Tulihan se sieltä. Vancouver sai kun saikin ajettua viimeisimmän roskistulipalonsa pisteeseen, mikä sai joukkueen kapteenin, todellisen eliittipuolustaja Quinn Hughesin haluamaan ulos seurasta. Eikä Vancouver pettänyt kapteeniaan. Aikaisin lauantaiaamuna jenkkitähti kaupattiin Minnesotaan.
Mitään uuttahan tässä ei ollut.
Ovet ovat käyneet Vancouverissa viime vuosina tiuhempaan kuin tunnetun kauppaketjun hulluilla päivillä. Osa kyllästyy sekoiluun ja haluaa itse ulos seurasta ja ne, jotka haluaisivat jäädä, heidätkin kaupataan. Esimerkkinä eräänlaiseksi seurakulttuurin kulmakiveksi nopealla tahdilla takavuosina kasvanut, maalipörssin kärkisijoilta löytyvä Islandersin Bo Horvat.
Samaan aikaan Vancouver on jo vuosikaudet ellei vuosikymmenet ollut seura, johon on ollut lähes mahdotonta hankkia ykköskorin vapaita agentteja. Syystä tai toisesta – alkaen omistajatahosta – pelaajat eivät halua tulla Vancouveriin, vaikka kaupunki itsessään on monilta osin paratiisi maan päällä.
Vancouver on niin järkyttävän huonosti johdettu NHL-seura, ettei siinä tahdo olla enää mitään tolkkua.
Buffalon kanssa samaa sarjaa
Kapteenin kauppaaminen joulukuussa on loputtomalta tuntuvan karmivan karnevaalin viimeisin käänne, minkä takaa tuskin löytyy punaista lankaa. Nyt keksittiin tällaista ja huomenna tuollaista. Vancouver toki sai kaupasta varsin mukavan palautuksen.
Zeev Buium, 20, on lahjakas puolustaja, Marco Rossi tasonsa todistanut hyökkääjä ja päälle tuli vielä hyökkääjä Liam Öhgren sekä ykköskierroksen varausvuoro. Parhaan pelaajan kaupassa sai silti Minnesota.
Vancouverin tapauksessa itse pelaajakauppa on kuitenkin vain lillukanvarsi.
Avaa kuvien katselu
Rick Tocchet kieltäytyi menneellä kaudella jatkosopimuksesta ja vaihtoi Philadelphian valmentajaksi. Kuva: Bob Frid / Imagn Images / AOP
NHL-yhteisö on tavannut naureskella Buffalon kaltaisille kestoluusereille, mutta Vancouver kuuluu täysin samaan sarjaan. Se, että se ylsi korona-ajan kuplapudotuspeleissä sekä toissa kaudella vahingossa toiselle kierrokselle, ei muuta isoa kuvaa. Omistajataho sekä seurajohto ovat pihalla kuin lintulauta, minkä seurauksena pahoin voi koko organisaatio.
Vuosi takaperin Vancouverin ympärillä pyöri valtava pyörremyrsky, koska Rangersiin sittemmin kaupattu J.T. Miller ja ruotsalaisdiiva Elias Pettersson eivät mahtuneet samaan koppiin. Sitten päävalmentaja Rick Tocchet kieltäytyi jatkosopimuksesta ja lähti Philadelphiaan ja nyt ulos halusi kapteeni.
Tilanne on karmiva ja seuran tulevaisuuden näkymät painajaismaiset.
Keskinkertaisuuteen tuomittu joukkue on luokaton kokonaisuus, jolla ei ole minkäänlaisia tulevaisuuden näkymiä – Hughesin kauppaamisen jälkeen ei sitäkään vähää mitä aiemmin. Hyvänen aika joukkueessa, joka ei ole kykeneväinen aiheuttamaan minkäänlaista meteliä missään, pelaa 14 vähintään 27-vuotiasta pelaajaa.
Ei johtajuutta, ei ykköskorin pistelinkoja, ei yhtään mitään minkä päälle rakentaa.
Vancouver on ajettu häpeälliseen jamaan. Seura, joka ei nauti pelaajien keskuudessa minkäänlaista arvostusta ja on näin ollen kykenemätön onnistumaan vapaiden agenttien markkinoilla, onnistui varaamaan Elias Petterssonin ja Quinn Hughesin kaltaiset eliittipelaajat, mutta kasvatti toisen kieroon ja päästi toisen menemään.
Suoritus on seurapresidentti Jim Rutherfordilta sekä ruotsalais-GM Patrick Allvinilta järisyttävän huono.
Kaiken pitää mennä
Hughesin kauppaamiseen voisi tuoda jonkin tolkun vain se, että myös kaikki muu irtaimisto myydään. Nyt lihoiksi pitäisi laittaa aivan kaikki, mikä kaupaksi menee alkaen Ruotsin Patrik Laineesta, Elias Pettersonista. Pettersson on hyvä pelaaja, mutta mädässä kulttuurissa kieroon kasvanut laiska diiva, jonka johtajuusominaisuudet ovat pyöreä nolla.
Pitkä 11,6 miljoonan vuositulot takaava sopimus on täysi pommi. Ruotsalaista tuskin tarvitsisi pitkään suostutella luopumaan sopimuksessa olevasta siirron estävästä pykälästä.
Avaa kuvien katselu
Aatu Räty pelaa omassa pienessä roolissaan Vancouverissa hyvin. Kuva: Getty Images
Ainoa valon tunneliin palauttava ratkaisu on ajaa tämä Canucks rumasti pohjaan ja äkkiä.
Vancouver on yksi niistä seuroista, joka on tyytynyt vuosikymmenet kellumaan ei kenenkään maalla. Joukkue ei ole mestariehdokas, mutta ei myöskään varteenotettava ehdokas parhaille varausvuoroille. Tulevana kesänä tarjolla on sukupolvitalentti Gavin McKenna. Vancouverin tulisi myydä ja rikkoa kaikki ja pyrkiä kaikin keinoin saamaan kärkivuoro.
Raaka fakta on, että nyt koko paketti on rakennettava nollista.
Vancouver on kuitenkin organisaatio, joka ei osaa pysyä pois itsensä tieltä. Canucks on seura, joka ei ole koskaan voittanut mitään ja on tasaisin väliajoin vajonnut uskomattomiin alhoihin niin 80-luvulla, 90-luvulla kuin nytkin. Kyse ole pienistä sivuluisuista, vaan karmeista vuosikausien mahalaskuista. Ei jatkuvuutta, ei osaamista, ei ymmärrystä pitkäkestoisista prosesseista.
Tämä luo uhkakuvan myös mahdolliseen McKenna-kuvioon.
Montako vuotta varauksesta menisi ennen kuin McKenna haluaisi ulos seurasta?
