Joululaulujen asiantuntija pitää kappaletta ensisijaisesti taiteellisena eikä yhteislauluna.

Sylvian joululaulu saa sapiskaa julkisuudessa. Arkistokuva Helsingin Aleksanterinkadun joulukadulta. TIINA SOMERPURO

Joululauluperinteen tutkijan, emeritusprofessori Reijo Pajamon mukaan Sylvian joululaulua ei ole koskaan edes tarkoitettu yhteislauluksi.

– Minun mielestäni se on enemmän taidelaulu kuin yhteislaulu. Se myös vaatii aika hyvän äänenkäytön, jotta laulun onnistuu laulamaan, Pajamo sanoo.

Pajamo istui aikoinaan myös itse Suomen Lähetysseuran musiikkitoimikunnassa, eikä hän kannattanut Sylvian joululaulun ottamista vihkoon silloinkaan.

Useampi joululaulu vaihtuu joka vuosi

Suomen Lähetysseuran varainhankinnan päällikkö Hanna Kalanne kertoo Iltalehdelle, että päätös Sylvian joululaulun pois jättämisestä ei ollut poikkeuksellinen.

– Joka vuosi teemme täysin uuden vihon. Noin kolmannes lauluista vaihtuu, jotta kokonaisuus säilyy eläväisenä.

Kalanne sanoo, että osa harmistuneesta palautteesta syntyi jo ennen kuin ihmiset tiesivät, mitä lauluja vihkoon tuli tilalle. Hän myös muistuttaa, etteivät perinteisimpienkään laulujen poistot tai tauot ole erikoistapaus. Palautetta on kuitenkin tullut maltillisesti.

– Kansainväliset melodiat auttavat varsinkin ulkomailla asuneita suomalaisia ja Suomeen muuttaneita pääsemään laulujen mukaan, Kalanne kertoo.

Tänä vuonna vihkoon palasi useita lauluja vuosikymmenten tauon jälkeen. Enkellaulu kajahtaa on kajautettu viimeksi vuonna 1997, Jouluyön hymni vuonna 2012 ja Seimessä nukkuu -laulu uinui lähes kymmenen vuotta.

Kuvituskuva joulupukista. Karoliina Vuorenmaki

”Perinne on aina ollut kansainvälinen”

Reijo Pajamon mukaan keskustelu kansainvälisyydestä on usein turhan mustavalkoista.

– Suomalainen joululauluperinne on aina sisältänyt kansainvälisiä lauluja. Heinillä härkien on ranskalainen, Maa on niin kaunis tanskalainen, Oi kuusipuu saksalainen ja Jouluyö, Juhlayö itävaltalainen.

Perinteen ja uudistumisen tasapaino

Pajamo korostaa, että Kauneimpien joululaulujen vahvuus on ollut juuri siinä, että vihkossa yhdistyvät perinteet ja kohtuullinen uudistuminen.

– Pääosan pitäisi olla sellaisia lauluja, joita vanhastaan opetettiin kouluissa. Mutta ei ihminen paikalleen saa jäädä. Tärkeintä on, ettei vihkoon oteta kerralla liian montaa uutta laulua.

Tänä vuonna Sylvia vaikenee Kauneimmissa joululauluissa, mutta sen paluu on täysin mahdollista jo ensi vuonna. Monelle suomalaiselle laulu on huulilla joka tapauksessa, ilman vihkoakin.