Tanssija Hanna Karttuselle puoliso Jone Nikula on peruskallio. Jonen mielestä vaimo on täydellinen eikä riitaa saa aikaiseksi mistään.
Eteisessä vieraan jalkoja vasten kiehnää ruskeasävyinen Krysta-kissa, joka pörröhäntineen ja litteine naamoineen muistuttaa persialaista kissaa. Siitä tuli Hanna Karttusen ja Jone Nikulan perheenjäsen helmikuussa.
Krysta oli ilmestynyt sotilaiden juoksuhautoihin rintamalla Harkovan lähellä, vastikään Ukrainasta palanneet Hanna ja Jone kertovat.
Kun sotilaiden piti lähteä seuraavaan paikkaan, he jättivät kissan eläintensuojelutaloon.
”Alussa se hyppäsi pöydälle syömään, koska sotilaat olivat antaneet sille omaa ruokaansa. Lisäksi se tykkää karvanaamoista, änkeää syliin ja puskee partaa vasten”, Jone kertoo.
Hanna Karttunen ja Jone Nikula avustavat Ukrainaa sodassa
Koko Venäjän hyökkäyssodan ajan Hanna ja Jone ovat keränneet Ukrainaan lahjoituksia. He ovat käyttäneet niihin myös omia rahojaan.
”Alussa ajoimme sinne lainatuilla autoilla, mutta nykyään kysymme, mahtuvatko keräämämme lahjoitukset avustusjärjestöjen kyyteihin. Ne ajavat isommilla autoilla. Pyrimme olemaan tehokkaita ja fiksuja”, Jone kertoo.
Helmikuun 2022 jälkeen Hanna on käynyt Ukrainassa yli kaksikymmentä kertaa. Hän opettaa tanssia ja osallistuu vierailun yhteydessä järjestettäviin varainkeruutapahtumiin. Hän käy orpokodeissa ja sotilassairaaloissa eikä yksin Kiovassa, vaan myös muualla maassa, kuten Harkovassa, josta on vain parikymmentä kilometriä etulinjaan.
”Kun katson silmiin sotilasta, joka on menettänyt raajansa puolustaessaan meidän kaikkien vapautta, olen kiitollinen, että saan olla siellä ja voin tehdä jotain.”
Kontrasti on Hannan mukaan paras sana kuvaamaan arkea Ukrainassa. Hän opettaa siellä usein lapsia ja nuoria, ja ilmahälytys voi tulla koska tahansa kesken tanssitunnin.
”Yhtenä hetkenä opetan rumbakävelyä salissa, seuraavassa hetkessä juoksemme naapurikortteliin tippuneen pommin tieltä tanssikengät jalassa pommisuojaan”, Hanna kertoo.
Lapset kehottavat häntä pukemaan lämmintä ylle, koska pommisuojassa on kylmä.
”Pommisuojassa jatkamme tanssia, koska se auttaa pitämään ajatukset pois kauheuksista. Koen valtavan paljon heidän kanssaan.”
Ukrainassa kuusivuotias lapsi ei muista muuta kuin sodan: ilmahälytyssireenit ja venäläisten pommit.
”Lapset eivät pääse kouluun. Paikalliset ystävämme ovat huolissaan, miten kaikki tämä vaikuttaa lasten tulevaisuuteen”, Jone sanoo.
Hanna näyttää yöaikaan kuvaamaansa videota. Pimeyden keskellä kuuluu ensin samanlainen ääni, kuin jos laitettaisiin tuuletin päälle. Se voimistuu koko ajan. Hanna tietää sen kuuluvan iranilaiselle Shahed-räjähde-droonille. Sitten ääni kaikkoaa. Kohta kuuluu räjähdys. Ukrainan ilmapuolustus on tuhonnut uhan.
”Se yö oli hirveä. Tulitus oli päällä koko ajan.”
Hannan pitää toimia, jotta ei alkaisi pelätä.
”Soitin Jonelle ja pyysin, että puhumme vaikka siitä, mitä kissoille kuuluu. Jos sellaisena yönä on väärässä paikassa, voi käydä huonosti. Oppilaitani on haavoittunut matkalla pommisuojaan”, Hanna kertoo.
Sota tuo mukanaan pelkoa
Pelko valtaa Hannan useammin Suomessa kuin Ukrainassa. Se saattaa ilmaantua myös uniin. Hänen käsivarteensa on tatuoitu ukrainalaisen runoilijan Taras Shevchenkon säe ”kun annamme yhdessä kaiken, voitamme”.
Unessaan Hanna oli talossa, jossa venäläiset etsivät ihmisiä, joilla oli kehossaan merkkejä Ukrainasta.
”Unessa mietin, miten saisin tatuoinnin pois ihosta shaverilla. En siksi, että venäläiset olisivat tappaneet minut sen takia, vaan siksi, että he olisivat tappaneet ystäväni, ja olisin joutunut katsomaan sitä. Tiedän, että sellaista on todella tapahtunut”.
Kun Hanna on Ukrainassa, Jone yrittää olla pelkäämättä tämän puolesta.
”Hannalla on puolellaan sellainen julma tilastollinen etu, että hänen asuntonsa sijaitsee matalassa talossa. Venäläiset ampuvat korkeita kohteita, koska niin tulee enemmän tuhoa. Rauhoittavaa on myös se, että siviiliyhteiskunta pyörii sodan varjossa. Ratikat ja bussit kulkevat, kaupat ja ravintolat ovat auki ja kaupoissa on tavaraa”, Jone kertoo.
Jonella on ranteessaan sinikeltainen nauha ja yllään Ukraina-t-paita. Hanna juo kahvia mukista, jossa on Ukrainan armeijan panssarivaunun kuva. Hänen puhelimessaan on Telegram-sovellus, joka varoittaa hyökkääjistä reaaliajassa.
Heille ainoa vaihtoehto on, että Ukraina voittaa sodan.
”Venäjän talous ei kestä vuoden 2026 loppuun asti. Ukrainan taistelutapa on: hidasta, kuluta, tuhoa. Mutta venäläiset eivät ole valitettavasti niin kusessa kuin heidän pitäisi olla. Ukrainalaiset joutuvat vielä kestämään paljon ja kauan”, Jone sanoo.
Jone Nikula oli päättänyt, ettei seurustelisi enää koskaan
Oulun murre kuuluu Hannan puheessa viehättävästi tavalla, joka on tyypillinen ihmisille, jotka ovat lähteneet nuorina kotiseudultaan ulkomaille. Hanna muutti 19-vuotiaana Yhdysvaltoihin ja on asunut Englannissa, Etelä-Afrikassa ja Italiassa.
Vuonna 2009 Hanna palasi Suomeen ja asettui Helsinkiin. Sitä ennen Etelä-Afrikassa oli päättynyt hänen pitkä parisuhteensa siihen, että kumppani oli pettänyt häntä.
”Möyrin tunteeni läpi. Tykkään ymmärtää ja kokea myös hankalat ja surulliset hetket. Sen jälkeen pystyn lähtemään mukaan elämään sellaisena kuin olen”, Hanna sanoo nyt.
Hanna ja Jone tutustuivat Tanssii tähtien kanssa -ohjelman kulisseissa syksyllä 2010, kun Jone toimi siinä amatöörituomarina.
Hannan läheinen ystävä Katja Koukkula oli ollut Jonen parina, kun tämä oli aiemmin osallistunut ohjelmaan tähtioppilaana. Hanna kävi studiolla tapaamassa tanssinopettaja Marko Kerästä ja muita ystäviään. Hän myös esiintyi ohjelmassa tuolloisen tanssiparinsa Victor da Silvan kanssa.
Jone tunnettiin radiojuontajana ja Idols-ohjelman pitkäaikaisena tuomarina, mutta Hanna ei tiennyt miehestä etukäteen mitään. Aina kun he kohtasivat, oli mukava keskustella. He puhuivat paljon kirjoista – eivät siitä, mitä toinen tekee työkseen.
Jonen ja juontaja Ellen Jokikunnaksen kihlaus oli purkautunut saman vuoden keväällä.
”Olin päättänyt, etten seurustele enää ikinä, kun kaikki kuitenkin menee päin helvettiä. Mutta kun näin Hannan, ajattelin, että on pakko puhua hänen kanssaan. Treffeillä kävimme kuitenkin vasta puoli vuotta myöhemmin”, Jone kertoo.
Kuinka nopeasti uskaltaisi kosia?
Hannan oli heti turvallista ja hyvä olla Jonen kanssa. Miehessä kiehtoi myös hänen yleissivistyksensä ja kykynsä varastoida tietoa mitä erilaisimmista asioista.
”Jone on myös sanonut, että jos hän olisi ehtinyt nähdä tanssini Victorin kanssa, hän ei olisi edes uskaltanut tulla juttelemaan”, Hanna muistelee.
Parin tavatessa Hanna oli 36-vuotias, Jone nelikymppinen. Molemmat sanovat, että jos he olisivat kohdanneet aiemmin, he tuskin olisivat yhdessä. Hanna oli omistanut elämänsä tanssille. Jone taas luonnehtii nuorta itseään uhmakkaan suoraviivaiseksi.
Naimisiin he menivät seurusteltuaan neljä vuotta. Kummallekin avioliitto on ensimmäinen.
”Pakko myöntää, että heti toisten treffiemme jälkeen mietin, kuinka nopeasti voin kosia vaikuttamatta psykopaatilta”, Jone sanoo ja kääntyy vaimonsa puoleen:
”Eräänä aamuna sitten katsoin sinua ja tiesin, että mun pitää päästä kanssasi naimisiin. Hyvä, että kelpasin.”
Hannalle perinteet ovat aina olleet tärkeitä, vaikka hän ei ollutkaan etukäteen katsellut hääpukua.
”Perheessä tunnen kuuluvani johonkin. Se ollut merkittävää siksi, että olen elänyt kuin kulkuri matkustaen tanssikengät jalassa ympäri maailmaa. Jone on minun ihmiseni.”
Samalla taajuudella erilaisista elämänkokemuksista huolimatta
Jonen mukaan Hanna on edelleen tiukka itselleen ja johonkin keskittyessään täysin kyvytön huomaamaan muita asioita.
”Sen tuntee väreilynä ilmassa. Yritämme silloin olla kissojen kanssa häiritsemättä häntä. Mutta Hannaa voisi heittää tennispallolla eikä hän huomaisi mitään”, Jone sanoo.
”Minusta taas on ihanaa, että Jone ja kissat ovat ympärilläni. Tämän liiton myötä on tullut se, että kaikki mitä koemme yhdessä, vahvistaa minua. Haluamme ymmärtää toisiamme aina vain paremmin”, Hanna sanoo.
Hannan ja Jonen elämänkokemuksissa on suuri ero siinä, että Hanna on kilpatanssijana työskennellyt parin kanssa lapsesta asti. Siinä ollaan toisen rinnalla niin hyvinä kuin huonoina hetkinä.
Jonella taas on ollut työyhteisöjä, mutta viime kädessä hän on tehnyt työnsä yksin.
”Olemme temperamenteiltamme kuitenkin samalla taajuudella. Riitaa on vaikeaa saada aikaan mistään”, Jone toteaa.
Jonen mielestä Hannassa on
Parasta: Kaikki. Hän on Hanna. Täysin lahjomaton.
Ärsyttävintä: Kun syödään, haluan että syödään rauhassa eikä hoidella työasioita.
Jotain yllättävää: Tavatessamme pelkäsin, että hän elää raejuustolla ja salaatilla. Sitten tajusin, että hän syö kuin normaali ihminen. Ja aina pitää löytää hoddog.
Hannan mielestä Jonessa on
Parasta: Huumorintaju. Hän innostuu hölmöimmistä ideoistani. Hän on paras tiimikaverini.
Ärsyttävintä: Hän ei osaa pyytää apua käytännön asioissa. Jos hänellä on kädet täynnä kasseja, hän ei pyydä apua oven avaamisessa.
Jotain yllättävää: Jone on ennalta-arvaamaton. Esimerkiksi kun esiinnyin Los Angelesissa, hän suunnitteli, missä järjestyksessä ajamme ostamaan irtohiukset, menen rusketukseen ja kynsi- salonkiin, kuin olisi aina liikkunut tanssipiireissä.
Hanna Karttunen oli Jonen ensimmäisen radiolähetyksen aikaan Ukrainassa
Viime Huhtikuussa Jone päätti kahdeksantoista vuoden työpestiän Radio Rockin juontajana. Hän ajatteli, että radiotyö oli hänen osaltaan tehty. Sen tilalla oli paljon muita töitä, juontamista, podcasteja ja kirjoittamista.
Sitten tuli yhteydenotto Radio Citystä, jonne Jone oli lukiolaisena päässyt kesätoimittajaksi vuonna 1988. Hän eteni siellä päätoimittajaksi, omien sanojensa mukaan siksi, ettei kukaan muu halunnut tehtävää. Kanavalla oli yhä töissä tuttuja ihmisiä. Asetelma tuntui houkuttelevalta.
Lokakuun lopussa Jone alkoi juontaa Radio Cityn iltapäivälähetyksiä maanantaista torstaihin.
”Nyt jännitän nenä valkoisena kuulijalukuja, joita luetaan tarkemmin kuin Raamattua tuomiokapitulissa. Toistaiseksi en ole tuottanut kollegoilleni jäätävää pettymystä.”
Jonen mukaan yhdeksän kuuntelijaa kymmenestä valitsee radiokanavan musiikin perusteella. Juontajan tehtävä on hoitaa koukutus puuttuvien kymmenen prosentin osalta.
Jone on kuvannut itseään infotaineriksi, tietoviihdyttäjäksi.
”Haluan tehdä ohjelmaa, jota itse haluaisin kuunnella. Käsitellä ajankohtaisia aiheita, ei referoiden vaan edelleen kehittäen. Olen etuoikeutettu, kun saan lukea uutisia, yhdistellä ja ymmärtää.
”Joskus provosoitkin”, Hanna lisää.
Jone kertoo, että kotona Hanna saattaa kysyä häneltä, oliko hän miettinyt sanansa tarkasti.
Hanna on käynyt puolisonsa työpaikalla ja hänen mielestään siellä on hyvä tunnelma. Sekin on hauskaa, että seinillä on rockkrääsää muistoina Suomen ensimmäisen kaupallisen radiokanavan alkuajoista.
Jonen ensimmäisen lähetyksen aikana Hanna oli Ukrainassa.
”Olin suunnitellut kuuntelevani sen, mutta ilmahälytys pilasi hyvän suunnitelmani. Minulle tulee matkoilla ikävä Jonen ääntä radiossa.”
Lue myös Kotiliesi.fi: Pietarissa kasvanut tv-toimittaja Maxim Fedorov oppi suomen kielen kääntämällä Pikku G:n kappaleita – nyt hän raportoi suomalaisille Ukrainan sodasta
Pariskunnan välillä on täydellinen luottamus
Jone alkaa tehdä lähtöä töihin. Krysta-kissa rekisteröi sen. Keskustelun aikana se on istunut nojatuolin selkänojalla, käynyt loikoilemassa sohvalla ja kokeillut lattialla odottavia lelujaan. Nyt se painautuu Jonen jalkoihin ja kehrää mielihyvästä, kun mies ottaa sen syliinsä.
Hannalla on oppilaita ympäri maailmaa, ja hän on myös kysytty tanssituomari. Tänä vuonna hän on viettänyt enemmän aikaa ulkomailla kuin kotona.
”Minulla on huono omatunto siitä, että olen varmaankin universumin huonoin vaimo. En kokkaa enkä ole ikinä kotona. Jone ei koskaan marise siitä”, Hanna sanoo.
Luottamus on täydellinen. Hanna kertoo, että matkoillaan hän haluaa kuulla, kun Jonelle tapahtuu jotain hauskaa. Se tuo hänelle iloa. Aiemmin Jone saattoi ajatella, että oli väärin pitää hauskaa tietäen, että Hanna tekee töitä yötä päivää tai on sotaa käyvässä Ukrainassa.
”Jone on vahva kallio vieressäni. Kun päässäni on asioiden sekamelska, hän sanoo ’tuuppa tänne vähäksi aikaa ja jatka sitten’”, Hanna kertoo.
”Hanna on 360 astetta täydellinen. On perhanan kivaa olla kanssasi”, Jone sanoo vaimolleen.
Jone Nikula, 55
Työ: Juontaja Radio Cityssä.
Koti: Kerrostalossa Halsingissä.
Perhe: Puoliso Hanna Karttunen ja kissat Basisti ja Krysta.
Hanna Karttunen, 52
Työ: Tanssija, koreografi, tanssinopettaja, luennoitsija. Taiteen kunniatohtori.
Koti: Helsingissä.
Pere: Jone ja kissat.
Juttu on ilmestynyt Annassa 50/2025.
Sinua voi kiinnostaa myös:
