Aikakausien alkamiselle ja päättymiselle on usein vaikea merkitä täsmällistä aikaa, mutta Nasan Apollo-ohjelman päättyminen (ainakin symbolisesti) voidaan määrittää sekunnilleen: 14. joulukuuta 1972 kello 5.40.56 (UTC).

Tuolla kellonlyömällä Nasan Apollo 17 -lennon astronautit Gene Cernan ja Harrison Schmitt nousivat kuumoduuliin toistaiseksi viimeisen kuukävelyn päätteeksi. Siitä tuli tänään kuluneeksi 53 vuotta.

Apollo-ohjelman loppuminen tuohon lentoon ei tullut yllätyksenä. Projektia oli supistettu jo ennen Neil Armstrongin kuuluisaa ensimmäistä askelta vieraan taivaankappaleen pinnalla. USA ja Nasa olivat voittaneet kilpajuoksun Kuuhun, ja kongressin into rahoittaa kallista avaruusohjelmaa laski nopeasti ensimmäisen kuulaskeutumisen jälkeen. Vietnamin sota ja maan sisäiset ongelmat vaativat nyt rahaa ja huomiota.

Harva olisi kuitenkaan odottanut, että yksikään ihminen ei kävelisi Kuun pinnalla yli puoleen vuosisataan. Syyt voidaan tiivistää viiteen kohtaan.

1. Kylmän sodan päättyminen

Apollo-ohjelman taustalla ei ollut vain tieteellinen into – se oli myös osa kylmän sodan valtakamppailua. Kilpajuoksu Neuvostoliiton kanssa sai Yhdysvallat panostamaan valtavasti teknologiaan ja avaruusohjelmaan. Kun geopoliittinen paine väheni, myös poliittinen motivaatio väheni.

Astronautti-geologi Harrison Schmitt keräämässä näytteitä Kuun Taurus-Littrowin laaksosta Apollo 17 -lennolla.

Nasa

2. Kustannukset ovat valtavat

Kuuhun palaaminen ei ole koskaan ollut teknisesti mahdotonta – mutta se on ollut erittäin kallista. 1970-luvulla Nasa käytti jopa neljä prosenttia Yhdysvaltain valtionbudjetista. 2000-luvulla osuus on kutistunut noin 0,4 prosenttiin.

Rajallinen budjetti pakottaa priorisointiin. Apollo-ohjelman päättymisen jälkeen resurssit kohdistettiin avaruussukkulan kehittämiseen. Ensimmäinen Space Shuttle lensi vuonna 1981. Ohjelman ideana oli kehittää uudelleenkäytettävä avaruusalus, joka voisi kuljettaa miehistöä ja hyötykuormia Maan kiertoradalle edullisemmin kuin kertakäyttöiset raketit.

Avaruussukkulan jälkeen – ja osin sen aikana – merkittäviä budjetin syöjiä ovat olleet Kansainvälinen avaruusasema (ISS) ja Hubble-avaruusteleskooppi.

2000-luvulla Nasa on keskittynyt SLS-rakettiperheen ja Orion-avaruusaluksen kehittämiseen, jotka ovat merkittävässä asemassa tulevissa Aurinkokuntaan suunnatuissa tutkimuksissa. Myös James Webb -teleskoopin rakentaminen vei Nasalta paljon resursseja.

Columbia-avaruussukkula kuvattuna vuonna 1994.

Nasa

3. Pitkäjänteisyydessä puutteita

Avaruusohjelmat ovat pitkäjänteisiä projekteja, mutta poliittinen ilmapiiri Yhdysvalloissa on vaihtunut nopeasti. Jokainen hallinto on tuonut mukanaan uusia prioriteetteja, mikä on johtanut ohjelmien lakkautuksiin tai uudelleensuuntauksiin. Esimerkiksi George W. Bushin visio Kuu-tukikohdasta korvattiin presidentti Barack Obaman kaudella asteroidihankkeella, joka puolestaan hylättiin Donald Trumpin toimesta, kun Artemis-ohjelma käynnistettiin.

Jatkuva prioriteettien muuttuminen hidastaa kehitystä ja käy kalliiksi. Business Insider arvioi vuonna 2017 Nasan heittäneen hukkaan muutamassa vuodessa noin 20 miljardia dollaria.

Heinäkuun 20. päivänä 1969 Apollo 11 -lento laskeutui Kuuhun. Astronautit Neil Armstrong ja Buzz Aldrin (kuvassa) jättivät pinnalle tieteellisiä mittalaitteita.

Nasa

4. Kuu ei kiinnosta

Kuun valloitus ei koskaan ollut koko kansan suosikkitempaus. Kun USA oli vasta julistettu kilpajuoksun voittajaksi kesällä 1969, piti vain 53 prosenttia amerikkalaisista projektia hintansa väärtinä.

Kansalaismielipide ei sittemmin ole merkittävästi muuttunut. Amerikkalaisen Pew Research Centerin mielipidemittauksessa vuonna 2023 vain 12 prosenttia piti astronauttien lähettämistä Kuuhun korkeimpana prioriteettina. Mars-lentojen kannatus oli 11 prosenttia.

45 prosenttia vastaajista piti miehitettyjä Kuu- ja Mars-lentoja tärkeinä, mutta lähes yhtä moni ei pitänyt niitä olennaisina.

Sen sijaan kansa piti olennaisimpana itseään koskettavia asioita, kuten Maata uhkaavien asteroidien seurantaa (60 prosenttia piti pääprioriteettina) ja ilmastojärjestelmien tutkimusta (50 %). Seuraavina listalla tulivat perustutkimus avaruudesta sekä huipputeknologian valuminen yleisempään käyttöön.

Aiemmin tänä syksynä ilmestyneessä tutkimuksessa havaittiin kulttuurisia eroja Aurinkokunnan kappaleiden tavoittelussa. Kehittyvissä avaruusvaltioissa Kuun saavuttamista pidettiin tärkeämpänä kuin USA:ssa, joka on Kuun jo valloittanut. Tämä osaltaan ajaa uutta kiinnostusta Kuuta kohtaan myös Yhdysvalloissa.

5. Aiempi osaaminen katosi

Avaruustutkimuksen prioriteettien muutos teki Kuuhun palaamisesta nopeasti jopa mahdotonta.

Apollo-ohjelman päättymisen jälkeen suuri osa sen infrastruktuurista purettiin, ja ohjelman osaajat siirtyivät muihin tehtäviin tai eläkkeelle. Dokumentaatio jäi monin paikoin puutteelliseksi, eikä teknologinen jatkuvuus säilynyt.

Keskeisimpänä puuttui kuitenkin raketti. Saturn V -raketti eläköityi Apollo-ohjelman mukana, eikä avaruussukkulalla ollut asiaa Kuuhun saakka.

Tekninen vanhentuneisuus näkyy myös avaruuspuvuissa. Kansainvälisellä avaruusasemalla käytettävät EMU-puvut perustuvat 1980-luvulla kehitettyyn teknologiaan. Puvut eivät sovellu Kuuhun, ja seuraavan sukupolven avaruuspukujen kehittäminen on osoittautunut kalliiksi ja vaikeaksi.

Kaikessa rehellisyydessä voidaan todeta, että ihmiskunta todella kurotti Kuuhun 1960-luvulla, ja vasta Apollo-ohjelman jälkeen palasimme turvallisemmalle alueelle Maan matalalle kiertoradalle tekemään tutkimusta, joka joskus auttaa meitä menemään pidemmälle turvallisesti.

Kuu kiinnostaa taas

Apollo-ohjelman aikana tärkein tavoite oli symbolinen: näyttää USA:n teknologista ja henkistä ylivoimaa. 2010-luvulla alkanut uusi kiinnostus Kuuhun liittyy enemmän tieteellisiin tavoitteisiin. Kuun etelänavalta on löytynyt merkkejä vesijäästä, joka voisi helpottaa Kuuhun perustettavan tukikohdan ylläpitoa ja mahdollistaa polttoaineen tuotannon paikan päällä.

Lisäksi Kuu nähdään nyt ponnahduslautana pidemmälle Aurinkokuntaan suuntautuville hankkeille. Kolmanneksi Kuun pinnalle suunnitellut teleskoopit voisivat tarjota täysin uudenlaisen näkymän maailmankaikkeuteen ilman Maan ilmakehän häiriöitä.

Miehitetty kuuta kiertävä tutkimusasema Lunar Gateway (havainnekuva) on tällä hetkellä suurin yksittäinen avaruushanke. Siellä opeteltaisiin elämään kaukana maapallosta. Nyt Maata kiertävältä Kansainväliseltä avaruusasemalta pääsee maan kamaralle parissa tunnissa hädän iskiessä, mutta Kuun luota paluu kestää päiviä.

NASA

Toki perinteisetkin syyt painavat: Kiina, Venäjä ja Intia kehittävät omaa läsnäoloaan Kuussa, ja kansainvälinen kilpailu avaruuden resurssien hallinnasta on taas ajankohtaista. Yksityinen sektori puolestaan näkee Kuussa potentiaalia kaivostoimintaan ja kommunikaatioteknologiaan.

Amerikkalaiset eivät halua jäädä jälkeen, eikä kansa halua nähdä sen tapahtuvan. Vuonna 2023 seitsemän kymmenestä amerikkalaisesta piti tärkeänä, että USA on tulevaisuudessakin avaruustutkimuksen johtaja.

Amerikkalaisvetoisen Artemis-ohjelman tavoitteena on palauttaa ihminen Kuun pinnalle ja rakentaa perusta pysyvämmälle toiminnalle. Kuu-vuoden 2024 piti huipentua Artemis II -lentoon Kuun ympäri, mutta lento on sittemmin viivästynyt toistuvasti. Tällä hetkellä lennon on määrä toteutua huhtikuussa 2026.

Artemis III -lennon tarkoitus on laskeutua Kuun pinnalle. Sen aikataulu sijoittuu vuosikymmenen loppupuolelle.

Artemis-ohjelma on laaja kansainvälinen yhteistyö. Mukana ovat muun muassa Euroopan avaruusjärjestö ESA, Japanin JAXA, Kanadan CSA sekä kymmeniä muita maita, jotka ovat allekirjoittaneet Artemis Accords -sopimuksen.

Kiina ja Venäjä rakentavat omaa Kuuhankettaan

Kiina ja Venäjä kehittävät omaa laajamittaista kuukonseptiaan, jota voi pitää Artemis-ohjelman kilpailijana. Maat ovat ilmoittaneet rakentavansa kansainvälisen kuututkimusaseman, International Lunar Research Stationin (ILRS), jonka tarkoitukset vastaavat Artemis-ohjelmaa.

Kiina on ilmoittanut pyrkivänsä lähettämään taikonautteja Kuun pinnalle ennen vuotta 2030, joten kilpajuoksu on taas käynnissä.

Venäjä puolestaan jatkaa Luna-ohjelmansa kautta omaa panostaan Kuun tutkimukseen. Tulevat Luna 27 – ja Luna 28 -laskeutujat tähtäävät etelänavan alueiden kartoitukseen ja näytteenottoon. Lisäksi Kiina ja Venäjä suunnittelevat ydinvoimalan viemistä Kuun pinnalle 2030-luvulla.

Tilaa Tekniikan Maailman uutiskirjeet

Tilaa TM-uutiskirje, niin pysyt ajan tasalla autoalan, teknologian ja tieteen uutisista!