Entisen kauppiaan mukaan R-kioskin pyörittäminen kulutti lompakon lisäksi jaksamista.

R-kioski Oy nimesi keskiviikkona ne 56 kioskia, jotka suljetaan tämän ja seuraavan vuoden aikana. R-kioskin mukaan kaikkien suljettavien toimipisteiden henkilöstölle on kerrottu asiasta. Tähän asti ketjulla on ollut R-kioskeja yhteensä 338 kappaletta.

Aiemmin Kauppalehti uutisoi, että jopa 70 R-kioskia on lopetusuhan alla.

R-kioski on kutistunut jo aiemmin kovaa vauhtia. Kauppalehden mukaan vuonna 2022 kioskeja oli vielä yli 451 ja kymmenen vuotta sitten jopa yli 600. Tappiota kioskiketju on tehnyt kuuden vuoden ajan.

Pirjon pyörittämä R-kioski Helsingissä ajautui konkurssiin muutama vuosi ennen korona-aikaa.

Iltalehti ei julkaise Pirjon oikeaa nimeä, tarkkoja aikoja tai kioskin tarkkaa sijaintia haastattelun arkaluontoisuuden takia. Tiedot ovat toimituksen hallussa.

Pirjo ehti toimia kioskiyrittäjänä alle puoli vuotta. Koko tuon ajan kioski oli tappiollinen.

– Kokonaistappio konkurssissa oli 30 000 euroa, hän kertoo.

Kuvituskuva Rautatieaseman R-kioskista. Inka Soveri

”Ei ollut kannattavaa”

Norjalaisen Reitan Conveniencen omistama kioskiketju toimii franchise-mallilla.

R-kioski tarjoaa yrittäjälle vakiintuneen liiketoimintakonseptin lisäksi muun muassa liiketilat, kalusteet ja kassajärjestelmän. Vastineeksi yrittäjä maksaa R-kioskille franchising-maksua.

Maksu lasketaan prosenttiosuutena myyntikatteesta eli myyntituottojen ja ostojen erotuksesta. R-kioski saa maksun silloinkin, kun kioski ei tuota voittoa.

Franchising-maksun suuruus vaihtelee; Pirjon tapauksessa se oli tavallisena kuukautena 33 prosenttia.

– Se oli oikeastaan se suurin ongelma. Muuten olisin pärjännyt ihan kivasti, Pirjo kertoo.

R-kioski vaatii myös, että yrittäjä sijoittaa alussa toimintaan 10 000 euroa. Pirjon mukaan aloittamisen kustannukset ovat todellisuudessa suuremmat ja lähentelevät 30 000 euroa.

R-kioski kommentoi

Iltalehti pyysi R-kioskia kommentoimaan asiaa. R-kioskin viestintä vastasi Iltalehden kysymyksiin sähköpostitse.

– R-yrittäjäksi lähtemisen alkurahoitus on aidosti matala ja kokonaisuus kerrotaan avoimesti kaikessa rekrytointimateriaalissamme, viestinnästä kerrotaan.

R-kioskin viestinnän mukaan aloittamiseen liittyvät kulut muodostuvat useasta eri osasta. 10 000 euron pääoman lisäksi yrittäjä suorittaa 6 000 euron aloitusmaksun sekä hankkii tarvittavan vakuuden, joka voi olla suuruudeltaan 18 000, 30 000 tai 40 000 euroa. Lisäksi yhtiö tarjoaa yrittäjän halutessa varastoluoton.

Rekrytointivaiheessa Pirjolle esitetyt kannattavuusluvut eivät hänen mukaansa vastanneet todellisuutta.

– Ei ollut kannattavaa, Pirjo kiteyttää.

R-kioskin viestinnästä kerrotaan Iltalehdelle sähköpostitse, että R-kioskiyrittäjäksi hakeutuvan kanssa käydään aina läpi kyseisen kioskin myynti- ja tulosennusteet, jotka perustuvat kioskin toteutuneisiin myynteihin edeltävän 12 kuukauden ajalta, eriteltynä myyntiryhmittäin.

– Lisäksi eri tuoteryhmien tulevaisuuden kasvuodotukset arvioidaan realistisesti ja nämä arviot käydään hakijan kanssa keskustellen läpi jo varhaisessa vaiheessa ennen yhteistoimintasopimuksen allekirjoittamista.

– Tavoitteena on varmistaa, että hakijalla on mahdollisimman todenmukainen ja läpinäkyvä kuva kioskin liiketoiminnallisista edellytyksistä ennen päätöksentekoa, R-kioskin viestinnästä kerrotaan.

Kuvan R-kioski ei liity juttuun. Inka Soveri

Yrittäjät eivät saa päättää R-kioskinsa hyllyjen valikoimaa. Siitä huolimatta he joutuvat vastaamaan huonon menekin aiheuttamasta hävikistä.

– Johtoporras määrittää sen, mitä sinne tilataan. Joskus niitä tuotteita tulee liikaa, eikä niitä saa kaupaksi. Ne menevät lopulta roskiin, Pirjo sanoo.

Hävikin lisäksi yrittäjät ovat vastuussa varastetuista tavaroista. Pirjon R-kioski ehti joutua varkauksien kohteeksi lyhyen yrittäjyyden aikana kaksi kertaa.

– Tosin yöaikaan. Sain sen hälytyksen kotiin, Pirjo muistelee.

Varkaat veivät mukanaan tuhansien eurojen arvosta tupakkaa ja alkoholituotteita.

Kokonaisuudessaan Pirjo arvioi jääneensä R-kioskiyrittäjyyden takia noin 16 000 euroa miinukselle.

– Kyllä minä ainakin sen verran olen menettänyt, Pirjo toteaa.

Iltalehti pyysi R-kioskia kommentoimaan, miten yrittäjä joutuu kantamaan vastuun hävikistä ja tappioista, vaikka kioskin tuotteet ovat ketjun valitsemia. R-kioskin viestintä perustelee valikoima-asiaa sillä, että kyseessä on valtakunnallinen kioskiketju, jolla on laajaa yhteistä markkinointia.

– Valikoiman on sisällettävä tuotteet, joita ketju mainostaa, ja joita asiakkaat odottavat R-kioskilta löytyvän. Tukiorganisaation rooli on nimenomaan helpottaa kauppiaan arkea tekemällä valikoimat ja hyllykuvat valmiiksi, jotta kauppias voi keskittyä myyntiin ja asiakaspalveluun, R-kioskin viestinnästä kerrotaan.

R-kioskin viestinnän mukaan kauppiaalla on mahdollisuus vaikuttaa järjestelmän tekemiin tilausehdotuksiin ja reagoida niihin kioskinsa tilanteen mukaan. Viestinnästä kerrotaan Iltalehdelle, että ketju tukee myös heikommin liikkuvien tuotteiden myyntiä kioskikohtaisilla kampanjoilla tai aletarroja hyödyntäen.

– Osassa ketjun tekemistä tuotejaoista on lisäksi ollut hyvitystakuu. Tavoitteena on, että valikoima palvelee sekä asiakasta että kauppiaan liiketoimintaa mahdollisimman hyvin, R-kioskin sähköpostiviestissä kirjoitetaan.

Varastettujen tavaroiden ja tappioiden osalta R-kioskilta todetaan, että yrittäjä omistaa kioskinsa tavarasaldon ja on siitä vastuussa samoin kuin muussakin vähittäistavarakauppatoiminnassa.

– Näpistyksistä aiheutuvat poistot ovat valitettava ilmiö, jota pyrimme ennaltaehkäisemään esimerkiksi tilasuunnittelun ja turvallisuuteen liittyvien käytäntöjen avulla. Kioskin arvioidut tuotepoistot käydään yrittäjän kanssa läpi, ja ne huomioidaan myös kioskin myynti- ja tulosennusteessa.

– Tavoite on, että yrittäjällä on realistinen kokonaiskuva myös tästä liiketoiminnan osasta, viestinnästä kerrotaan.

Työtunnit paukkuivat

Kioskiyrittäjyys kulutti myös Pirjon jaksamista. Hänen mielestään työmäärä oli liian suuri työntekijöiden määrään suhteutettuna.

Työaikalain yleissäännön mukaan säännöllinen työaika saa olla enintään kahdeksan tuntia päivässä ja enintään 40 tuntia viikossa.

Yleisesti käytetty työaika on kuitenkin useimpiin työehtosopimuksiin perustuva 7,5 tuntia päivässä ja 37,5 tuntia viikossa. Yrittäjille ei ole määritelty kiinteää normaalia työtuntimäärää.

Pirjo paiskoi töitä kahdeksasta kymmeneen tuntia päivittäin. Jos työntekijät sairastuivat, Pirjo saattoi tehdä töitä 15 tuntia putkeen.

– 50 tuntia on se minimi, mitä yrittäjä joutuu tekemään viikossa, Pirjo kertoo.

– Nostin palkkaa neljä ja puoli tonnia kuukaudessa, mutta se ei kannattanut. Se ei ole mikään kestävä tilanne. Olisi pitänyt olla jollain tonnin palkalla, että sitä olisi pystynyt jatkamaan pidempään.

R-kioskin viestinnästä kommentoidaan Iltalehdelle, että ketjun rooli on tukea yrittäjää liiketoiminnan kehittämisestä, mutta henkilöstöä koskevat päätökset kuuluvat yrittäjälle itselleen.

– Franchising-yrittäjä toimii kioskinsa työnantajana ja vastaa henkilökunnastaan samalla tavoin kuin kuka tahansa yrittäjä. Hän päättää itse työntekijöiden määrästä, rekrytoinneista ja työvuorosuunnittelusta kioskinsa tarpeiden, liiketoiminnan laajuuden ja paikallisten olosuhteiden mukaisesti.

Viimeiset kuusi vuotta Pirjo on ollut enimmäkseen työkyvyttömyyseläkkeellä. Kioskiyrittäjyyden aiheuttama uupumus on hänen mukaansa yksi vaikuttava tekijä, muttei ainut.

– Omat voimavarat eivät riittäneet, Pirjo tiivistää.