Alkutalvi on mainiota jännien jääilmiöiden tarkkailun aikaa. Hauskimpia ja näyttävimpiä niistä voi bongata juuri nyt, kun luonto muuten on yksinkertaisimmillaan.
Jääilmiöt liittyvät usein sään, kuten lämpötilan, tuulen tai sateen, muutokseen. Toinen elementti on usein joko virtaava tai paikallaan oleva vesi.
Hiusjää
Tyyni pikkupakkanen voi saada lehtipuun kasvattamaan hiuksia. Hauraat hiukset murtuvat helposti tuulessa. Kuvan hiusjää on kuvattu puron rannalla Oulun Hupisaarilla marraskuun puolivälissä.
Kuva: Pekka Rahko
Oksa on kasvattanut yön aikana tuuhean tukan.
Tämä alkutalven ilmiö on osin myös kasvikunnan tuotosta. Hiusjään syntyyn tarvitaan maassa pötköttävä tai yhä puussa kiinni oleva lahoava lehtipuun oksa, johon on sitoutunut paljon nestemäistä vettä, sekä sienirihmastoa.
Sienirihmaston päitä on lehtipuun pinnalla lukuisia. Havupuissa tämä rihmasto ei kasva.
Kun vesi alkaa tyynellä pikkupakkasella jäätyä, se tunkeutuu pienestä reiästä sienirihmastoa pitkin alati ulospäin, sillä kosteus ei mahdu puun sisään. Syntyvään hiukseen imeytyy koko ajan lisää vettä sisältäpäin, jolloin se kasvaa pituutta.
Hius voi syntyä varsin nopeasti. Parissa loppusyksyn tai alkutalven yössä, kun lunta ei vielä ole, saattaa muodostua jo ihan näyttävä pehko.
Jääpannukakut, jääpallot, jäädonitsit
Kuvan jääpannukakut ovat syntytapansa perusteella sukua jääpalloille ja -donitseille.
Kuva: Timo Ratinen / Sykekuvat
Kuva: Timo Ratinen / Sykekuvat
Tällä pannukakkumäärällä herkuttelisi helposti Rasmus Nalle ja sen kaikki kaverit.
Jääpannukakut tarvitsevat syntyäkseen veden virtauksen. Sopiva sellainen voi olla joen mutkassa, ison järven tai meren rannalla.
Ensin pitää olla tarpeeksi kylmä, jotta veteen syntyy jääkiteitä. Vesi alijäähtyy, kun virtaus estää sitä jäätymästä.
Jääkiteiden ympärille alkaa kasautua lisää ja lisää jääpartikkeleita, jolloin muodostuu aluksi sohjoinen lätty. Jatkuvien törmäilyjen myötä lätyn reunaosasta tulee korkeampi kuin keskustasta. Valtamerillä nämä pyörylät voivat kasvaa halkaisijaltaan monen metrin kokoisiksi.
Pallo on lätyn erikoistapaus. Se syntyy, kun kasautuva jääkimpale pääsee pyörähtelemään kaikkiin suuntiin.
Donitsi taas vaatii sopivan pyörteen tai virtauksen, joka pitää keskustan reiän jäätymättä.
Nämäkin ovat jäätymisvaiheen eli alkutalven ilmiöitä. Pari pakkasastetta ei kuitenkaan vielä riitä. Joen virtapaikoissa pannukakkuja, palloja ja donitseja voi havaita myös myöhemmin talvella.
Jäähelmet ja helminauhat
Hämähäkinseittiin on muodostunut talven ensimmäisillä pakkasilla monia pikkiriikkisiä jäähelmiä.
Kuva: Tinja Huoviala
Metsä kimmeltää jäähelmistä ja helminauhoista.
Pikkupakkasella ilman kosteus tiivistyy eli härmistyy eli muuttuu kaasumaisesta kiinteään olomuotoon, vaikkapa hämähäkinseitteihin.
Ohut seitti ei paljoa tarvitse, jotta se alkaa jo välkehtiä helminauhana, mutta samalla tavalla pienen pieniä jäähippusia kertyy heiniin, muihin kasveihin ja vaikka mihin – tämä on varmasti tuttu ilmiö.
Tällä tiedolla pääset ehkä askeleen verran ammattimaisempaan suuntaan: kirkas jää on ollut joskus vettä, valkoinen ja huokoinen rakenne paljastaa härmistymisen.
Näitä kannattaa bongailla ensimmäisillä pakkasilla, ennen kuin lumi peittää kaiken alleen.
Jäälohkareet kirkkaan kannen alla
Pyykösjärven kirkkaan jääpinnan alla oli mielenkiintoinen mosaiikki joulukuussa 2024.
Kuva: Juho Maijala
Pyykösjärven kirkkaan jääpinnan alla oli mielenkiintoinen mosaiikki joulukuussa 2024.
Kuva: Juho Maijala
Mikä huikea jäälaattojen mosaiikki!
Jossain vaiheessa tämän järven jäätä on rikkoutunut ja vanhan jään palasia on jäänyt uuden, kirkkaan jään alle. Niiden päällä luistelu tuntuu villiltä: pinta on tasainen, vaikka näyttää ihan muulta.
Yleensä rikkoutumisen on aiheuttanut ihminen, joka esimerkiksi avantoa tehdessään on puskenut lohkareet sivummas. Luontokin, kuten tuuli tai virtaus, voi kasata niitä yhteen paikkaan.
Seuraavilla kunnon pakkasilla näky tallentuu jäällä kulkijoiden ihasteltavaksi.
Jääkukkaset
Jääkukkaset tarvitsevat syntyäkseen suolaisen meriveden.
Kuva: Jari Saarikivi / Syke
Kuva: Jari Saarikivi / Syke
Jäänpinta on puhjennut kukkaan.
Suolaisen meriveden jäätyessä alkutalvella suola jättää ensijäähän reikiä, joista voi nousta jääkukkasia, kun vesi puristuu hiljalleen reiästä ulos- eli ylöspäin. Suolakanavista läpi tullut vesi jäätyy pitkiksi jääkiteiksi.
Perämeren vesi lienee tähän liian suolatonta, mutta vaikkapa Suomenlahdella jääkukkaset saattavat koristaa pintaa.
Suolattomaan veteen, kuten järven rannalla kivenkoloon jääneeseen, voi syntyä pystyssä töröttäviä jääpiikkejä. Ensin kolossa olevan veden päälle muodostuu jääkansi ja kun jäätyminen etenee, paine vedessä kasvaa. Sen seurauksena jääkansi rikkoutuu ja piikki alkaa kasvaa reiästä ylös.
Pienestä reiästä ulos puristuvan veden ulkokuori jäätyy, ja kun tätä jatkuu tarpeeksi kauan, syntyy kokonainen piikki.
Kristallinauhat
Sanginjoella Myllykoskella muodostui tällainen jääkristallinauha marraskuussa 2024.
Kuva: Tinja Huoviala
Helähtäisivätköhän jääkelloset, jos niitä soittaisi?
Kristallinauhoja voi nähdä näihin aikoihin esimerkiksi puron tai joen yli kaatuneen puunrungon alapinnalla.
Sulasta vedestä nousee kosteutta, joka jää pisaroiksi runkoon ja jäätyy. Nouseva vesihöyry kiinnittyy eri puolille puikkoa, jolloin se kasvaa mitä erilaisimpiin muotoihin.
Tämän ilmiön syntyyn tarvitaan sulaa, plusasteista vettä ja pakkasta, jolloin ilma jäähtyy.
Keväällä olosuhteet voivat olla samankaltaiset, mutta eivät kuitenkaan. Veden lämpö on nollan pinnassa eikä ilma niinkään jäähdy vaan lämpenee. Lisäksi aurinko sulattaa syntymäisillään olevat, heikot jäärakenteet nopeasti.
Jäävallit eli röysit, röysyt, röysät…
Isoja jäävalleja muodostuu merelle.
Kuva: Vesa Joensuu / Arkisto
Tämä röysi on kuvattu Siikajoen Karinkannassa tammikuussa 2020. Raahen seudulla jäävalleista käytetään myös nimiä röyssy ja rovi. Hailuodossa nimityksiä ovat ainakin röysä, röysi ja röysy.
Kuva: Vesa Joensuu / Arkisto
Vedellä ja tuulella on voimansa, ja kun ne yhdistyvät, syntyy hurjia röykkiöitä.
Merellä jäävallit ovat vaikuttavia, mutta kehittyy niitä myös isoilla järvillä ja joissa. Pääasiassa ilmiötä näkee rantojen ja karikoiden lähellä.
Ensimmäiseksi jäässä pitää olla railo, jotta jää pääsee liikkeelle. Railojen synty liittyy lämpötilan muutokseen, mutta meressä jää on aina rikki jostain kohdasta.
Jään liikkeen saa aikaan tuuli. Kun aikaa ja matkaa on riittävästi, tuuli työntelee jäätä sellaisella voimalla, että röykkiöistä tulee valtavia.
Joessa vedenpinta liikkuu ylös ja alas, ja se aiheuttaa jään rikkoutumisen. Jokeen voi syntyä rannasta rantaan yltäviä jääpatoja. Aiemmin nämä liittyivät suoraviivaisesti kevääseen, mutta ilmastonmuutoksen takia patoja voi syntyä jopa tammi- ja helmikuussa.
Eniten kevään ilmiö jäävallit ovat siksi, että heikentyneen jään liikuttaminen vaatii tuulelta vähemmän voimaa. Merellä valleja voi syntyä myös sydäntalvella, jos tuuli on riittävän kova.
Puikkojää
Kevätjää voi olla paksu, mutta heikko. Se johtuu puikkojäästä. Tästä saa hyvän muistisäännön kevätjäille: kun lumet ovat sulaneet, pitää jäällä liikkuessa olla hyvin varovainen.
Kuva: Vesa Joensuu / Arkisto
Puikkojää on ilmiö, johon ei kannata tehdä tuttavuutta vahingossa.
Luonnonjää koostuu jääkiteistä, jotka ovat pitkulaisia puikkoja. Kun aurinko lämmittää jäätä keväällä, säteily pääsee tunkeutumaan jään sisälle ja jää sulaa kiteiden rajakohdista.
Silloin koko jää muuttuu puikkomaiseksi ja hauraaksi, vaikka olisi vielä paksukin. Jää koostumus on kuin pystyssä olevia mehupillejä vieri vieressä. Puolenkin metrin paksuisesta puikkojäästä voi hupsahtaa läpi ilman mitään ennakkovaroituksia.
Ilmiö alkaa siinä vaiheessa, kun jäällä ei ole enää lunta, talvesta ja sen lumimäärästä riippuen maalis–huhtikuussa. Vaikka alkutalvella lämpötila saattaa olla samoissa lukemissa, auringon lämmitys ei silloin riitä aiheuttamaan puikkoutumista.
Jääpuikot
Tämä kaikille tuttu ilmiö liittyy vahvasti kevääseen. Puikko saa alkunsa valuvasta vedestä, joka jäätyy uudelleen jääpuikoksi, jos ilma on riittävän kylmä. Puikko kasvaa, kun sitä pitkin valuva vesi jäätyy uudestaan.
Vaan tiedätkö, miksi puikko pysyy jäässä, vaikka ilman lämpö olisi selvästi plussalla? Jäisen puikon pinnalla oleva vesi haihtuu. Haihtuminen imee lämpöä jääpuikosta, jolloin sen lämpötila pysyy pakkasella.
Jääpuikot ovat eri asia kuin puikkojää. Kevään ilmiö on kaikille tuttu, mutta silti hauska tarkkailtava.
Kuva: Anssi Jokiranta / Arkisto
Jutussa on käytetty lähteenä Oulun yliopiston kemian emeritusprofessorin Jouni Pursiaisen ja Suomen ympäristökeskuksen (Syke) vesivarojen ryhmäpäällikön Jari Uusikiven haastatteluja.