Eurooppakin kokee tärkeimmän liittolaisensa peruuttamattoman muutoksen seuraukset.
Huono tunnelma.
– Tuen ihmisiä, mutta monesta heistä eurooppalaiset eivät pidä. Minä tuen Viktor Orbánia, Yhdysvaltain presidentti Donald Trump kertoi Politicon haastattelussa keskiviikkona.
Trump antoi ymmärtää, että Euroopan rapistuvien valtioiden johtajat ovat heikkoja.
Jo maanantaina Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Antonio Costa ehti varoittaa Yhdysvaltoja puuttumasta Euroopan asioihin.
Viime viikolla Yhdysvallat julkaisi kansallisen turvallisuuden strategiansa. Siinä väitetään eurooppalaista sivilisaatiota uhkaavan tuhon muun muassa maahanmuuton vuoksi. Sananvapautta sensuroidaan ja oppositiota tukahdutetaan.
Niinpä ”Yhdysvallat rohkaisee poliittisia liittolaisia palauttamaan Euroopan hengen, ja patrioottisten eurooppalaispuolueiden kasvu antaa aihetta optimismiin.”
Patriootti tarkoittaa Trumpille vaikkapa pääministeri Orbánia, jonka katsotaan valjastaneen Unkarin median oppositiota vastaan. Trumpin hallinnolle läheisiä ovat myös Britannian Reform-puolue ja Vaihtoehto Saksalle (AfD), joita pidetään vähintään laitaoikeistolaisina.
New York Times kertoi marraskuun lopulla, että ulkoministeri Marco Rubio määräsi Yhdysvaltain diplomaatteja painostamaan Euroopan hallituksia tiukempaan maahanmuuttopolitiikkaan.
Yhdysvallat on puuttunut Euroopan asioihin ennenkin, aivan rutiinilla kylmän sodan hyisimpinä vuosina. Suomeenkin virtasi amerikkalaista vaalirahaa, toki vastapainoksi neuvostoliittolaiselle vaalirahalle.
Taistelevat maailmankatsomukset ovat vaihtuneet. Jos Yhdysvaltain suosikit menestyisivät Euroopassa, väistyä saisivat Britannian Keir Starmerin, Ranskan Emmanuel Macronin ja Saksan Friedrich Merzin kaltaiset maltillisen keskitien kulkijat.
Sattumoisin samat herrat ovat viime kuukausina pitäneet pystyssä Ukrainan puolustussotaa.
Kylmän sodan aikana Yhdysvaltain demokraateilla ja republikaaneilla oli jonkin asteen yhteinen käsitys, millainen maailman pitäisi olla. Ei enää.
Oliko Donald Trump vääjäämätön? Ehkä.
Atlantic julkaisi etuajassa Yhdysvaltain 250-vuotisjuhlalehtensä. Siinä kerrottiin myös maan perustajien peloista.
Presidentti Thomas Jefferson pohti, että häikäilemätön presidentti ei tyytyisi vaalitappioonsa:
”Hän väittäisi ääniä väärennetyksi, esittäisi syytöksiä kierosta pelistä ja pitäisi kiinni vallasta itseään tukevien osavaltioiden tuella.”
Kuulostaako yhtään tutulta?
”Suurin osa tasavaltalaisten vapauksien kaatajista aloittaa kansan mielistelijöinä”, kuvasi toinen perustajaisä Alexander Hamilton.
Hamilton viittasi antiikin tasavaltoihin ja Julius Caesarin kaltaisiin tyranneiksi nousseisiin kansankiihottajiin.
Hamiltonin mielestä tällaiseksi oli tyrkyllä Aaron Burr, joka sattui olemaan Jeffersonin varapresidentti. Burr oli vaarallinen. Hän surmasi Hamiltonin kaksintaistelussa rangaistuksetta. Myöhemmin Burria syytettiin maanpetoksesta, mutta siitäkin hän selvisi.
250 vuotta vanhat pelot ovat käyneet toteen. Oliko Yhdysvaltain täydellisessä demokratiassa alusta asti valuvika, joka tulisi murtumaan? Nyt pata on rikki ja synkkä sappi valuu Eurooppaankin.