Lokakuun alusta radion Ykkösaamun kuuntelijoiden pitää hakeutua monille heistä tympeän Radio Suomen taajuudelle kuullakseen edelleen ohjelman klo 08.10-09.00. Syyskuun ajan sen voi kuulla sekä Radio Suomessa että Yle Radio 1:ssä.
Mutta kun ”lineraarinen audio” palaa suomenkielisten alueradioiden lopettamisen myötä aikaan noin 35 vuotta sitten, voitaisiin Ykkösaamua jatkaa kanavalainana molemmissa. Silloin muinoin aikansa radiouutisten lippulaivaohjelma Päivän Peili meni sekä yleis- että rinnakkaisohjelmassa. Nyt voisi Ykkösaamu.
Tosin nykyisen tasoinen Ykkösaamu todennäköisesti aiheuttaa notkahduksen Radio Suomen kuuntelijamääriin ja sitten sitä aletaan ”radiosuometuttaa”, eli ohjelma heikkenee nyky-yleisön kannalta. Joten tasosisältöperusteinen yleisö arvattavasti etsiytyy jonnekin muualle. Ehkä Uuden Jutun audioiden pariin. Harmi vaan, ettei UJ tarjoa lähetysvirtaa.
Ylen nykyinen audiojohto tarkastelee kanaviaan kaiketi ns ikäkausituotteina. Toinen vaihtoehto olisi tiedollisesti eri tarpeita edustavat yleisöryhmät. Suomessa tulisi olla tilaa yhdelle ”vaativan yleisön” suomenkieliselle radiokanavalle. Eli sellaiselle, jonka sisällöstä osa saisinkin mennä osalle suomalaista yli hilseen.
Liekö tässä muutoksessa myös poliittista taustaa? Ykkösaamussa on ollut, juontajasta riippuen, hieman sitä sellaista ajattelevan radion tuntua, kuin Trumpin ja kannattajiensa vihan kohteeksi joutuneessa National Public Radiossa, joka on menettämässä julkisen rahoituksensa. Ehkä Ylen audiojohto haluaa raivata ohjelmakartalta pois selkeät miinat. Seuraavaksi ehkä uudistetaan iltapäivien klo 15 Kulttuuriykkösen keskustelut. Varmaan myös mietitään, miten saataisiin sisään konservatiivisia tai evankelikaalikristillistä arvomaailmaa edustavia elämänkatsomusohjelmia, kun Horisontin jälkeen on sopivasti hajurakoakin.
Radio Suomen tyyppinen, yhteiskunnan pienimpiin yhteisiin nimittäjiin sisältönsä ripustava kanava tietenkin tarvitaan. Yleisradion kansansivistysrooli on mennyttä. Osalle suomalaisista Radio Suomen juontajien täysin mitäänsanomaton läsnäpuhe on siis tympeää kuunneltavaa. Mutta osalle se on päivän sisältöä ja seuraa. Eikä heiltä kukaan olkoon ottamassa pois oikeutta olla onnellisia kanavansa parissa.
Kun Jussi Koskiluoma antoi Eero Saarenheimolle tehtäväksi kehittää kokoiltaiseksi lokakuun alusta 1963 muuttunutta suomenkielistä rinnakkaisohjelmaa, hän sanoi, että tulisi tehdä ”suorastaan mahdollisimman harvoja kiinnostava” kanava. Sellainen se olikin, kunnes koko suomenkielinen radiotoiminta sitten 70-luvulta joutui Heikki Peltosen de facto johtoon. Mutta pitkän uransa loppuvuosina tuo Peltonen sattumalta päätyikin kehittämään kanavaa Radio 1, ja loi perustan nykyiselle. Viimeinen kanavapäällikkö oli sitten Kaj Färm.
Mainitsemani National Public Radion ohella lähempää löytyy esimerkkeinä laaturadoista vaikkapa Deutschlandfunk sekä RIASin raunoille perustettu Deutschlandfunk Kultur. Käsittääkseni AfD:n suunnalta niistä on napistu, mutta en ole havainnut kamalasti joustoa sinnepäin. Keskustelun avaruushan on Saksan julkisen palvelun mediassa ollut aina varsin suurta.
Olen tässä jutussa korostetusti käyttänyt sanaa ”suomenkielinen radio”. Kun nimittäin Ylen radiojohto on näköjään päättänyt rajoittaa syksyn uutis- ja alueheikennykset vain suomenkieliseen radioon. Toki tiedän, että koko ääniradion johtoa ei ole, vaan Svenska Enhet on jo pitkään ollut radioineen ihan itsenäinen, eli radiojohto oli vain fiktiivistä sanankäyttöäni. Mutta tosiaan: Ruotsinkieliset alueradiot jatkavat kuten ennenkin, eikä radion uutislähetysten kestojen lyhennystäkään toteuta ruotsiksi, ohjelmatietojen mukaan. Aamuseitsemältä tulevat radiosta siis uutiset ruotsiksi kymmenminuuttisina, suomeksi vain viiden, syyskuun alusta.
En kamalasti sure suomenkielisten alueradioiden kuolemaa, paitsi alueellisen uutispalvelun kannalta. Alueradioiden juonto-osuudet ovat jo vuosia olleet tyhjää läsnäpuhetta, ehkä päivän säästä ja juontajan ajomatkasta autolla töihin, tai esimerkiksi siitä tärkeästä tiedosta, että ”Nyt se on sitten kuulkaa jo keskiviikkopäivä…”
Hartausohjelmat voisi tietenkin siirtää sinne Radio Suomeen. Sitä vanhaa rinnakkaisohjelmaa muuten kutsuttiin ”kirkostaeronneiden kanavaksi”, kun yleisohjelmasta vielä lukuisten kanavalainojen aikana hartausohjelmat oli kuitenkin aina peitetty rinnakkaisessa musiikilla. Hauska yksityiskohta oli se, että varhaisen sunnuntain maatalousohjelmat peitettiin myös, 40 minuutin levykonsertilla 07.50-08.30, jota varten rinnakkaisen kuuluttajilla oli varhain sunnuntaaimuna lyhyt vuoro. Radiokuuntelija -lehti ihan haastatteli kuuluttaja Matti Gustafssonia, joka kertoi tulevansa töihin Riihimäeltä, mutta tuota pyhäaamu pätkää varten yöpyvänsä Helsingissä.