Ampumahiihto on ottamassa maastohiihdon paikan Suomen olympiatalven kovimpana syömähampaana. Norjalaisguru on tehnyt jo nyt likimain ihmeen, kirjoittaa Ville Touru.
Suvi Minkkinen on Suomen suurin olympiamitalitoivo Milano-Cortinan kisoissa.
Siinä on lause, joka vielä syksyllä 2024 olisi kuulostanut täysin uskomattomalta hourailulta.
Nyt, kaksi kuukautta ennen kisoja tilanne kuitenkin vaikuttaa vahvasti juuri tältä.
Sunnuntaina Östersundin maailmancupin takaa-ajokisassa Minkkinen otti perjantain pikakisan voiton jatkoksi uransa toiseksi parhaan sijoituksen. Hän sijoittui sunnuntaina lopulta toiseksi.
Eikä se ollut enää edes yllätys. Kilpailun kulku huomioiden tulos oli jopa pettymys Minkkiselle itselleen – vaikka kyseessä oli hänen uransa ensimmäinen palkintosija muulla kuin pikamatkalla.
Maanantaina 31-vuotispäiväänsä viettävä Minkkinen on noussut vuodessa sensaatiomaisella tavalla ampumahiihtomaailman huipulle.
Viime kaudesta lähtien Minkkinen on kisannut maailmancupissa 28 henkilökohtaisessa kilpailussa. Näistä 19:ssa hän on sijoittunut kärkikymmenikköön ja viidesti kärkikolmikkoon.
Top 10 -sijoitukset matkalla kuin matkalla ovat Minkkiselle siis jo kutakuinkin perustaso eivät yksittäisiä huippuonnistumisia.
Maanantaina 31 vuotta täyttänyt Suvi Minkkinen on noussut kolmekymppisenä aivan uuteen kukoistukseen. Viime perjantaina tuli uran ensimmäinen voitto. Kuva: Mauri Levandi / Imago Sport / AOP
Minkkinen on ollut vuosia yksi cupin parhaista ampujista, mutta ennen viime kautta hän ei ollut hiihtovauhdissa edes 50 parhaan joukossa.
Viime kaudella, siis kolmekymppisenä, hän teki suorastaan hämmentävän tasonnoston cupin top 20 -hiihtäjäksi.
Östersundin avausviikon perusteella taso on noussut täksi kaudeksi entisestään. Nyt Minkkisestä on tullut jopa top 10 -tason hiihtäjä ja ero kovimpiin hiihtonaisiin on kaventunut entisestään. Siitäkin huolimatta, että sunnuntain takaa-ajossa Minkkinen kangistui pahoin.
Parhaimmillaan Minkkinen oli kuitenkin Östersundissa yksittäisen kisan hiihtoajoissa peräti kolmen kärjessä.
Ampumahiihdon yhtälö on nimensä mukaisesti pohjimmiltaan varsin yksinkertainen. Jos on kärkipään hiihtäjä ja yksi parhaista ampujista – kuten Minkkinen edelleenkin noin 90 prosentin tarkkuudellaan on – menestysmahdollisuudet ovat mainiot.
Viime kaudella Minkkinen pudotteli laikkaa maailmancupin toiseksi parhaalla prosentilla 91. Tämän kauden avausviikon osumaprosentti oli 89 (65/73). Kuva: Björn Larsson Rosvall / EPA-EFE
Minkkisestä on tullut aidosti yksi lajinsa kärkiurheilijoista.
Jo viime kevään MM-kisoissa joutsalainen ylsi kärkikymmenikköön kaikilla neljällä henkilökohtaisella matkalla. Kruununa oli MM-pronssi pikakilpailusta.
Kun hän vielä nähdyn perusteella on pystynyt nostamaan täksi kaudeksi entisestään tasoaan, näkymä ja ennen kaikkea potentiaali kahden kuukauden päässä siintäviin olympialaisiin on vähintäänkin herkullinen.
Ampumahiihto on toki herkkä laji, eikä huippukunto tai menestys maailmancupissa takaa arvokisoissa yhtään mitään. Lisätietoja voi kysyä vaikkapa Kaisa Mäkäräiseltä.
”
Ampumahiihto on toki herkkä laji, eikä huippukunto tai menestys maailmancupissa takaa arvokisoissa yhtään mitään.
Suomi on saavuttanut 2000-luvulla ampumahiihdossa 10 MM-mitalia, mutta lajin edellinen olympiamitali on yhä Ville Räikkösen yllätyspronssi Naganosta 1998.
Minkkisen paineensietokyvystä lupaavaa esimakua saatiin jo sunnuntaina, kun hän lähti ensi kertaa urallaan takaa-ajoon johtoasemasta ja vieläpä maailmancupin johtajan keltainen liivi yllään. Viimeiseen eli 20. laukaukseen asti hän oli kilpailussa suvereeni.
Neljättä ja sopimuksensa viimeistä kauttaan Suomen maajoukkuetta valmentava Erik Torneus Kulstad on muutenkin tehnyt jäätävää työtä maajoukkueen peräsimessä.
Kun tammikuun Urheilugaalassa valitaan Vuoden valmentaja, 30-vuotiaan norjalaisgurun on syytä olla listalla hyvinkin korkealla.
Viime kaudella peräti kuusi eri suomalaista ylsi top 10 -sijoitukseen maailmancupin osakilpailussa.
Erik Kulstad palkattiin Suomen maajoukkueen päävalmentajaksi vain 27-vuotiaana vuonna 2022, jolloin suomalaisen ampumahiihdon tilanne oli synkkä. Norjalaisguru on kuitenkin pannut tuulemaan. Kuva: Mauri Levandi / Imago Sport / AOP
Etenkin naisten puolella kollektiivinen tasonnosto parin viime vuoden aikana on ollut hämmästyttävä.
Vaikka Sonja Leinamon, 23, sensaatiomainen kakkossija viime tiistain normaalimatkalla todennäköisesti oli vielä enemmänkin yksittäinen piikkisuoritus, se osoitti, mitä myös Minkkisen takana muhii.
Täksi kaudeksi A-maajoukkueryhmään nostettu 19-vuotias Inka Hämäläinen puolestaan säväytti heti Östersundissa yltäen parhaimmillaan pikakisassa 12:nneksi.
Kokenut Venla Lehtonenkin, 30, nousi viime talvena tuloksellisesti uudelle tasolle.
Kaikki neljä maajoukkuenaista ovat väläytelleet lähiaikoina sen tason suorituksia, että Suomi saa harvinaisesti jalkeille jopa varsin uskottavan viestijoukkueen.
”
Kun tammikuun Urheilugaalassa valitaan Vuoden valmentaja, 30-vuotiaan norjalaisgurun on syytä olla listalla hyvinkin korkealla.
Sonja Leinamo (kesk.) sijoittui täysin puskista toiseksi kauden ensimmäisessä henkilökohtaisessa kilpailussa. Sen jälkeen hän joutui vetäytymään sairastumisen takia pikakisasta eikä näin ollen päässyt myöskään takaa-ajoon. Kuva: Bjorn Larsson Rosvall / AOP
Kun ampumahiihdon olympiamitaleja edellisen kerran ratkottiin Pekingissä, laji ei suomalaisittain kiinnostanut ketään – vaikka Tero Seppälä tuolloin yhden top 10 -sijoituksen nappasikin.
Nyt asetelma onkin keikahtanut sellaiseksi, että Val di Fiemmen Lago di Teseron maastohiihtostadionin sijaan olympialaisten suksilajien kuumin sinivalkoinen polttopiste saattaakin sijaita siitä pari tuntia pohjoiseen Etelä-Tirolin hegemonianäyttämöllä Anterselvassa.
Ei Suomella ainakaan ole muissa lajeissa urheilijoita, jotka lukeutuisivat useammassa henkilökohtaisessa kilpailussa mitaliehdokkaiden, jopa -suosikkien joukkoon.
Minkkiselle tällainen tilanne voi olla kahden kuukauden kuluttua täyttä realismia.
-
8.–14.12. Hochfilzen, Itävalta
-
15.–21.12. Le Grand-Bornand, Ranska
-
5.–11.1. Oberhof, Saksa
-
12.–18.1. Ruhpolding, Saksa
-
19.–25.1. Nove Mesto, Tshekki
-
6.–22.2. Olympialaiset, Anterselva, Italia
-
2.–8.3. Kontiolahti, Suomi
-
9.–15.3. Otepää, Viro
-
16.–22.3. Oslo, Norja