50 vuotta täyttänyt mäkivalmentaja Janne Väätäinen on viihtynyt Japanissa jo pitkään. Hän toimii maan ykköshyppääjän valmentajana ja maajoukkueen apuluotsina.
Kento Sakuyama (vas.) ja Janne Väätäinen toimivat Japanin mäkimaajoukkueen valmentajina. Pasi Liesimaa
Eipä arvannut savolainen mäkimies Janne Väätäinen reilut 15 vuotta sitten, että Japanista tulee loppuelämän sijoituspaikka.
– Mihin tämä aika on mennyt, maaliskuussa 50 vuotta täyttänyt Väätäinen huokaa.
Hän on saavuttanut nousevan auringon maassa arvostetun aseman. Mies toimii maan ykköshyppääjän Ryōyū Kobayashin henkilökohtaisena valmentajana Team Roy -nimisessä tiimissä.
Olympiakaudelle 2025–26 freelancer-valmentajaksi itseään kuvailevan suomalaisen toimenkuva laajeni, kun hänet pestattiin Japanin maajoukkueeseen kakkosvalmentajaksi.
– Meillä on helkkarin hyvät urheilijat ja ihan mielettömän hieno taustaporukka. Mukava on tällaisen vähän vanhemmankin kehäraakin pyöriä matkassa.
Japanin pääluotsina on omalla hyppyurallaan kahdesti mc-kisoissa pallille ponnistanut Kento Sakuyama, 35.
Väätäisen yksi vastuualueista on kieliummikkona maailmalla pyörivän Sakuyaman auttaminen.
– Puheiden pitäminen suomeksikin tuottaa vaikeuksia, mutta pärjään ja selviän japanilla. Nykyään uskallan jo avata suuni ja puhua japania julkisesti, Väätäinen kuvailee.
– Jos lähden asioimaan vaikka valtion virastoon, ei haittaa, jos virkailija osaa vähän englantia, hän lisää.
Tytär Sapporossa
Janne Väätäinen on asunut Japanissa vuodesta 2010 alkaen. Vuoden 2020–23 hän oli Suomen päävalmentajana, mutta koti pysyi tuolloinkin Sapporossa. Pasi Liesimaa
Väätäinen juurtumista Japanin talviurheilun pääkaupunkiin Sapporoon edesauttoi paikallinen morsian. Pariskunnalla on vuonna 2021 syntynyt tytär.
– Yritän puhua tyttärelle suomea mahdollisimman paljoa. Tokiossa on aivan mahtavaa Suomi-taustaista vapaaehtoisporukkaa, jotka pyörittävät suomalaiskoulua pari kertaa kuussa. Siellä pyrimme käymään tyttären kanssa säännöllisesti.
Nallekarhumainen suomalainen on sujahtanut japanilaiseen yhteisöön sangen mutkattomasti.
– Älä mene opettamaan, miten eletään ja tehdään, vaan mene itse oppimaan – oli kyse urheilusta, valmentamisesta, kulttuurista tai elämisestä. Se on auttanut, Väätäinen kuvailee toimintasuunnitelmaansa.
Tilipäivä
Japanin ykköshyppääjä Ryōyū Kobayashi (kuvassa) on Janne Väätäisen henkilökohtainen valmennettava. EPA / AOP
Raha liikkuu japanilaisessa talviurheilussa. Esimerkiksi maan tunnetuin mäkihyppääjä Sara Takanashi on miljonääri.
Myös toppatakkiporukka tekee huomattavasti tuhdimpaa tiliä kuin vaikkapa Suomessa.
– Jos on yritysjoukkueessa, palkka ei välttämättä ole hirveän korkea, mutta puhutaan elämänajan virasta. Päälle tulee työsuhde-etuja, joten aika huolettomasti voi arkea pyörittää.
Suomalaiselle palkkaa pulittavat Japanin hiihtoliitto ja Kobayashi.
– Minulle maksetaan kohtuullisen hyvää korvausta. Olen hyvin tyytyväinen tilanteeseeni.
Väätäinen ei kerro palkkansa suuruutta, mutta kun hän kuulee Hiihtoliiton hiihtomaajoukkueen päävalmentajan Teemu Pasasen vuoden 2024 tulot 58 347 euroa, hän hymähtää.
– Minun kannattaa pysyä valmennustöissä Japanissa.
Väätäinen oli Suomen mäkihypyn päävalmentaja vuosina 2008–10 ja 2020–23.
Kiitos, KalPa
– Marraskuun pimeys Rukalla kauden avauksessa tuntuu vaikeammalta vuosi vuodelta, sanoo Janne Väätäinen. Pasi Liesimaa
Väätäisen työn haittapuolena on jatkuva matkustelu. Hän kiertää esimerkiksi tämän kauden aikana lähes koko maailmancupin.
Se tarkoittaa pitkiä poissaoloja kotoa, sillä japanilaiset eivät tietenkään lennä kotimaahansa pääosin Euroopassa järjestettävien maailmancupin viikonloppujen välissä.
– Hyvä juttu, jos 55-vuotiaaksi jaksan näissä hommissa. Se tarkoittaisi vielä vuoden 2030 olympialaisia. Sen jälkeen tekisin mielelläni hommia juniorien kanssa, Väätäinen toteaa.
– Toisaalta turha julistaa, että lopetan seuraavan olympiadin jälkeen, hän lisää.
Väätäinen on KalPan jääkiekkojoukkueen innokas kannattaja. Hän oli aikoinaan sopinut Kuopion kiekkolegendan Pasi Kuivalaisen kanssa, että lentää Japanista vaikka vain päiväksi Suomeen, jos SM-liigan kulta on savolaisille katkolla.
– Vihjasin tästä puolisolleni hienovaraisesti. Hän totesi, että mitä sitten.
Keikka kalakukkojen juhliin jäi viime toukokuussa tekemättä.
– Huima juttu KalPalle. Henkilökohtaisesti täytyy myöntää, että 10–15 vuotta sitten olisin ollut asiasta huomattavasti innostuneempi.
