Ingrid Kristiansenin Pohjoismaiden ennätys oli keväällä 1985 myös murskaava maailmanennätys. Legendan luottamus veridopingin valvontaan maratonjuoksussa ei ole suuri.
Avaa kuvien katselu
Ingrid Kristiansen lohkaisi omasta ME-ajastaan peräti 3.20 minuuttia, kun voitti Lontoon maratonin keväällä 1985. Aika 2.21.06 kestä maailmanennätyksenä peräti 13 vuotta. Kuva: Malcolm Clarke/ANL/Shutterstock/All Over Press
Norjalainen Ingrid Kristiansen, 69, kuului 1980-luvulla naisten maratonjuoksun tähtiin ja pioneereihin mm. maannaisensa Grete Waitzin, portugalilaisen Rosa Motan ja amerikkalaisen Joan Benoitin kanssa. Lontoon maratonilla huhtikuussa 1985 Kristiansen teki jotain, mikä kirjoitetaan yleisurheiluhistoriaan isoilla kirjaimilla. Hän tiputti omasta ME-ajastaan peräti 3.20 minuuttia pysäyttäessään digitaalit Buckinghamin palatsin edustalla lukemiin 2.21.06.
Maailmanennätyksenä aika kesti 13 vuotta, mutta Pohjoismaiden ennätyksenä peräti 40 vuotta ja 7,5 kuukautta. Sunnuntaiaamuna Kristiansen nousi kotonaan katsomaan Valencian maratonin, jolla Alisa Vainio vapautti hänet Pohjoismaiden ennätyksestä SE-ajallaan 2.20.48.
– Se oli häneltä upea juoksu, ja luovuin ennätyksestäni todella mielelläni. Alisa teki suuren vaikutuksen jo Tokion MM-kisoissa, Kristiansen muisteli Yle Urheilulle tiistaina syyskuista MM-maratonia ja Vainion sensaatiomaista 5. sijaa.
Kristiansen on todellinen kestävyysjuoksulegenda, sillä neljän Lontoon maratonin voiton lisäksi hän oli ykkönen myös Bostonissa, Chicagossa ja New Yorkissa. Lisäksi maastojuoksun maailmanmestari oli myös loistava ratajuoksija ja sekä 5000:n että 10 000 metrin ME-nainen. Lahdessa 1978 hän edusti Norjaa hiihdon MM-kisoissa tyttönimellään Ingrid Christensen.
– Paras maratontulos syntyy, kun urheilija harjoittelee ja kilpailee sekä kadulla, maastossa että radalla.
Avaa kuvien katselu
Alisa Vainion vajaa neljä kuukautta kestänyt kilpailukausi oli täysosuma: Tokion MM-maratonilla syyskuussa (kuvassa) 5. sija ja sen päälle kaksi SE-aikaa, joista jälkimmäinen on myös uusi Pohjoismaiden ennätys. Kuva: EPA
Kristiansenin aikaan ei tunnettu niin kutsuttuja vieterijalkineita, jotka ovat isossa kuvassa selvästi pudottaneet aikoja huippumaratonjuoksussa 2010-luvun lopulta alkaen. Naisten maratonilla vaikutukseksi on karkeasti arvioitu noin kaksi prosenttia, mutta kyse ei ole eksaktista tieteestä. Valenciassa kahden prosentin hyöty olisi ollut Vainion vauhdeissa noin 2.50 minuuttia.
”Sallituilla keinoilla”
Kristiansen kertoo noteeranneensa välinekehityksen myönteisen vaikutuksen vauhteihin, mutta isomman vaikutuksen hän kaivaa säännöstön mustalta puolelta. Norjalaissuuruus ei usko, että itäafrikkalaisten tylysti hallitseman maratonjuoksun veridopingvalvonta on millään tavalla uskottavalla tasolla.
– Esimerkiksi Alisa Vainion aika on sellainen, että se on täysin sallituilla keinoilla saavutettavissa. Uskoni riittää siihen saakka, kun tulos alkaa esimerkiksi 2.17:llä. Kun mennään 2.13-2.14-alkuisiin tuloksiin, olen aina hyvin vakuuttunut, että niihin liittyy veridopingia.
Esimerkiksi ensimmäisenä 2.10:n haamurajan rikkonut kenialainen Ruth Chepngetich (2.09.56 Chicagossa 2024) jäi aiemmin tänä vuonna kiinni dopingista ja on kilpailukiellossa kevääseen 2028.
Alle 2.15:n on juossut kahdeksan naismaratoonaria, joista seitsemän on edustanut Keniaa ja Etiopiaa. Kahdeksaskin, Hollantia edustava Sifan Hassan, on syntyisin etiopialainen. Paras syntyperäinen valkoihoinen eurooppalainen on Britannian Paula Radcliffe, joka vuonna 2003 Lontoossa juoksemallaan ajalla 2.15.25 on kaikkien aikojen tilastossa 9:ntenä.
Avaa kuvien katselu
Britannian Paula Radcliffe on kaikkien aikojen maailmantilaston paras valkoihoinen eurooppalainen naismaratoonari. Hän juoksi ajan 2.15.25 Lontoossa keväällä 2003. Kuva: EPA / All Over Press
Kaikkien aikojen tilastossa Vainio on nyt sijalla 131, edellään vain neljä syntyperäistä eurooppalaista ja mm. 106 itäafrikkalaista juoksijaa.
– Kun toivon, että laajamittaiseen veridopingiin päästäisiin oikeasti kiinni, toivon sitä nimenomaan Alisa Vainion kaltaisten urheilijoiden takia. Hän voisi voittaa maailmanlaajuisissa arvokisoissa ja suurilla kaupunkimaratoneilla, jos veridoping saataisiin kuriin. Ja niin voisivat lukuisat muutkin aivan tavalliset eurooppalaiset tytöt, joille se ei nyt ole realistista, Kristiansen tylyttää.
Vaikka veridoping edelleen riehuu kestävyysjuoksun posliinikaupan norsuna, yritystä asiaintilan muuttamiseksi on sentään ollut.
Kansainvälisen yleisurheiluliiton riippumattoman antiodopingelimen Athletics Integrity Unitin toimintakieltolistoilta löytyy tällä hetkellä 165 itäafrikkalaisia maita edustavaa juoksijaa ja näiden lisäksi joukko muita maita edustavia itäafrikkalaisia juoksijoita eli niin sanottuja ostourheilijoita.