Sensorama oli peliautomaatin kokoinen.
Sensorama ei lyönyt itseään koskaan läpi, ja vasta 1990-luvulla virtuaalitodellisuus alkoi taas kiinnostaa viihdytystä kaipaavaa yleisöä.
Virtuaalitodellisuus yleistyy laseissa
Tietokonetekniikan nopea kehitys teki yhtäkkiä mahdolliseksi valmistaa VR-kypäriä ja -laseja, joilla virtuaalitodellisuus astui olohuoneisiin.
Kuvat olivat kuitenkin vielä nykiviä ja tekotodellisuuden tarjoama elämys oli aivan liian kaukana todellisuudesta. Vasta 2010-luvulla markkinoiden suurimmat toimijat alkoivat toden teolla panostaa VR-tekniikkaan. Vuonna 2014 Facebook osti Oculus Rift -lasit kehittäneen yrityksen päätähuimaavalla 1,7 miljardilla eurolla. Tuolloin Oculus Rift oli VR-lasien johtava kehittäjä.
VR-lasit luovat virtuaalisen näkökentän käyttäjän ympärille. Laseilla on heikkoutensa, sillä näyttö ei ole yhtä leveä kuin katsojan luonnollinen näkökenttä. Näytön leveys – tai oikeastaan kapeus – rajoittaa näkymää, eikä se aktivoi katsojan perifeeristä näkökenttää.
Useat valmistajat kiinnostuneet VR-laseista
Oculus Rift -laseissa on edelleen markkinoiden laajin näkökenttä. Toisaalta myös muut isot alan toimijat ovat nyt jo heränneet taistelemaan virtuaalitodellisuudessa viihtyvien pelaajien suosiosta:
Toimitetaan liikeantureiden ja käsiohjaimien kera. Järjestelmä tarjoaa mahdollisuuden vaikuttaa ohjelmiston tapahtumiin ohjaimilla, esimerkiksi ampua tai liikuttaa esineitä.
Huippupuhelimistaan tunnettu Samsung on kehittänyt yhdessä Oculuksen kanssa VR-lasit, joiden näyttönä toimii Samsungin oma älypuhelin.
Googlen pahvilaseilla virtuaalitodellisuus avautuu hyvin edullisesti. Pahvikakkuloihin kiinnitetään älypuhelin, ja VR-matka voi alkaa.
PlayStation-pelikonsolin kamera seuraa käyttäjän liikkeitä ja yhdistää ne käsiohjaimien komentoihin, jolloin VR-lasien käyttäjä voi vaikuttaa pelin tapahtumiin.
Laseihin sisältyvät kuulokkeet, ja niiden näkökenttä on laajempi kuin muiden mallien. Elämys on todentuntuisempi kuin muilla malleilla.
Virtuaalitodellisuus huijaa aivoja
Virtuaalitodellisuus luodaan tekniikalla, joka on melko yksinkertainen. Kummallekin silmälle on oma näyttö, millä saadaan näkymään syvyyttä ja 3D-vaikutelma. Laseissa on myös kiihtyvyysanturi, joka rekisteröi pään liikkeet ja huolehtii siitä, että virtuaalimaailmassa on mahdollista katsoa eri suuntiin.
Yksinkertaiset temput toimivat niin hyvin, että aivot uskovat silmien katsovan todellista maisemaa.