Länsi ei saa jättää Ukrainaa Venäjän armoille aselevon jälkeen.
13.12. 21:37
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Suomen entinen Venäjän-suurlähettiläs Hannu Himanen varoittaa, ettei Ukraina saa kokea Suomen toisen maailmansodan jälkeistä kohtaloa.
Himanen kritisoi Suomen vuoden 1944 välirauhansopimusta huonona vertauskuvana Ukrainalle, koska se rajoitti Suomen täysivaltaisuutta ja antoi Neuvostoliitolle valtaa Suomen sisäpolitiikkaan.
Himanen sanoo, että länsi voi hyväksyä aselevon nykyiselle rintamalinjalle, mutta ei saa tunnustaa Venäjän miehittämiä alueita lopullisesti Venäjän omiksi.
Hänen mukaansa Ukrainan täysivaltaisuutta ja oikeutta päättää omasta turvallisuudestaan ei saa rajoittaa missään rauhanratkaisussa.
Suomen entinen Venäjän-suurlähettiläs Hannu Himanen on huolissaan Ukrainan kohtalosta, kun sitä ja koko Eurooppaa valmistellaan sopeutumaan epäoikeudenmukaiseen rauhaan.
– Ukrainan itsenäisyys, täysivaltaisuus ja alueellinen koskemattomuus ovat sellaisia periaatteita, joita ei missään tapauksessa saisi myydä, Himanen sanoi ISTV:n Ukraina-studiossa.
Hän nostaa esiin tasavallan presidentti Alexander Stubbin käyttämän esimerkin Suomen ja Neuvostoliiton välisestä Moskovan välirauhansopimuksesta syyskuussa 1944.
Moskovan rauhanneuvotteluihin lähtevä Suomen neuvottelukunta tiesi olevansa yksin mahdottoman edessä. Kuva Helsingin rautatieasemalta 7.9.1944. Kuva: Finlandia-kuva
– Se on tämän päivän Ukrainan sodan tilanteessa mielestäni huono analogia, huono vertauskohta. Koska siinähän rikottiin näitä periaatteita.
Himanen toteaa, että välirauhansopimuksen ehdoissa rajoitettiin jyrkästi Suomen täysivaltaisuutta.
Suomi joutui muun muassa luovuttamaan Porkkalan puna-armeijan sotilastukikohdaksi 50 vuodeksi. Ja välirauhansopimuksen toimeenpanoa tuli valvomaan liittoutuneiden valvontakomissio.
Liittoutuneiden valvontakomissiota hallitsivat kielin määrin Neuvostoliiton edustajat. Komission sotilaita saapui Malmin lentoasemalle 23.9.1944. Kuva: SA-kuva
– Se otti aivan järjettömän suuria valtuuksia. Painosti ja vaikutti Suomen sisäpolitiikkaan.
Pariisin rauhansopimuksessa 1947 välirauhan järjestelyt vahvistettiin, ja valvontakomissio poistui Suomesta.
– Mutta Neuvostoliiton suurlähetystö jatkoi tätä sisäpolitiikan ohjaamista.
– Ja pisteenä iin päälle oli YYA-sopimus (1948).
– Tällaiseen ratkaisuun en näe mitään perustetta [Ukrainan rauhanprosessissa], enkä rationalistista syytä lähteä kulkemaan siihen suuntaan, Himanen sanoo.
Venäjän sotarikoksia: pommitusten tuhoamia asuintaloja Kostyantynivkan kaupungissa Donetskissa 1.12.2025. Kuva: Oleg Petrasiuk / AFP / Lehtikuva
Perustelu on Venäjän aloittama hyökkäyssota, joka rikkoo räikeästi kaikkia moderneja kansainvälisiä turvallisuussopimuksia.
– Lännen kannan pitäisi olla selvä, että näitä [Ukrainan alueluovutuksia] ei voi hyväksyä de jure. Niitä ei voi tunnustaa.
Himasen mukaan sen sijaan voidaan hyväksyä ratkaisu, jossa olemassa oleva rintamalinja muodostuu aselepolinjaksi.
– Silloin solmittaisiin aselepo tai välirauha, englanniksi ”armistice”, joka ei ole rauhansopimus, vaan se on tapa lopettaa taistelut.
– Silloin kompromissi olisi se, että Venäjä hallitsee sitä aluetta.
Euroopan johtajat ovat luvanneet tukea Ukrainaa. Kuvassa Ukrainan ja Suomen presidentit Volodymyr Zelenskyi ja Alexander Stubb. Kuva: Juri Rings / HS
Himanen toteaa, että Ukraina ei voisi hyväksyä sitä lopullisena ratkaisuna, mutta ei myöskään Eurooppa, eikä toivottavasti myöskään Yhdysvallat.
– Tämä olisi kompromissi. Ja sitten siihen lisäksi kuuluisi tämä hyvin tärkeä periaate Ukrainan suvereenisuudesta.
– Eli mitään sellaista, joka rajoittaisi Ukrainan myöhempiä päätöksiä ja toimintaa oman turvallisuutensa takaamiseksi, ei pitäisi rajoittaa.
Himanen myöntää, että oikeudenmukaisuus ei täysin toteudu kompromississa.
Kansainvälinen diplomaatti, ex-suurlähettiläs ja tietokirjailija Hannu Himanen. Kuva: Seppo Kärki / IS
– Kyllähän tällainen välirauha, aselepo olisi epäoikeudenmukainen Ukrainalle väistämättä. Siihen on hyvä henkisesti varautua.
Diplomaatti korostaa, että länsi ei saa jättää Ukrainaa Venäjän armoille niin, että se joutuisi hyväksymään alueidensa ja täysivaltaisuutensa lopullisen menetyksen.
– Venäjän aikeet ovat niin määrätietoiset. Se haluaa alistaa Ukrainan ja varmistaa, että se pysyy Venäjän välittömässä etupiirissä. Tätä ei missään tapauksessa pitäisi hyväksyä.
Yllä olevalla videolla Hannu Himasen studiohaastattelu kokonaisuudessaan.