Syvällistä journalismia Suomen tärkeimmän maakunnan ilmiöistä, päätöksenteon taustoista ja niiden vaikutuksesta omaan arkeesi.
Selvitimme elokuussa koulujen alkaessa, miten Uudenmaan eri kunnissa rajoitetaan kännykän käyttöä kouluissa.
Esimerkiksi Vantaalla mobiililaitteiden käyttöä oli päätetty rajoittaa kaikissa kouluissa oppituntien lisäksi välitunneilla, retkillä ja ruokailuissa. Samaa linjaa noudattaa moni muukin Uudenmaan kunta. Valtaosassa Uuttamaata linjaukset ovat aika samanlaiset.
Lähes kaikissa kunnissa alakouluilla kännyköitä ei saa käyttää ollenkaan, yläkoulujen oppilaat luopuvat laitteista ruokailujen ajaksi ja kukin koulu voi päättää itse, miten kännykkää saa käyttää välitunneilla.
Puhelimen käyttö voi olla esimerkiksi kielletty osalla välitunteja.
Tiukinta linjaa vetää Lohja, missä älylaitteet ovat pelistä pois koko päivän myös yläkouluissa. Esimerkiksi Hyvinkäällä ja Porvoossa niitä saa käyttää yläkouluissa välitunneilla.
Valtaosa Uudenmaan yläkoululaisista saa käyttää kännykkää ainakin osalla välitunneista, yhtä poikkeuskuntaa, Lohjaa, lukuun ottamatta. Osa kunnista, kuten Vantaa ja Hyvinkää, linjaavat myös, että puhelimia ei käytetä retkillä eikä koulujen tilaisuuksissa.
Elokuussa voimaan tullut laki kieltää älypuhelimien, tablettien, älykellojen ja kuulokkeiden käytön oppitunneilla ilman opettajan tai rehtorin lupaa. Laitteita voi edelleen käyttää apuvälineenä tai terveydellisistä syistä. Laki koskee sekä ylä- että alakouluja. Laitteiden käytöstä tuntien ulkopuolella päättävät koulut järjestyssäännöissään.
Opetushallitus on suositellut laitteiden käytön lakia tiukempaa rajoittamista. Suosituksena on rajoittaa käyttöä välitunneilla ja erilaisten siirtymisten aikana sekä kieltää käyttö ruokailun aikana.
Rajoittaminen ei ole uusi asia Uudellamaalla. Esimerkiksi Vantaalla, Espoossa ja Helsingissä sitä on tehty jo aiemminkin.
Nyt elokuussa käytännöt kuitenkin yhdenmukaistuivat ja takana on laki. Uuden lain tarkoituksena on tuoda oppilaiden arkeen työrauhaa, keskittymistä ja toisaalta myös tilaisuuksia ystävystymiseen ja sosiaalisempaan elämään.
Suomi voisi ottaa Tanskasta mallia ja asettaa somekiellon alle 15-vuotiaille.
Syyslukukausi on kuitenkin jo osoittanut, että käytännöt eivät ole likimainkaan samanlaiset, eivät edes saman kaupungin saman kaupunginosan vierekkäisissä kouluissa.
Räikeästi toisistaan poikkeavat säännöt aiheuttavat arjessa monia ongelmia: saman asuinalueen lapset nälvivät toisiaan ja toistensa kouluja, kun toisessa kännykkää ei saa käyttää lainkaan ja toisessa käyttö on esimerkiksi välitunneilla täysin vapaata.
Jos saman perheen lapset ovat samalla alueella kahdessa eri koulussa, on lällättely vakioaihe myös sisarusten välillä.
Pahimmillaan kyse on eriarvoistamisesta ja erosta, joka voi johtaa jopa kiusaamiseen. Tilanne on vaikea niin oppilaille, opettajille kuin vanhemmillekin.
Karri Kannala
Olisikin parempi, että kaikki ottaisivat käyttöön tiukimman mahdollisen linjan, kuten Lohja tai esimerkiksi Kanniston koulu Vantaalla.
Ruutuaika on jo valmiiksi yksi nykylasten suurimmista haasteista ja vanhempien kasvatuksen kiirastuli. Siksi yhtenäiset tiukat säännöt olisivat kaikkien etu.
Maailmalla, Tanskassa ihan lähellä Suomea, on tulossa voimaan laki, joka kieltää sosiaalisen median käytön alle 15-vuotiailta.
Tanska on onnistunut uudistamaan yhteiskuntaansa viime vuosina useiden mielestä toivottuun suuntaan. Suomi voisi ottaa sieltä monessa asiassa mallia, myös somekiellossa.
Koulujen erilaisten kännykkärajoitusten eriävät käytännöt eivät rajoitu vain koulujen välisiin eroihin. Eroja on valtavasti myös opettajien välillä.
Koulussa, jossa kännykän käyttö on kielletty tiukimmalla mahdollisella tavalla, on kuitenkin opettajia, jotka edellyttävät puhelimen käyttöä liki päivittäin oppitunneilla. Tarkoitusperä on hyvä: nykyaikainen työskentelytapa ja tiedonhankinta.
Mutta onhan yhtälö monessa mielessä todella vaikea: 1. vanhemmat ovat laittaneet lapsen puhelimeen ruutuaikarajoitukset päälle koulupäivän ajaksi ja sitten niitä pitäisi olla vähän väliä muuttamassa. 2. Rinnakkaisluokka ei toimi samaan tapaan, mikä aiheuttaa lällättelyä ja eriarvoisuutta. 3. Pahimmat addiktit pitää vieroittaa oppitunnin päätteeksi uudestaan puhelimestaan. 4. Aivot eivät saa ruudusta lepoa edes koulupäivän ajaksi. 5. Vanhempien pitää ladata ja asentaa erilaisia sovelluksia, koska opettajat ovat ulkoistaneet tämäkin työn itseltään pois. 6. Kädentaidot eivät kehity ja esimerkiksi hienot fyysiset kasviot jäävät tekemättä, kun kasvit kuvataan vain puhelimella.
Pääkaupunkiseudulla luokattomat koulut ovat varsin yleisiä. Osin tähän liittyen yläkoululaisten tulee joissain kouluissa itse katsoa Wilmasta, missä mikäkin oppitunti on. Ei tunnu olevan kovin linjassa kännykkäkiellon kanssa.
Esimerkiksi juuri tästä syystä jotkut alakoulusta seiskalle siirtyneet oppilaat ovat vain lisänneet kännykän käyttöä koulupäivän aikana: sille on koulusta johtuva tarve ja lisäksi käyttö on välitunnilla sallittua toisin kuin alakoulussa. Tämänkin vuoksi yhtenäiset tiukimmat rajoitukset olisivat perusteltuja.
Koulujen välille pitäisi rakentaa tervettä kilpailua. Saman kaupungin tai kaupunginosan koulut voisivat vaikkapa vuosittain pelata toisiaan vastaan jalkapallo-ottelun. Siitä syntyisi perinne, joka loisi omaan kouluun yhteishenkeä ja tervettä kilpailua naapurikoulun kanssa. Vaihtoehtoja on paljon muitakin ja parempia kuin erilaiset kännykkäsäännöt.
Onneksi uusi laki tuli voimaan, mutta nyt koetun kautta sitä olisi vielä syytä tarkentaa.
Rajoitukset eivät poista puhelimen ja muiden älylaitteiden hyviä puolia, mutta haitatkin ovat niin suuret, että niitä tulee kaikin tavoin ehkäistä.
Parin viime vuoden aikana yhä useampi ekaluokkalainen on jäänyt ilman älypuhelinta ja se on korvattu älykellolla, joka riittää yhteydenpitoon ja paikantamiseen. Sillä voi ja pitäisi pärjätä ainakin kolmanteen luokkaan saakka, kunhan koulu ja opettaja eivät ohjaa älypuhelimen käyttöön.
Ja viime kädessä vastuu on aina vanhemmilla itsellään.