Rautavaara
Rautavaaralla on asukkaita on noin 1 300, mutta täällä toimii oma lukionsa, jossa on poikkeuksellisesti hyvin kansainvälinen meininki.
Ollaan kuitenkin – etelästä katsottuna – syrjäisessä pohjoissavolaisessa kirkonkylässä keskellä erämaita ja ei mitään.
Kansainvälisellä linjalla on Rautavaaran lukiossa tänä lukuvuonna 16 opiskelijaa. Lukiossa alkoi pari vuotta sitten myös lääketieteellis-luonnontieteellinen linja. Siinä on 15 opiskelijaa. Kaikkiaan opiskelijoita on 38.
Yleislinjalle sisään pääsi 7:n keskiarvolla ja LL-linjalle 8:lla, tai alemmallakin keskiarvolla opiskeluarvioinnin perusteella.
Yksi rautavaaralaisista lukiolaisista on Mary Kyi Phyu, 17.
Phyu kuvaa lukiota rauhalliseksi ja stressittömäksi.
– Täällä olen saanut paljon ystäviä, suomalaisiakin kansainvälisten opiskelijoiden lisäksi, hän kertoo.
Mary Kyi Phyu lukee kirjoja ja katselee elokuvia vapaalla. Kuva: Akseli Muraja
Rehtori Silja Kavilo sanoo, että LL-linjan toivotaan herättävän edelleen kiinnostusta ja tuovan opiskelijoita myös muualta. LL-linjan kansainväliseen toimintaan panostaminen on tärkeä arvo.
Entä mitä hyötyä linjoista on kunnalle?
– Erikoistuminen on osa lukion ja sitä kautta koko paikkakunnan elinvoimaisuuden vahvistamista. Erityisesti pienillä ja syrjäisillä paikkakunnilla tarvitaan uskallusta ja rohkeutta kehittää ja kokeilla uutta. Se on oikeastaan ainoa vaihtoehto.
Stella Niemi, 22, muutti 19-vuotiaana työn perässä Heinolasta Rautavaaraan koulunuorisotyöntekijäksi. Kuva: Akseli Muraja
Parasta tietysti olisi, että nuoret pysyisivät tai palaisivat paikkakunnalle. Phyu on kiintynyt paikkaan ja näkee itsensä asumassa siellä. Nuoren mieli tosin ehtii, ja saa, muuttua.
Phyu kertoo, että on lapsesta asti unelmoinut lääkärin ammatista.
– Se on vaikea unelma. Toivottavasti lukion jälkeen pääsen lääkärikoulutukseen. Sitten varmaan asun täällä ja työskentelen.
Rautavaaraa Phyu kuvaa rauhalliseksi, mikä sopii hänelle.
– Minä olen introvertti, ehkä.
Biokemiasta kiinnostunut Tristan Tsavaris pelaa tietokonepelejä ja rakentelee vapaa-ajallaan. Kuva: Akseli Muraja
Kiipeämme lukion kakkoskerroksen taukohuoneeseen, vintille, jossa voi tehdä läksyjä ja lepäillä jos on hyppytunti. Löhösohvalla onkin kaksi teiniä luonnollisimmassa olomuodossaan, vaakatasossa kännykkä kädessä.
Rehtori kehuu, että Rautavaaran lukio on ”yhteisöllinen, yksilöllinen ja lämminhenkinen”.
– Opiskelijat saavat yksilöllisen ja hyvin tuetun lukiopolun, koska opetusryhmät ovat pienet ja opiskeluun saa hyvin tukea. Myös ne, joilla ei välttämättä isossa lukiossa olisi edellytyksiä pärjätä, saavat meiltä valkolakin, ja vieläpä kirkkaasti, eikä rimaa hipoen.
– Hyvin paljon apua tulee opettajilta, jos sitä tarvitsee, lukiolainen Tristan Tsavaris vahvistaa.
Peeti Korhonen sanoo, että Rautavaara sopii luonnonläheiselle ihmiselle. Kuva: Akseli Muraja
Kouluruoka ei saa Aapo Korhoselta kehuja. Se tökkii monia muitakin. Kuva: Akseli Muraja
Hän olettaa, että isoissa lukioissa joutuu enemmän pärjäämään opintojensa kanssa yksin.
Tsavaris aikoo nelivuotisen lääketieteellis-luonnontieteellisen lukionsa jälkeen lähteä opiskelemaan biokemiaa joko Ouluun tai Turkuun.
– Mieluiten olisin kyllä täällä, hän sanoo, vaikka opintojen takia tuleva asuinpaikka on suuressa kaupungissa.
Phyu puhuu opettajistaan koskettavasti.
– Opettajat ovat niin kilttejä ja ystävällisiä. He ovat niin kuin minun perheeni.
Eräs yhdistää nuoria niin Rautavaaralla kuin monissa peruskouluissa ja lukioissa eri puolilla Suomea: Kouluruoka ei tunnu maistuvan Rautavaaralla, minkä koulun johto vahvistaa.
Ruoka tulee Pohjois-Savoa palvelen Servican keskuskeittiöstä, ja sitä on kehitetty viime lukukaudesta lähtien, koska oppilaat välttelevät kouluruuan syömistä.
Yksi asia yhdistää isojen kaupunkien isoja lukioita ja Rautavaaraa. Kouluruoka tulee Servican keskuskeittiöstä eikä saa kehuja.