Koulu on monille ADHD-piirteisille lapsille ja nuorille hankala paikka. Tutkimusten mukaan suuri osa ADHD-piirteisistä alisuoriutuu koulussa.
Opetusryhmään osallistuminen voi olla tarkkaavuuden haasteita potevalle lapselle todella vaikeaa, kun jo pienestä pitäen täytyy istua pitkiä aikoja tuolilla ja kuunnella hiljaa, mitä opettaja kertoo.
Suuri osa opettajan sanoista on ADHD-piirteiselle todennäköisesti pelkkää huminaa. Ajatukset karkaavat helposti lapsen omaan sisäiseen maailmaan, älypuhelimen sisältöihin tai koulun ihmissuhteisiin: kavereiden tekemisten ja kehonkielen tarkkailuun ja pohtimiseen, mitä tuo tekee, mitä tapahtui ja minne tuo menee.
ADHD-oireisen suoriutumiseen koulussa vaikuttaa paljon se, kuinka osuvaa ja kannustavaa tukea oppilas saa, ei niinkään todellinen taitotaso.
Tarkkaavaisuushäiriöisten ja kaikkien muidenkin oppilaiden oppimista voidaan tukea pitkäjänteisellä opetuksen suunnittelulla ja koko ryhmän toimintaa tukevilla opetusjärjestelyillä.
Lue myös: Miten ADHD-aivot toimivat? Kun opit ymmärtämään ADHD-lapsen ajattelua, osaat tukea häntä oikein
Nämä 6 tukitoimea helpottavat ADHD-lasta koulussa
1. Opetellaan yhdessä ryhmän rutiinit
Lukukausi kannattaa aloittaa ryhmän rutiinien luomisella. Päivän ohjelma kannattaa visualisoida oppilaille selkeästi ja yksilöllisesti. ADHD-piirteisen koulunkäyntiä helpottaa se, että hän näkee kuvina ja selkein sanoin ilmaistuna, mitä päivän aikana tulee tapahtumaan – ja mitä häneltä odotetaan tietyissä hetkissä.
Kun oppitunnit alkavat aina samoilla rutineilla ja ruokailuun sekä ulkoiluun siirrytään aina samalla tavalla, se luo kaikille oppilaille onnistumisen kokemuksia ja turvallisuuden tunnetta. Kun rutiinit on opittu hyvin, päivän aikana on huomattavasti vähemmän käytösongelmia.
Koulun tärkeä tehtävä on opettaa toiminnanohjauksen ja organisoinnin taitoja, tukea itsesäätelyä ja vastuuntunnon kehitystä. Näitä taitoja harjoitellaan samanlaisina toistuvien rutiinien kautta.
2. Viljellään arvostavaa ja kannustavaa vuorovaikutusta
Opettajan arvostava, aidosti ystävällinen ja rauhallinen vuorovaikutustyyli on erityisen tärkeää ADHD-piirteisille oppilaille.
Pienille ja isommillekin koululaisille voi antaa piirrostehtävän, jossa jokainen oppilas piirtää kuvan, millä tavalla hän on ollut tänään…
- ystävällinen
- tehnyt pöytätehtäviä
- osallistunut ryhmän toimintaan
- ollut vastuuntuntoinen
Piirroksen aiheena voi olla myös joku, joka työskentelee koulussa. Piirrostehtävien kautta ryhmä oivaltaa yhdessä oppien, millainen yhteisö koulu on ja millaista käytöstä koulussa odotetaan.
3. Vietetään hauskoja hetkiä yhdessä
Oppitunnit voi aloittaa hauskalla aktiviteetilla, joka saa myös ADHD-piirteisen oppijan kiinnittymään ryhmään.
Aktiviteetti voi olla esimerkiksi pieni kisa. Voidaan laskea, kenellä on eniten taskuja vaatteissaan tai kilpailla, kuka pystyy olemaan pisimpään hiljaa.
Toisaalta on hyvä muistaa, että ADHD-piirteinen voi innostua aloitusaktiviteetista niin paljon, että loppuaika oppitunnista menee hulinaksi. Aloitusaktiviteetin olisikin hyvä olla enemmän rauhoittava ja tarkkaavaisuutta herättävä kuin innostusta nostava.
Oppimisen ei tarvitse välttämättä tapahtua pöydän ääressä. Oppimisympäristössä olisi hyvä olla mahdollisuus tehdä tehtäviä myös lattiatasossa tai vaikka sohvalla. Istuminen on monille ADHD-piirteisille aidosti raskasta ja vaikeaa.
4. Ennakoidaan uusia ja haastavia tilanteita
Kun ryhmä on lähdössä esimerkiksi retkelle tai tilaisuuteen koulun juhlasaliin, aikuisen pitää ensin itse miettiä, mitä toivotaan tapahtuvaksi, koska vasta sen jälkeen lasten ohjaaminen onnistuu.
Valmistaudu, valmistele, valmenna, varoita (5 min kuluttua lähdetään), varaudu (tee vaihtoehtoiset selviytymissuunnitelmat).
Koko ryhmälle on hyvä kertoa lyhyesti, mikä tilaisuus on kyseessä ja millaista käyttäytymistä siellä odotetaan.
ADHD-piirteisen oppilaan kanssa on tarpeen keskustella vielä kahden kesken siitä, mitä tulee tapahtumaan seuraavaksi:
- Mitä tehdään?
- Milloin?
- Kenen kanssa?
- Kuinka kauan?
- Mitä apuvälineitä voi käyttää?
- Mihin voi mennä, jos kuormitus kasvaa sietämättömäksi?
- Kuka on kenenkin tukihenkilö tilanteessa?
5. Huomataan vahvuudet ja annetaan kiitosta hyvistä teoista
Ohjeet ja tehtävät kannattaa jakaa pieniksi osavaiheiksi. Pienestäkin hyvin sujuneesta asiasta kannattaa antaa välittömästi myönteistä palautetta.
Oppilaiden puuhia kannattaa havainnoida myös oppituntien välillä ja kannustaa heitä ajattelemaan, puhumaan, kertomaan elämästään ja olemaan aktiivisesti mukana. Niin voi saada uutta, yllättävääkin tietoa lapsen vahvuuksista, joita voi hyödyntää myös oppimisessa.
Jos oppilaalla on oppimisvaikeuksia, asiantuntevaa tukea oppimisen haasteisiin tulisi etsiä sinnikkäästi. Oppimisen apukeinot ovat aina yksilöllisiä, ja se, mikä auttaa yhtä, voi olla toiselle haitaksi.
6. Vähennetään häiriötekijöitä
Opetusympäristössä pitäisi ottaa huomioon häiriöherkkyys, joka on lapsilla suurempaa kuin aikuisilla. Kaikki oppilaat hyötyvät mahdollisimman häiriöttömästä tilasta.
Tarpeettomat ärsykkeet (äänet ja runsaat visuaaliset ärsykkeet), ylenpalttinen liikkumisen tila (suuret ryhmätilat ja ovettomat opetustilat) sekä älypuhelimet häiritsevät kaikkien, erityisesti neurokirjon oppijoiden, oppimista.
Keskittymistä tukevia elementtejä kannattaa suosia. Tällaisia voivat olla sama paikka tietylle työskentelylle, aloittamisen rituaali (esimerkiksi opettajan tervehtiminen tunnin alkaessa tai yhteinen pieni jumppatuokio).
Älylaitteiden käyttökielto oppituntien aikana muuten kuin opetustarkoituksessa on erittäin hyvä asia ADHD-oireisten kannalta.
Oppimista tukevina keinoina voi käyttää esimerkiksi jumppakuminauhan solmimista tuolin tai pöydän jalkoihin jalkojen heiluttelua varten. Motorisesti hyvin aktiivinen oppilas voi halutessaan pitää sylissään painotyynyä, istua tasapainotyynyllä, keinuistuimella tai jumppapallon päällä.
Hyvä muistuttaja on myös hiljaisuus-kortti, jonka voi tarvittaessa tuoda oppilaalle ilman arvostelua äänekkyydestä.
Oppilaille voi jakaa liikuntakortteja, esimerkiksi kolme kappaletta. Liikuntakortin voi käyttää sovittuun liikkumiseen tilassa ja palauttaa sen jälkeen kortin esimerkiksi tilassa olevaan koriin.
Usein myös taustamusiikki auttaa ADHD-piirteistä kiinnittymään opetukseen tai leikkiin.
ADHD ja koulu: miten vanhemmat voivat tukea oppimista kotona?
Vanhempien olennaisin tehtävä oppimisen tukemisessa on lapsen hyvinvoinnin perustarpeista huolehtiminen, toteaa lastenpsykiatrian erikoislääkäri Anita Puustjärvi.
– Pienten oppilaiden kanssa vanhempien on tärkeää tukea läksyrutiinien syntymistä. Isompien lasten vanhemmuudessa on tärkeää olla kiinnostunut läksyjen sisällöistä ja koulussa käsiteltävistä asioista.
Lasta voi auttaa läksyissä, mutta läksyjä ei tule tehdä lapsen puolesta. Auta oivaltamaan, älä kerro suoraan vastausta.
– Tärkeää on myös opettaa lasta pyytämään ja ottamaan vastaan ohjausta opettajalta tai yleisemminkin, sillä usein tämä on nepsy-oireisille lapsille vaikeaa.
Lapsi tarvitsee riittävästi unta, liikuntaa, säännöllistä ruokailua ja kohtuutta älylaitteiden käytössä. Alakouluikäisillä WHO:n suositus on korkeintaan tunti ruutuaikaa päivässä.
Keskeistä on myös vanhemman myönteinen suhtautuminen kouluun ja oppimiseen.
– Vanhempien kannattaa olla kiinnostuneita lapsen tai nuoren koulunkäynnistä ja pyrkiä hyvään yhteistyöhön koulun kanssa. Koululle kannattaa antaa riittävästi tietoa lapsen tai nuoren todetuista vaikeuksista ja hyväksi havaituista tukikeinoista, Puustjärvi sanoo.
Kotona kannattaa pelata esimerkiksi lautapelejä, lukea yhdessä kirjoja ja keskustella lapsen tai nuoren opiskelemista asioista. Nämä yhteiset hetket harjaannuttavat lapsen keskittymistaitoa ja kykyä pitkäjänteiseen tiedon käsittelyyn.
– Lapsia on hyvä kannustaa ponnistelemaan uusien asioiden ja taitojen oppimiseksi. Myös kuormittuminen kuuluu elämään. Liiallisena se toki on haitaksi, mutta kaikkea kuormittumista ei tule välttää, sillä silloin ei voi kokea onnistumisen iloakaan, Puustjärvi sanoo.
Piditkö lukemastasi?
Tilaa Kaksplussan ilmainen uutiskirje ja saat tuoreet jutut suoraan sähköpostiisi kahdesti viikossa!
Artikkeliin liittyvät aiheet