Syyskuun lopulla saimme hämmentävän kysymyksen kuvineen. Kuusenoksien kärjistä roikkui hyytelöklönttejä, vähän kuin jääpuikkoja. Jäätä ne eivät tietenkään voineet olla, koska lämpötila oli reilusti plussan puolella.

Mieleen tuli monia vaihtoehtoja limasienistä hyönteisten munaryhmiin. Perusongelma oli se, ettei hyytelön sisällä näyttänyt olevan mitään rakenteita, kuten vaikkapa hyönteisten munia. Kysymystä pohdittiin laajalla asiantuntijajoukolla. Tekoälyltäkin kysyttiin useaan kertaan, mutta sekään ei kyennyt ratkaisemaan mysteeriä.

Lopulta löytyi asiantuntija, jolle kyseinen hyytelö oli tuttu. Suurennettua kuvaa oikein tarkasti katsoessa hyytelön sisältä erottui vaaleita, lähes läpinäkyviä munia.

Hyytelön tuottajiksi paljastuivat vesiperhoset eli sirvikkäät, joista parin lajin munintakäyttäytyminen on varsin erikoista. Ne kiinnittävät läpikuultavan hyytelön sisällä olevat pienikokoiset munansa vedenpinnan yläpuolelle kasvien oksille, tavallisesti lähelle vesirajaa.

Sateet huuhtovat munat veteen, jossa toukat kasvavat ja kehittyvät.

Vesiperhoset ovat monimuotoinen hyönteisryhmä, joiden toukat elävät vesistöissä pohjaeläiminä. Toukkien ravinnonhankintaan on kehittynyt monenlaisia menetelmiä. Toiset lajit rakentavat pyyntiverkkoja virtaavaan veteen toisten eläessä suojaputkissa, jotka naamioidaan pienillä hiekanjyvillä tai kasvinosilla.

Suomessa on havaittu kaikkiaan reilu 200 vesiperhoslajia. Erikoisinta käsillä olleessa tapauksessa oli se, että munaryhmät oli asetettu kauas toukille sopivasta vesistöstä sekä hyytelöiden iso koko hyönteisten kokoon nähden.



Siperiassa pesivä idänturturikyyhky harhautuu joskus Suomeen. Jussi Murtosaari

Idänturturikyyhky lennähti ”jälleen” Keski-Suomeen

Lintusyksyyn kuuluvat tyypillisesti itäiset harvinaisuudet retkeilyn mielenkiintoa lisäämään. Niinpä tänäkin vuonna myös Keski-Suomessa on havaittu muutama sellainen. Tyypillisesti näitä kaukaa idästä tänne harhautujia edustavat vaikeasti havaittavat pienet hyönteissyöjälinnut, joista havaintoja on kertynyt taiga-, hippiäis- ja ruskouunilinnuista, viime mainitusta jopa ensihavainto Keski-Suomeen Jämsästä.

Idästä on saapunut myös joukko idänturturikyyhkyjä maahamme, ja niin löytyi yksi sellainen Saarijärveltä marraskuun puolivälissä. Edellisestä visiitistä, ja myös ensimmäisestä sellaisesta, ehtikin kulua vaatimattomat 41 vuotta.

Lintu on tyypillinen kyyhky, joka muistuttaa kovasti eurooppalaista pesimälajia, tavallista turturikyyhkyä. Idän siivekäs on kuitenkin silmin nähden kookkaampi ollen noin pulun kokoinen.

Turturikyyhky jää hiukan räkättirastasta suuremmaksi. Lisäksi idänturturi on tummempi ja pyylevämpi verrattuna hoikkaan tavan turturiin.

Poiketen hankalasti havaittavista pienistä itäisistä hyönteissyöjistä, idänturturi, kuten turturikyyhkykin, ilmestyy usein taajamiin pihapiireihin ja linturuokinnoille asti. Molemmat lajit voivat olla hyvinkin kesyn oloisia, eivätkä säpsähdä lentoon ihmistä väistäen yhtä arasti kuin vaikkapa sepelkyyhky.

Lintujen ruokintaa harrastavien lukijoiden kannattaakin olla tarkkana loppusyksyn ja talven aikana, josko jokin oudon näköinen ”pulu” pihalle pölähtäisi. Valokuva auttaa erinomaisesti lajin varmistamisessa.

Voit lähettää kysymyksiä ja havaintoja luonnosta osoitteeseen jari.m.haimi@jyu.fi. Luonnossa-palstan asiantuntijoina toimivat Jyväskylän yliopiston tutkijat Jari Haimi, Saana Kataja-aho, Atte Komonen, Minna-Maarit Kytöviita ja Jyrki Torniainen sekä Luonnontieteellisen keskusmuseon museomestari Heikki Helle, nisäkästutkija Marko Haapakoski ja luontokuvaaja Jussi Murtosaari.