Juha Ristamäki

Trumpin hallinto potkii Eurooppaa nousemaan sotilaalliseksi vastapainoksi Venäjälle, kirjoittaa Juha Ristamäki.

Tänään klo 20:56

Donald Trumpin hallinto ei silittele eurooppalaisten päitä. Win McNamee/Pool Photo via AP

Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin hallinto julkaisi uuden kansallisen turvallisuusstrategiansa perjantaina. Kyse on asiakirjasta, joka julkaistaan jokaisen presidentin kaudella – siinä linjataan maan ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeisiä periaatteita ja määritellään Yhdysvaltojen roolia maailmassa.

Strategia on herättänyt kohua Euroopassa, koska siinä ei silitellä eurooppalaisten päitä.

Tässä ei sinällään ole uutta, kritiikki Eurooppaa kohtaan on jatkumoa Trumpin hallinnon ulostuloille ja vaatimuksille, joilla se on myös onnistunut pistämään vauhtia eurooppalaisiin päättäjiin. Näistä mainittakoon Naton määrärahojen reipas nosto – sitä ei olisi tapahtunut ilman amerikkalaisten painostusta.

Vaikka Trumpin hallinnon kova retoriikka lieneekin jo kärsinyt inflaatiota, turvallisuusstrategia pitää Euroopassakin käydä tarkasti läpi.

Trumpin hallinnon strategiasta on luettavissa, että Yhdysvallat pyrkii suhteellisen lyhyelläkin aikavälillä siirtämään Euroopan puolustamisen eurooppalaisten tehtäväksi.

Tämä on siis Trumpin hallinnon tavoite. Seuraavat presidentinvaalit ovat Yhdysvalloissa vuonna 2028.

Sen jälkeen Yhdysvaltain osittaiseen irtautumiseen Euroopasta voi tulla säätöä, mutta sen varaan ei Euroopassa kannata laskea.

Yhdysvaltain ulko- ja turvallisuuspolitiikan painopiste siirtyy selvemmin pois Euroopasta. Tämä kehitys on alkanut jo ennen Trumpia ja jatkuu Trumpin jälkeen.

Yhdysvaltalaisin silmin Eurooppa on ollut turvallisuuspoliittinen vätys, jonka puolustustamisesta amerikkalaiset ovat kyllästyneet maksamaan.

Turvallisuusstrategiassa Eurooppaa pilkataan ”itseluottamuksen puutteesta”, joka näkyy kaikkein ilmeisimmin suhteessa Venäjään.

Trumpin hallinto muistuttaa, että Euroopan mailla on puolustuksessakin –  ”kovan voiman” alueella – merkittävä etumatka Venäjään, lukuun ottamatta ydinaseita.

Nyt vain Euroopan pitää ottaa kokoaan vastaava asema, mikä tarkoittaa ensisijaisesti Venäjän aggressiivisuuden patoamista.

Tätä roolia eurooppalaisille koko ajan tarjotaan, mutta koska Moskova yrittää strategisista syistä pitää Eurooppaa sivussa, se neuvottelee Ukrainan rauhasta Washingtonin kanssa.

Trumpin hallinto näkee, että rauhan saaminen Ukrainaan on Yhdysvaltain kansallisten etujen mukaista. Yhdysvallat ei rauhaa kuitenkaan pysty yksin toimittamaan siedettävin ehdoin, siksi Euroopan pitää tunkea itsensä neuvottelupöytään.

Trumpin hallinnon turvallisuusstrategiassa Euroopan ongelmiksi listataan muutakin: Euroopan unionin ja muiden ylikansallisten elinten toiminta, talouskasvun hitaus ja sääntelyn tiukkuus, mutta erityisesti maahanmuuttopolitiikka, joka asiakirjan mukaan muuttaa mannerta ja aiheuttaa konflikteja.

Lisäksi mainitaan muun muassa poliittisen ja sananvapauden rajoittaminen, syntyvyyden romahtaminen sekä kansallisten identiteettien katoaminen.

Asiakirjassa varoitetaan Euroopan väestöpohjan muuttumisesta muuttoliikkeen myötä ”ei-eurooppalaiseksi”. Tämä voi yhdysvaltalaisarvion mukaan johtaa tilanteeseen, jossa Yhdysvaltain liittolaisuus tiettyjen Nato-jäsenmaiden kanssa voi horjua.

Nämäkin ovat teemoja, joita Trumpin hallinto on pitänyt esillä valtaan astumisensa jälkeen.

Euroopassa erityisesti maahanmuutto- ja sananvapauskritiikille on nyrpistelty ja nyrpistellään nenää, koska täällä ollaan herkkinä laitaoikeiston kannatuksen nousun suhteen.

Kaikkialla EU:ssa maahanmuuttopolitiikkaa joka tapauksessa kiristetään, joten tähänkin turvallisuusstrategiassa painotettuun muuttoliikehuoleen on herätty.

Kaikesta kritiikistä huolimatta Trumpin hallinto on jatkossakin valmis yhteistyöhön Euroopan kanssa.

Trumpilaiset näkevät edellytyksiä jopa ”eurooppalaisellle suuruudelle”, kunhan maanosa saa siirtolaisuuden kuriin ja kasvattaa sotilaallista voimaa ollakseen riittävä vastavoima Venäjälle.

Yhdysvallat ei jätä Eurooppaa, mutta haluaa sen löytävän tasapainon Venäjän kanssa ilman että se perustuu pääosin Yhdysvaltain sotilaalliseen tukeen.

Suomelle turvallisuusstrategia antaa myös osviittaa. Asiakirjassa korostetaan Yhdysvaltain strategisesti tärkeää suhdetta Britanniaan. Suomella on hyvin läheinen turvallisuuspoliittinen suhde Britanniaan niin Nato- kuin JEF-yhteistyön kautta. Sitä kannattaa vaalia myös transatlanttisen suhteen takia.