:n arkkitehtiosastolla. Osallistuvan ja asukaslähtöisen suunnittelun perintö elää niiden suunnittelijapolvien kautta, jotka opiskellessaan 1970–1980-luvuilla saivat eväikseen innostavan, muista virkistävästi poikkeavan opettajan ajatuksia.
Kukkonen oli edelläkävijä myös maaseudun kulttuuriperinnön puolestapuhujana ja kritisoi julkisesti kirkonkylien purkamista. Rakennusperinnön ja puutalokulttuurin puolustaminen ilmeni myös hänen opetustyössään.
1980-luvulla Kukkonen perusti TKK:lle Rakennetun ympäristön tutkimuslaitoksen aikana, jolloin tutkimusta vielä vieroksuttiin suunnittelijakoulutuksessa. Hän johti tutkimushankkeita mm. yhdyskuntien kestävästä kehityksestä, uusiutuvista energialähteistä, palvelujärjestelmistä ja suunnittelumetodeista.
Kukkonen yhdisti ennakkoluulottomasti arkkitehdin suunnittelutyön, tutkimuksen ja kansalaisvaikuttamisen. Kotiseututyö innosti häntä aivan erityisesti. Lukuisissa luottamustehtävissä hän käytti kaikkea osaamistaan yhteiseksi hyväksi.
Edelläkävijän ja kriittisen keskustelijan asema ei omassa ammattikunnassa aina ollut helppo. Laaja yleissivistys, teekkarihenki ja huumori auttoivat eteenpäin. Hessun ja Lissun pitkä pöytä Kulosaaressa onkin vuosikymmenet ollut akatemian, kansalaisaktivismin ja ystävyyden inspiroiva kohtauspaikka.
Samoja elämänmittaisen oppimisen arvoja Hessu toi myös kotiinsa, jossa hän isänä kannusti (mutta ei koskaan käskenyt) muita perheenjäseniä uteliaasti tutkimaan ympäristöään ja jaksoi samalla muistuttaa onnellisen elämän opeista Freudin mukaan: saada tehdä työtä ja rakastaa.
Aija Staffans
Erja Väyrynen
Otto Kukkonen
Heikki Kukkosen ystäviä, kollegoja ja entisiä oppilaita sekä poika