Ukrainan rintamalla pula sotilaista ja taivaalla surisevat venäläisdroonit tekevät elämästä vaikeaa. Nyt kaksi ukrainalaissotilasta kertoo, millaista oli olla jumissa etulinjassa yli viiden kuukauden ajan. Asiasta uutisoi Kyiv Independent.
Oleksandr Tišajev ja Oleksandr Aliksiejenko taistelivat Zaporizhzhian rintamalla, Tišajev yksikön komentajana ja ja Aliksiejenko kranaatinheitinmiehenä. Vielä vuonna 2024 kaksikko oli rintamalla 14-16 päivää kerrallaan, ja jo tuolloin tätä pidettiin pitkänä aikana.
Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut.
– Olet onnekas, jos olet asemissa vain kuukauden, Tišajev sanoo.
Ongelmana on, että sotilaita ei saada kierrätettyä asemiin ja sieltä pois, ellei huono sää estä droonien lennättämistä. Tänä kesänä sadetta tai sumua ei kuitenkaan tullut. Se tarkoitti, että Tišajev and Aliksiejenko jäivät jumiin etulinjaan.
Olot olivat karut. Venäläisdroonit tiputtivat jatkuvasti kranaatteja, ja jos droonit eivät päässeet asemiin asti, tulittivat venäläiset ukrainalaisten asemia kranaatinheittimillä. Paikoin kaksikko joutui myös Grad-rakettien tulen kohteeksi.
Venäläiset valvoivat reittejä etulinjaan tarkasti. Vetäytyminen oli mahdotonta.
– Teimme kaikkemme, jotta he eivät olisi huomanneet, missä olemme. Ylitimme poistua ja piiloutua. He kuitenkin iskivät varmuuden vuoksi uudelleen räjähdedrooneilla, Tišajev muistelee.
Suojana kaksikolla oli vain pieni potero. Venäläiset yrittivät jatkuvasti tuhota sen.
Kerran venäläiset yrittivät iskeä asemaan kaasulla. Aliksiejenko muistaa kuulleensa räjähdyksen, jonka jälkeen hän oli tajuttomana neljä tuntia. Herättyään hän ei pystynyt liikkumaan viikkoon.
Koska huolto ei pelannut, oli kaksikko pahimmillaan kuusi päivää ilman vettä ja seitsemän ilman ruokaa. Lisäksi vesitoimituksissa oli paikoin kolmen päivän taukoja.
– Kun seitsemäntenä päivänä meille pudotettiin pullo vettä, olimme ekstaasissa. Jaoimme ja joimme sen heti, Tišajev kertoo.
– Joimme kuudelta aamulla ja kuudelta illalla, yksi hörppy molemmilla kerroilla.
Nukkuminen oli myös vaikeaa. Drooniuhan takia luotiliivejä ei voinut ottaa pois, mutta toisaalta luotiliivien kanssa ei mahtunut makuupussiin. Sotilaat yrittivät nukkua vuorotellen, jotta toinen olisi valmiina, mikäli venäläiset yrittäisivät iskeä.
Toisaalta omat droonit myös mahdollistivat asemasta kiinni pitämisen.
Poimintoja videosisällöistämme
– Ilman drooneja emme olisi selvinneet niin pitkään. Drooneilla on tärkeä rooli. Ne toivat ruokaa, suojelivat meitä, varjelivat meitä, tiedustelivat, taistelivat, Tišajev listaa.
Paikoin ammus- ja ruokatoimitukset eivät kuitenkaan saapuneet perille asti. Asemasta saattoi poistua noin 5-10 metrin päähän, hyvissä olosuhteissa jopa 20 metrin päähän. Joskus taas kahden metrin päässä oleva pakettikin oli liian kaukana.
– Monta kertaa tarvikkeemme tuhottiin heti. Venäläisdrooni saapui, pudotti räjähteen, ja paketti oli poissa, Aliksiejenko harmittelee.
Lopulta kaksikko onnistuttiin evakuoimaan etulinjasta yhdessä muiden vastaavassa tilanteessa olleiden sotilaiden kanssa. Sekä Tišajev ja Aliksiejenko ajattelevat, että heidän tilanteensa olisi voitu välttää, jos asemat olisivat olleet hieman kauempana etulinjasta.
Tišajevin mukaan henkiä ei kannatakaan uhrata sadan metrin pituisen puurivin takia.
– Aluetta olisi voinut hallita pelkillä drooneilla, Tišajev linjaa.