Juttu tiivistettynä
- Flow-festivaali oli tänä vuonna Flow Strike -kampanjan hampaissa, sillä sen omistavalla sijoitusyhtiöllä on sijoituksia myös Israelissa.
- Festivaalin taiteellinen johtaja Tuomas Kallio joutui puolustamaan tapahtumaansa ja korjaamaan vääriä väitteitä pitkin kesää.
- Boikotteja on nähty ympäri Eurooppaa. Kallio on seurannut keskustelua järkyttyneenä ja on huolissaan, että täälläkin siirrytään totuuden jälkeiseen aikaan.
- Kallio myöntää tekevänsä hiljaista lähtöä festivaalin peräsimestä.
Tämä on tekoälyn avulla tuotettu, toimittajan tarkistama tiivistelmä.
Flow-festivaalin konttorilla on hiljaista. On festarin jälkeinen perjantai, ja melkein koko tiimi on korttelin päässä Suvilahdessa laittamassa tapahtumaa pakettiin. Viimeiset rekat lähtevät tänään.
Takana on historian poliittisin Flow. 21-vuotiaaseen tapahtumaan kohdistui ainutlaatuista painetta, kun Flow Strike -kampanja kannusti artisteja sekä kävijöitä protestiin. Syynä olivat festivaalin väitetyt Israel-yhteydet.
Festivaalin taiteellinen johtaja Tuomas Kallio joutui hokemaan mediassa, ettei Israel-yhteyksiä ole. Hän toistaa väitteensä nytkin, festivaalitoimiston neuvotteluhuoneessa.
– Ei ensimmäistäkään. Meillä ei ole mitään tekemistä Israelin kanssa.
Kallio vaikuttaa väsyneeltä ja turhautuneelta. Hän empi ensin tämän haastattelun antamista, koska ei haluaisi henkilöityä Israel-asiaan yhtään enempää.
Kuluneiden kuukausien aikana Kallio on seurannut sivusta, miten kollegoiden järjestämiä tapahtumia on yritetty kaataa Israeliin liittyvillä väitteillä.
Mitä kesästä jäi käteen, ja mitä siitä ehkä opittiin?
Jos Kalliolta kysytään, niin ainakin se, että media on meilläkin rikki.
Boikotteja ympäri Eurooppaa
Vuoden 2025 Flow-festivaali oli menestys, Tuomas Kallio sanoo. Kaksi kolmesta festaripäivästä oli loppuunmyytyjä, kävijöitä oli järjestäjien mukaan 92 000.
Menestys ei ole itsestäänselvyys, sillä festaribisnes on muuttunut inflaation ja sotien vuoksi. Kaikki kallistuu nopeammin kuin pääsylippujen hintoja voidaan nostaa. Kansainvälisiä huippunimiä, joiden varaan Flow laskee, on yhä vaikeampaa houkutella Pohjolaan.
– Tämä on hankala ala nykyään. Monilla on haastetta. Ei ole mitenkään sanottu, että tämä onnistuu, Kallio sanoo.
Avaa kuvien katselu
Tuomas Kallio on tyytyväinen tämän vuoden Flow’hun. Uudistetusta alueesta tuli paljon myönteistä palautetta. Kuva: Jorma Vihtonen / Yle
Taloudellisesti Flow’lla menee toistaiseksi hyvin. Haasteet tulevat toisaalta.
Vuonna 2024 käynnistettiin Flow Strike -kampanja, jossa artisteja ja kävijöitä kannustetaan boikotoimaan Flow’ta sen väitettyjen Israel-yhteyksien vuoksi. Taustalla ovat Israelin epäinhimilliset sotatoimet Palestiinassa.
Flow-festivaalin omistaa pääomasijoitusyhtiö KKR, joka sijoittaa ympäri maailmaa ja on sijoittanut aiemmin myös Israeliin. HS Vision selvityksen mukaan sijoitukset ovat vähäisiä. Festivaalin yhteistyökumppaneista Google on myynyt teknologiaa Israeliin.
Viime vuonna Flow-festivaalilla nähtiin Palestiinan lippuja ja mielenilmauksia. Tänä kesänä aiheen ympärillä on ollut paljon keskustelua, koska Gazan tilanne on pahentunut merkittävästi.
Suomalaismediat kirjoittivat Flow’n väitetyistä Israel-yhteyksistä. Flow Strike kannusti artisteja boikottiin. Esiintyjät kuten Pehmoaino ja Melo sanoivat, että boikotoisivat, jos heillä olisi varaa.
Flow’n taiteellinen johtaja seurasi ”järkyttyneenä” maailmalla käytyä keskustelua, joka vilisi hänen mukaansa virheellisiä väitteitä. KKR:n on esimerkiksi väitetty sijoittaneen Israelin puolustusteollisuuteen. Keskustelufoorumeilla on myös mainintoja asekaupasta, josta ei kuitenkaan ole näyttöä.
– On pelottavaa, miten ruvetaan lähenemään amerikkalaista tilannetta, on se sitten totuuden jälkeistä aikaa tai mitä ikinä. On kaksi huutokuoroa, jotka huutavat argumentteja, ja se voittaa, joka huutaa kovempaa. En ymmärrä, miten olemme Euroopassakin päästy tällaiseen pisteeseen.
Avaa kuvien katselu
Flow-festivaalin konttorilla on hiljaista tapahtuman jälkeisenä perjantaina. Kuva: Jorma Vihtonen / Yle
Gazan kriisi näkyi Flow’ssa, mutta isolta boikottiaallolta säästyttiin. Ruusut ja Pehmoaino ottivat esityksissään kantaa Palestiinan tilanteeseen. Pohjoisirlantilainen rap-yhtye Kneecap pisti yleisön huutamaan ”fuck KKR”.
Jotkut pienemmät artistit peruivat esiintymisensä. Aktivistit järjestivät oman Varjovirta-tapahtuman, jossa vastustettiin Israelia.
Yle uutisoi Varjovirta-tapahtumasta näin:
Ehkä medianlukutaito on täällä paremmissa kantimissa, Tuomas Kallio miettii. Ehkä täällä on lopulta tajuttu, että aktivistit haukkuvat väärää puuta.
Hän kysyy silti, miksi mediassa kirjoitetaan Flow’n Israel-yhteyksistä avaamatta, mitä yhteyksillä tarkoitetaan.
– Median pitäisi laittaa asiat viitekehykseen. Mistä on kyse, kun toistetaan, että on Israel-yhteys. Sillä mittarilla sulla on Israel-yhteys, mulla on Israel-yhteys, kaikilla esineillä täällä on Israel-yhteys. Eihän se silloin enää tarkoita mitään.
Kallio viittaa HS Vision selvitykseen KKR:n Israel-omistusten vähäisyydestä sekä Uuteen Juttuun, jonka haastattelussa Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Finér arvioi Flow’n Israel-yhteyttä ohueksi.
Kyse on semantiikasta. Flow’n Israel-yhteys on kyllä olemassa, mutta se on etäinen. Festivaaliorganisaatio ei voi vaikuttaa omistajiensa tai sponsoriensa sijoituksiin.
Sponsoreista voi tietenkin luopua. Flow Strike on vaatinut, että festivaali katkaisisi välit Googleen ja Heinekeniin, joilla on toimintaa Israelissa. Kallio huomauttaa, että samalla logiikalla festivaalin pitäisi katkaista välit myös isoihin levy-yhtiöihin ja keikkamyyjiin, jotka kaikki tekevät bisnestä Israelissa.
Silloin Flow ei olisi enää Flow.
– Ei olisi kansainvälistä ohjelmaa. Oltaisiin kotimainen tapahtuma kotimaisella ohjelmalla ja pienellä budjetilla. Niitähän Suomessa riittää.
Kulttuurijournalismi on muuttunut
Tuomas Kallio on järjestänyt Flow-festivaalia vuodesta 2004 yhdessä Toni Rantasen ja vaimonsa Suvi Kallion kanssa.
Vuonna 2007 jazziin ja dj-musiikkiin keskittynyt tapahtuma siirtyi Helsingin palaneilta makasiineilta Suvilahteen ja alkoi kasvaa voimakkaasti. Vuosikymmenen taitteessa festivaaleilla nähtiin jo sen hetken kuumia suurnimiä: Vampire Weekend, Lily Allen, Big Boi, Robyn, M.I.A., Kanye West.
Tietylle sukupolvelle nuo olivat huippuvuosia. Musiikista kirjoitettiin paljon lehdissä ja blogeissa. Flow’sta julkaistiin konserttiarvosteluja, joissa puhuttiin itse musiikista.
Avaa kuvien katselu
Vampire Weekend esiintyi Flow-festivaalilla vuonna 2009. Kuva: Flow Festival Pressikuvat 09
Nyt on toisin. Monesti jutut kertovat siitä, mitä keikalla tapahtui ja miten yleisö käyttäytyi. Kritiikki ja analyysi ovat vähentyneet.
Viestintää pääaineena opiskellut Kallio ymmärtää, miksi näin on. Kaupalliset mediat ovat siirtyneet volyymibisnekseen, jossa vetävistä aiheista pumpataan juttuja niin kauan kuin ne saavat lukijoita. Se, että artisti väittää somessa jotain, riittää jutun aiheeksi. Jos väite ei pidä paikkaansa, ei hätää: tehdään toinen juttu, jossa väitetään vastaan.
Hänen mielestään sivistynyt yhteiskunta tarvitsisi journalismia, joka arvioi taidetta ja kulttuuria.
– Hyvä esimerkki on, että Hesari teki jutun siitä, kuinka Rolling Stone teki jutun, missä kehuttiin artisteja. Tarvitsetteko te brittimedian tekemään sen Flow’ta kehuvan jutun, että voitte painaa sen lehteen?
Avaa kuvien katselu
Tuomas Kallio myöntää, että festivaalin jatkuva puolusteleminen on ollut väsyttävää. Kuva: Jorma Vihtonen / Yle
Kallio on tehnyt työtään yli 20 vuotta, ja kohta riittää.
Hän on vaimonsa Suvi Kallion kanssa tehnyt lähtöä jo jonkin aikaa. Se on yksi syy siihen, miksi Flow myytiin vuonna 2018 Superstruct Entertainmentille, jonka KKR myöhemmin osti.
– Haluttiin löytää tälle koti, jossa tiedetään, että kun me emme itse enää jaksa, niin tämä jatkuu.
”Exit-prosessi” on käynnissä, mutta tarkkaa aikataulua Kallio ei osaa irtautumiselleen sanoa.
Ainakin ensi vuonna hän on vielä ”jollain tavalla” mukana – ja saa todennäköisesti taas hokea, kuinka Flow ei tee yhteistyötä Israelin kanssa.