Jussi Halla-aho: Autistiset luonteenpiirteet olivat niitä, jotka osaltaan johtivat lapsuuden kiusaamiskierteeseen.

Entinen PS:n puheenjohtaja, eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho kertoo poikkeuksellisen avoimesti luonteenpiirteistään Markku Heikkilän kirjoittamassa, tuoreessa elämäkerrassaan.

Kirjassa Halla-ahon Sanna-sisko kertoo Jussi Halla-ahon suostumuksella veljensä ”neurokirjoa lähentyvistä luonteenpiirteistä”.

– Oli siis nostettava kissa pöydälle ja kysyttävä puhemieheltä suoraan, olisiko hän valmis avaamaan lausahdustaan ”aspergeröitymisestä” ja kertomaan, millaisissa tilanteissa omat ei-neurotyypilliset tuntemukset hänen mielestään tulevat esille, Heikkilä taustoittaa kirjassa.

Halla-aho: ”Minä puhun vain, jos on asiaa”

Halla-aho kertoo törmänneensä sanaan ’asperger’ ensimmäistä kertaa vasta myöhäisellä iällä.

– Tutustuin asiaan yleisestä mielenkiinnosta ja tajusin yllätyksekseni ja vähän järkytykseksenikin, että oireluettelo oli tyhjentävä kuvaus minusta ja niistä ominaisuuksistani, jotka olivat lapsesta lähtien tehneet monista asioista minulle vaikeampia ja monimutkaisempia kuin muille ihmisille, Halla-aho kertoo.

Hän tunnustaa kokevansa varsinkin kaikenlaisen sosiaalisen kanssakäymisen hyvin kuormittavana.

– Tämä ei tarkoita, että kanssakäyminen ei voisi olla hyvää ja tyydyttävää, mutta se vie minulta voimia samalla tavalla kuin fyysinen ponnistelu, Halla-aho kertoo.

– Minä puhun vain, jos on asiaa, ja pyrin silloinkin selviytymään mahdollisimman pienellä sanamäärällä. Minun näkökulmastani suurella osalla muista ihmisistä tuntuu olevan jatkuva puheripuli, tarve täyttää kaikki hiljaisuus puheella, Halla-aho jatkaa.

Tutustuttuaan autismi-ilmiöön tarkemmin hän kertoo ymmärtäneensä, että vika ei ole ollut sen enempää hänessä kuin ympäristössäkään, vaan erilaisten tarpeiden ja taipumusten yhteentörmäyksessä.

”Pystyn keskittymään vain yhteen asiaan kerrallaan”

Toinen Halla-ahon itsessään tunnistama autistinen rajoite on ”multitaskaamisen” vaikeus.

– Vältän työlounaita, koska en osaa syödä ja puhua samaan aikaan. Koen päälle puhumisen hyvin raskaana, koska en pysty kuuntelemaan ja puhumaan samaan aikaan.

Halla-ahon mukaan monen asian yhtaikaisen hoitamisen vaikeus on heijastunut myös ihmissuhteisiin.

– Lähes koko elämäni minulla on ollut kerralla korkeintaan yksi läheisempi ihmissuhde, parisuhteet pois lukien. Hyvin usein ei yhtäkään, koska minulla ei ole energiaa eikä kiinnostusta sellaiseen kanssakäymiseen, jonka ainoa funktio on ”suhteen ylläpito”, Halla-aho paljastaa.

Halla-ahosta parhaita ja helpoimpia ovat olleet sellaiset suhteet, joita ei tarvitse pitää yllä, joissa on kiva jutella välillä, mutta ei tarvitse jutella koko ajan, joissa on kiva nähdä välillä, mutta ei ole mikään ongelma olla näkemättäkään.

Kirjan kuvitusta. Jussi Halla-aho leluhevosen ohjissa 1975. Jussi Halla-ahon albumi

Lapsuuden kiusaamiskierre

Halla-aho kertoo kirjassa ymmärtävänsä nyt, että autistiset luonteenpiirteet olivat niitä, jotka osaltaan johtivat lapsuuden kiusaamiskierteeseen.

– Omassa lapsuudessani tällaisia asioita ei diagnosoitu. Muille lapsille autistiset piirteet olivat kuin veren haju haikalalle ja suoranainen kutsu kiusata sitä, jolla tällaisia luonteenpiirteitä oli.

– Aikuisten asenne taas oli se, että minun pitää ryhdistäytyä ja ”ottaa itseäni niskasta kiinni” ja että luonteen heikkous voidaan ”kepittää” ihmisestä ulos. Muodostui helposti kierre, jossa ympäristön reaktiot vain vahvistivat autistisia piirteitä. Vetäytymisestä, näkymättömäksi tekeytymisestä ja vastarinnattomuudesta tuli selviytymisstrategiani, Halla-aho kuvaa.

– Vaikka huomion, myönteisen tai kielteisen, keskipisteenä oleminen ei edelleenkään ole minulle mieluisaa, se on vuosien altistuksen myötä muuttunut vähemmän vaikeaksi, Jussi Halla-aho sanoo kirjassa. Arkistokuva. Henri Kärkkäinen

Halla-ahon näkökulmasta hänen luonteensa erityispiirteet ovat olleet politiikassa myös vahvuus. Hän kertoo omistavansa hyvin heikon itsepuolustus- ja kilpailuvietin. Hän sanoo, että ei halua taistella asemista tai puheajasta, eikä häviäminen tai nöyryyttäminen tuota hänelle häpeää eikä tuskaa.

Niinkin voi olla, että ilman olalla istuvaa pientä aspergeria Halla-aho ei olisi tullut edes lähteneeksi mukaan politiikkaan. Heikkous saattoi hänen oman arvionsa mukaan muuttua vahvuudeksi, Heikkilä kirjoittaa.

– En luultavasti olisi ryhtynyt analysoimaan yhteiskunnallisia ongelmia enkä lähtenyt politiikkaan ajamaan asioihin muutosta, elleivät vallinneisiin totuuksiin sisältyvät ristiriidat ja epäloogisuudet olisi riivanneet järjestystä ja johdonmukaisuutta kaipaavaa luonnettani.

– Oman havaintoni ja käsittääkseni tutkimustiedonkin perusteella asperger-tyyppiset luonteenpiirteet ovat yliedustettuna maahanmuuttokriittisissä liikkeissä, varmaankin juuri edellä mainituista syistä, Halla-aho jatkaa.

Kirjan kuvitusta. Jussi Halla-aho koko perheen voimin Teneriffan Teidellä vuodenvaihteessa 2016–2017. Jussi Halla-ahon albumi

Halla-aho: ”Diagnoosista tulee usein veruke”

Halla-ahon mukaan neuropsykologisista diagnooseista tulee liian helposti osa ihmisen identiteettiä, etenkin aikana, jolloin jokainen haluaa kuulua johonkin väärinkohdeltuun ja -ymmärrettyyn vähemmistöön.

– Kun ihminen saa lääketieteellisen vahvistuksen sille, että hänellä on vaikeaa, diagnoosista tulee usein veruke sille, että ei edes yritetä, vaan jäädään sohvan nurkkaan popsimaan pillereitä ja märehtimään omaa surkeutta, Halla-aho sanoo.

– Ehkä ihmisten pitäisi vain hyväksyä se, että elämä itsessään on epäreilua.

Halla-aho sanoo vuosien mittaan oppineensa, että treenaamalla voi päästä parempaan kuntoon paitsi fyysisesti myös psyykkisesti.

– Vaikka huomion, myönteisen tai kielteisen, keskipisteenä oleminen ei edelleenkään ole minulle mieluisaa, se on vuosien altistuksen myötä muuttunut vähemmän vaikeaksi, hän päättää.

Markku Heikkilän kirjoittama ’Jussi Halla-aho – Elämäkerta’ on ilmestynyt. Kirjan on kustantanut Readme.fi.

Jussi Halla-ahosta kertova elämäkerta on julkaistu. Kuvassa Halla-aho Lahdessa puoluekokouksessa kesäkuussa. Inka Soveri