Hyvinvointialueet|Erhola oli vuoden pestillä ministeriössä. Hänen mukaansa alueiden näin voimakas eriytyminen tuli yllätyksenä.
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Sosiaali- ja terveysministeriön alivaltiosihteeri Marina Erhola sanoo, että Suomessa on arvioitava kriittisesti sairaaloiden määrää ja tehtävä valintoja.
Nykyinen sairaalamalli perustuu vuoden 1955 sairaalalakiin, jossa Suomi jaettiin noin 21 sairaala-alueeseen.
Erholan mukaan hyvinvointialueiden talouksien voimakas eriytyminen on ollut yllätys ja kyseessä näyttää olevan systeeminen ongelma.
Sosiaali- ja terveysministeriön alivaltiosihteeri Marina Erhola sanoo, että Suomessa on pystyttävä arvioimaan kriittisesti sairaaloiden määrää ja tehtävä valintoja.
”Vuonna 1955 säädettiin sairaalalaki, jossa Suomi jaettiin noin 21 sairaala-alueeseen. Se on meillä runko edelleen, ja siihen liittyy myös hyvinvointialueiden määrä. Jos vuonna 2025 tehtäisiin sairaalaverkko Suomeen, se olisi taatusti erilainen”, Erhola sanoo.
”Oleellista on, että jokaisella alueella on vahva sairaala, mutta montako niitä tarvitaan? Vahvojen sairaaloiden määrää ja alueiden määrää voi katsoa yhdessä.”
Erhola on keskiviikkona viimeistä päivää sosiaali- ja terveysministeriön alivaltiosihteeri ja palaa lomien jälkeen ensi vuoden alusta Pirkanmaan hyvinvointialueen johtoon. Yksi osa vuoden virkamiespestiä oli teettää keskiviikkona ilmestynyt väliarvio hyvinvointiuudistuksen tämänhetkisestä tilanteesta.
Väliarviossa poliitikkoja käytännössä kehotetaan kaivamaan naftaliinista vuoden 2024 alussa ilmestynyt sairaalaselvitys, jossa katsottiin muutama vuosi eteenpäin. Siinä sairaaloiden työnjako muuttuisi niin, että ympärivuorokautista leikkaustoimintaa ei olisi kuin osalla sairaaloista. Se rajoittaisi sairaalan muitakin palveluita.
Erholan mielestä sairaaloita eli erikoissairaanhoitoa pitää arvioida kriittisesti kahdesta syystä: Suomessa pitää vahvistaa peruspalveluita, siis sitä sosiaali- ja terveydenhuoltoa, jonka puoleen ihminen ensimmäiseksi kääntyy.
Toinen syy ovat julkisen talouden paineet.
”Ympärivuorokautinen toiminta on aina se, missä ne suurimmat kustannukset ovat”, Erhola sanoo.
Väliarvioinnin ja tuoreiden taloustietojen perusteella Suomen 21 hyvinvointialuetta Helsingillä täydennettynä ovat eriytymässä voimakkaasti. Osa on valtion tiukemmassa ohjauksessa tai sen partaalla, osa sinnittelee tänä vuonna ylijäämäisiksi, ja osa on jo tukevasti plussalla.
Erholan mukaan alueiden talouksien näin suuri eriytyminen oli yllätys, ja nyt näyttää siltä, että kyseessä on systeeminen eli järjestelmän toimintaan liittyvä ongelma – kyse ei ole yksittäisten alueiden yksittäisistä ongelmista.
Mikä yhdistää alueita, joilla menee muita heikommin?
”Tein keväällä selvityksen, jossa nousi kahdenlaisia ongelmia. Toinen on se, että poliittinen päätöksenteko ei ole ollut oikea-aikaista, ja toinen se, että muutossuunnitelmien laajuudessa, vahvuudessa ja ajoituksessa on ollut puutteita.”
Erhola myöntää, että joillakin alueilla väestönkehitys on ollut lisähaaste.
Väliarvioinnin näkemyksen mukaan sosiaali- ja terveyspalveluiden laatu ja yhdenvertaisuus ovat parantuneet eikä saatavuus ole olennaisesti heikentynyt, mutta tässäkin on suuria eroja alueiden kesken.
Erhola laittaisi seuraavaksi painoa erityisesti lastensuojelun ja lapsiperheiden muiden palveluiden parantamiseen. Osalla alueista olisi parannettavaa myös ikäihmisten palveluissa.
”Meillä ei ole isoa palvelujen kriisiä, vaikka ymmärrän kyllä, että paikallisesti esimerkiksi terveysasemien sulkemiset tai aukioloaikojen rajoitukset tuntuvat.”
Nyt alueilla on irtisanottu jo hoitajiakin. Erholan mukaan hyvinvointialueiden johdon pitää parantaa tekemistään erityisesti henkilöstöasioissa ja työntekijöiden tukemisessa ”vaikeina aikoina”.
Myös toinen tehtävä on edessä:
”Tutkimusten mukaan väestön luottamus terveydenhuollon palveluihin on heikentynyt kolmanneksella viidessä vuodessa, vaikka samaan aikaan palveluiden saatavuus on parantunut. Tämä luottamus täytyy palauttaa.”