Marcus Grönholmin perheessä ei ole tapana halailla, silti perheyhteys on tiivis. Mallina maailmalla menestyvä Johanna tietää, että isään voi aina tukeutua.
Kuka ajaa, kun ralliautoilun kaksinkertainen maailmanmestari ja hänen huippumallina työskentelevä tyttärensä tulevat kuvausstudiolle? No, tytär tällä kertaa. Johanna Grönholm, 32, oli noukkinut isänsä kyytiin matkalla, ja tämä oli istuutunut pelkääjän paikalle.
”Tarjouduin kyllä ajamaan”, Marcus Grönholm, 57, kertoo studiolla odotellessaan tyttären kuvausmeikin valmistumista.
Marcus kehaisee tytärtään hyväksi kuskiksi. Viime aikoina Johanna on ajanut paljon töidensä vuoksi. Hän toimii muutaman lastenvaatemerkin edustajana, eli myy vaatteita jälleenmyyjille.
Mallintöitä Johanna Grönholm on tehnyt maailmalla 17-vuotiaasta lähtien. Hän on asunut eripituisia jaksoja muun muassa New Yorkissa, Pariisissa, Milanossa ja Australiassa. Jaksojen välissä hän asui Suomessa, kunnes pari vuotta sitten muutti pysyvästi muualle Eurooppaan.
Suomessa käydessään Johanna asuu vanhempiensa vierasmajassa. Se on vanhempien kotitalon – Johannan lapsuudenkodin – pihapiirissä Inkoossa, alle tunnin ajomatkan päässä Helsingin keskustasta.
Välit lapsiin ja lastenlapsiin
Marcus kertoo, että kotitalon remontti on parhaillaan loppusuoralla. Yli satavuotias maalaistalo on saanut uudet pinnat niin sisälle kuin uloskin. Remppa paisui isommaksi kuin alun perin ajateltiin.
”Mutta kun kerran aloitettiin, niin tehtiin kunnolla”, Marcus toteaa.
Nykyään Marcus ja Tessa-vaimo asuvat talossa kahdestaan. Aikuisia lapsia on kolme: Johannalla on isosisko Jessica ja pikkuveli Niclas. Jessicalla on kolme lasta, Niclaksella yksi.
Marcus viihtyy lastenlastensa kanssa.
”He tykkäävät tarinoistani”, hän kertoo hymyillen.
Yhteydenpito jälkipolveen on tiivistä, myös ulkomailla asuvaan tyttäreen. Johannan ystävät välillä kummeksuvat sitä, että hän puhuu joka päivä puhelimessa äitinsä tai isänsä kanssa. Niin läheinen suhde ei ole itsestäänselvyys, Johanna pohtii.
Marcus huikkaa väliin, että useimmiten Johanna puhuu kyllä äitinsä kanssa. Johanna on kuitenkin sitä mieltä, että myös päivittäinen viestittely isän kanssa on tärkeää, vaikka kyse olisi ihan vain hoidettavista asioista. Siinä pysyy yhteys yllä, vaikka välimatka on pitkä.
Johanna isänsä tukena
Johanna auttaa Marcusta monissa käytännön asioissa, joiden hoitamiseen isän kärsivällisyys ei riitä. Marcus sanoo, että tytär on aina ollut kiltti ja tunnollinen.
Nyt pitäisi pitäisi ostaa yhdet lentoliput – voisiko Johanna tehdä sen? Ja voihan Johanna.
”Minulla ei mene edullisten lentojen etsimiseen paljonkaan aikaa. Mutta mietin, että jostain syystä sinä vain et halua oppia tekemään sitä”, Johanna sanoo isälleen.
”Aina se tössää johonkin, ja pam, sitten menee hermot”, Marcus kuittaa ja napauttaa kämmenellään pöytää.
Hoidettavia asioita Marcuksella riittää. Monesti hän listaa niitä viikonloppuisin, ja aloittaa viikkonsa purkamalla sumaa.
Marcuksen suuri päätös ennen ralliuraa
Inkoossa Marcuksella on monta rautaa tulessa. Hän on perustanut kunnan aitiopaikalle, kauniiseen venesatamaan kauppakeskuksen, jossa hän pyörittää kuntosalia ja kauppaa. Kauppakeskuksessa on myös muita liikkeitä, muun muassa kaksi Marcuksen vaimon pitämää puotia. Tessalla on sekä sisustus- että vaateliike.
Sataman läheiselle tontille Marcus on rakennuttanut kaksi pienkerrostaloa. Lisääkin olisi tarkoitus tehdä, mutta suhdanteet ovat viivästyttäneet suunnitelmia. Luovuttaminen ei ole vaihtoehto, koska projektissa on paljon rahaa kiinni. Jospa ensi kesänä, Marcus miettii.
Aikaa vievät myös erilaiset sponsoritilaisuudet ja tapahtumat. Edellisen lauantain Marcus vietti erään autoliikkeen avajaisissa. Kotitilansa yhteyteen hän on rakennuttanut yksityisen rallimuseon, jossa järjestää välillä yritystilaisuuksia. Samalla vieraat voivat päästä ralliauton kyytiinkin.
Taloa ympäröivät pellot hän vuokrasi serkulleen 1990-luvun lopulla, kun jätti maanviljelyn ja päätti panostaa ralliuraansa. Vuokralla ne ovat edelleen.
Kun ralli-ura alkoi, lapset olivat pieniä. Uran ensimmäinen voitto tuli samaan aikaan, kun Johanna-tytär täytti seitsemän.
Ensimmäinen voitto ja isän tuliainen
Pappa, toisitko minulle sen seppeleen, pieni tyttö kysyi isältään, kun tämä oli lähdössä Ruotsiin kisaamaan.
Isä lupasi. Ja niinhän siinä kävi, että kisan jälkeen hän toi voittoseppeleen kotiin. Oli vuosi 2000, jolloin Marcus Grönholm ajoi ensimmäiseen osakilpailuvoittoonsa rallin MM-sarjassa.
Kotona Johanna ei seurannut rallia, mutta äiti piti perheen tilanteen tasalla siitä, miten kisat etenivät. Kilpailukoosteet saatettiin katsoa illan Urheiluruudusta, koska siinä vaiheessa jo tiedettiin, miten oli käynyt. Kisojen seuraaminen suorana olisi ollut turhan jännittävää. Ulosajon ja loukkaantumisen vaara oli alituinen.
Lue myös: Marcus Grönholm menetti rallikuski-isänsä 13-vuotiaana: ”En ole koskaan käsitellyt isän kuolemaa”
Marcus hyvitteli poissaoloaan
Marcukselle nuo vuodet ovat jääneet mieleen hektisinä.
”Se aika, kun lapset olivat pieniä, jäi minulta sumeaksi. Mentiin ja tultiin vain, vuosi vaihtui ja taas seuraava kausi alkoi. Se oli sellaista hosumista”, Marcus muistelee.
On se vähän harmittanut jälkeenpäin.
”En pystynyt kunnolla nauttimaan menestyksestä, kun hosuttiin jo seuraavaan kohteeseen. Kotona kävin vain kääntymässä. Tessa kannatteli perhettä ne vuodet. Kiitos siitä hänelle.”
Marcuksella oli tapana hyvitellä poissaoloaan lapsille sillä, että antoi heille helposti periksi. Lapset tiesivät, että jos äiti kielsi jotain, isältä kyllä sai luvan.
”Olin niin vähän kotona, etten halunnut kieltää heiltä mitään.”
Lue myös Kotiliesi.fi: Raili Hulkkonen oli paljon pois, kun tytär oli pieni – isoäitinä hän antaa kaiken takaisin lapsenlapsilleen
Johanna Grönholm: Isä tukee aina
Johannan mielestä Marcus on ollut kiltti isä. Ja on sitä edelleen.
”Vaikka mitä tapahtuisi, häneltä saan aina tukea. Hän auttaa tai hoitaa minulle sen avun, jota tarvitsen. Sellainen tuki on tuonut rohkeutta kokeilla, mihin kaikkeen pystyn. Vaikken onnistuisi, pärjään silti.”
Isän tuki oli korvaamaton myös sinä kesänä, kun Johanna lähti ensimmäistä kertaa ulkomaille töihin. Hän oli 17-vuotias lukiolainen ja menossa Milanon muotiviikoille.
Mallitoimisto Paparazzin kautta oli järjestynyt Italiasta mallitoimisto ja asunto, mutta Tessa ei olisi halunnut päästää tytärtään yksin reissuun eikä hän päässyt itse mukaan töidensä vuoksi.
Isä ratkaisi tilanteen lähtemällä Johannan mukaan muutamaksi päiväksi. Marcus odotteli hotellissa, kun tytär juoksi casting-tilaisuuksissa. Ei isä ollut huolissaan tyttärestään, lähinnä hän lähti mukaan rauhoitellakseen vaimoaan.
”Se, että isä ei ollut huolissaan pärjäämisestäni, toi minullekin uskoa siihen, että kaikki menee hyvin. Aina minusta on kuitenkin tuntunut siltä, että molemmat vanhempani uskovat minuun. Äiti vain on enemmän sellainen huolehtija, isä taas on se, joka rauhoittelee häntä”, Johanna kertoo.
Johanna Grönholmin tie malliksi
Malliksi Johanna ei päätynyt mitenkään sattumalta. Hän itse oli halunnut kokeilla, millaista työ olisi, ja oli ottanut 15-vuotiaana yhteyttä Paparazziin.
Lapsena Johanna oli haaveillut muotisuunnittelijan ammatista. Hän viihtyi huoneessaan ja piirsi hienoja asuja. Isoäitinsä luona hänellä oli tapana penkoa vaatekomeroita ja kokeilla ylleen hattuja ja huiveja, korkokenkiä ja mekkoja. Sitten hän pyörähti esiintymässä ”yleisölle”.
Kun Johanna sitten isompana teki mallintöitä, hän pääsi seuraamaan aitiopaikalta muotisuunnittelijoiden työtä.
”Ei se mennyt ihan niin kuin lapsena ajattelin. Silti työni on ollut kiinnostavaa.”
Ennen kaikkea Johanna on tyytyväinen siihen, että on päässyt näkemään maailmaa. Työ mallina on tarjonnut mahdollisuuden viettää pidempiä aikoja eri puolilla maailmaa.
Jo nuorena hän halusi ulkomaille, eikä mieli ole muuttunut. Paluuta Suomeen ei ole näköpiirissä.
Tällä hetkellä Johanna tekee edelleen mallintöitä, lähinnä kuvauksia. Hänet on nähty kansainvälisissä naistenlehdissä sekä muun muassa Armanin näytöksessä Milanossa ja Kenzon näytöksessä Pariisissa. Ovatpa kasvot tutut myös joistakin Annan muotijutuista.
Viimeisimpiä töitä ovat kotimaisen lifestyle-brändi Balmuirin mainoskuvat. Lisäksi Johannaa työllistää oma myynti- ja markkinointialan yritys. Monta rautaa on siis tulessa, vähän kuin isällään.
Voittoja tai menestystä ei hehkuteta
Kuvausstudiolla salamavalot välkkyvät. Nyt on Marcuksellakin hieman meikkiä kasvoillaan, ja itsepintaisesti sojottavat kutrit on laitettu ojennukseen meikkaajan penkissä. Kiireisestä ex-rallikuskista on kuoriutunut filmitähti.
Vieressä mallitytär säteilee ihmeellistä valoa. Vuosien aikana kertynyt ammattitaito näkyy siinä, miten vaivattomasti Johanna asettuu kameran eteen, kuin valmiiseen kuvaan.
Ulkonäkö tai menestys eivät ole olleet Grönholmien perheessä kummoisiakaan puheenaiheita. Vaikka Johanna on menestynyt maailmalla, häntä ei ole nostettu jalustalle.
Ei Marcuksen voittojakaan aikoinaan kotona hehkutettu.
”Me ollaan tällaisia ihan tavallisia. Se kaikki on ollut normaalia elämää, ei mitään glamouria”, Marcus tiivistää.
Johannan mielestä Marcuksessa on
Parasta: Helppous. Meillä on mutkattomat välit.
Ärsyttävintä: Se, että asioista pitää sanoa monta kertaa. Olen aika kärsivällinen, mutta joskus ärsyttää, että häntä pitää muistutella.
Yllättävää: Välillä hän saattaa hoitaa jonkin asian saman tien. Se yllättää, koska usein hän vain sanoo ” vi ser” (katsotaan), eikä mitään tapahdu.
Marcuksen mielestä Johannassa on
Parasta: Huomaavaisuus. Hän on tunnollinen ja ottaa muut huomioon.
Ärsyttävintä: Hän on herkkä joillekin äänille, etenkin jos ne toistuvat. Jos naputtelen kynää, hän pyytää lopettamaan.
Yllättävää: Taskuparkkeeraus sujuu häneltä tosi näppärästi.
Perheessä ei ole tapana halailla
Tyttärensä ulkonäköä hän ei muista koskaan kommentoineensa sanallakaan. Hänen suuhunsa ei sovi puhetapa, joka nykyään on ottamassa jalansijaa. Hän ei viljele puheessaan sanoja kuten ihana tai söpö.
Tytärtä ajatuskin siitä huvittaa. Isälle ovat tärkeitä ihan muut asiat kuin ulkonäkö. Myös välittämistä perheessä on osoitettu ennemmin teoilla kuin sanoilla.
”Meillä ei ole tapana halailla, emmekä sano toisillemme, että rakas-rakas-rakas”, Marcus sanoo.
”Ei sitä tarvitse sanoa, sen tuntee”, tytär lisää.
Kun Johanna tällä kertaa tuli Suomeen, veli oli pessyt hänen autonsa ja vaihtanut siihen talvirenkaat, vaikka Johanna ei ollut huomannut sitä pyytää.
”Rakkaus on tekoja ja sitä, että tukee toista”, Johanna pohdiskelee.
Hätäinen isä, rauhallinen tytär
Välittämistä on sekin, että tässä perheessä uskalletaan puhua suoraan ilman pelkoa siitä, että joku loukkaantuisi. Johanna ei muista yhtäkään riitaa, joka olisi syntynyt suorapuheisuuden vuoksi.
Tosin nyt vaikuttaa siltä, että Marcus haluaisi päättää haastattelun, muttei sano sitä suoraan. Istumme kuvauksen jälkeen kahvilla ja Marcus naputtaa pöytää. Välillä hän hieroo leukapieltään ja kommentoi Johannan pohdintoja näennäisen huolettomasti: ”voipi olla, voipi olla” tai ”niin se on”.
Johannaan isän kiirehtimisyritykset eivät vaikuta. Hän sanoo sanottavansa loppuun viileän rauhallisesti.
On hän silti tilanteesta tietoinen.
”Koska isä on tuollainen vähän hätäinen, niin minun pitää olla rauhallinen. Muutenhan tämä menisi ihan kaaokseksi.”
Eikä Marcus siitä loukkaannu. Taittelee vain lautasliinaa pienemmäksi ja istuu vielä aloillaan.
Johanna ei turhaan ole kehunut kaksikon välejä mutkattomiksi.
”Isän kanssa on hyvin helppo tulla toimeen. Koskaan ei tarvitse arvailla, mitä hän ajattelee.”
Marcus Grönholm, 57
Työ: Yrittäjä, ralliautoilun kaksinkertainen maailmanmestari.
Koti: Inkoossa
Perhe: Puoliso Teresa eli Tessa ja aikuiset lapset Johanna, Jessica ja Niclas sekä neljä lastenlasta.
Harrastukset: Hiihto, pyöräily ja urheilun seuraaminen.
Johanna Grönholm, 32
Työ: Yrittäjä ja malli
Koti: Ulkomailla
Harrastukset: Keramiikka ja urheilu
Juttu on julkaistu Annassa 50/2025.
Sinua voi kiinnostaa myös:
