Viivi Lehtonen oli uupunut työssään sairaanhoitajana ja kaipasi muutosta. Silloin kumppani ehdotti pakettiauton ostamista.
Vuonna 2020 makuuhuoneen ikkunasta näkyi vain kaistale vastapäistä taloa ja Viivi Lehtonen haaveili olevansa jossain muualla. Hän oli uupumuksen vuoksi jättänyt päivätyönsä sairaanhoitajana ja siirtynyt ohjaamaan joogatunteja yrittäjänä. Se ei kuitenkaan tuntunut riittävän.
Kaipuu hiljaisuuteen ja luontoon oli niin suuri, ja Viivi katseli ilmoituksia mummonmökeistä maaseudulla. Hän olisi saattanut päätyä ostamaankin sellaisen, ellei kumppani Akseli Mäkynen olisi huomauttanut, että matkustelusta nauttiva Viivi ei välttämättä haluaisi jäädä paikoilleen.
Kun Akseli heitti ilmoille ajatuksen pakettiautoon muuttamisesta, Viivi tiesi oikean ratkaisun löytyneen.
”Ajatus elämästä tien päällä vei niin kovaa. Ajattelin, että menen kokeilemaan ja jos se ei tunnukaan hyvältä, aina pääsee takaisin.”
Takaisin ei tarvinnut kääntyä. Viivi on asunut pakettiautossa viimeiset kolme vuotta, ja sittemmin hänen arjestaan on tullut suosittua seurattavaa myös sosiaalisessa mediassa. Oman onlinejoogastudio Koti Shalan sekä lisäksi sosiaalisen median vaikuttajatyön kattava yritystoiminta on pitkälti pakettiautoon muuttamisen ansiota, sillä Viivin oli keksittävä, miten työllistää itsensä Etelä-Euroopasta käsin.
Viivi pystyi pakettiautossa elättämään itsensä muun muassa onlinejoogatunteja ohjaamalla.
© Akseli Mäkynen
Nyt toiminta on laajentunut jo niin paljon, että hän voi elättää itsensä sillä. Mutta tien päällä Viivi ei enää ole. Hän muutti puolisonsa kanssa hiljattain Helsinkiin oltuaan tien päällä kolme vuotta.
Miksi pariskunta jätti taakseen pakettiautoelämän?
Päätös oli vaikea, Viivi myöntää. Samalla kun oli letkeää surffikylien elämänmenoa Portugalissa, oli myös haasteita saada edes arkiset askareet hoidetuiksi.
Valokuvaajapuolison kanssa tila pakettiautossa alkoi käydä rajalliseksi kahden ihmisen luovalle työlle, ja pelkästään kaikkien laitteiden saaminen ladatuiksi oli oma ohjelmanumeronsa päivässä. Tietokoneiden ja kameroiden akkuja latailtiin milloin paikallisissa hampurilaispaikoissa, milloin tavarataloissa.
”Meillä oli olo, että olisi kiva tulla Suomeen ja viettää enemmän aikaa ystävien ja perheen kanssa, mutta myös laajentaa yritystoimintaa. Kaikki asiakkuudet ovat Suomessa.”
Pakettiautossa elettyjen vuosien aikana Viivi halusi priorisoida aikaansa työnteon sijaan muun muassa surffaamiseen.
© Akseli Mäkynen
Pakettiautoelämä voi olla yllättävän
Viivi ja Akseli järjestivät elämänsä siten, että tekivät vain hyvin osa-aikaista työaikaa pakettiautossa asuessaan. Viivin mukaan suurempi työmäärä ei todennäköisesti olisi ollut mahdollinenkaan, sillä töiden toteuttamisessa meni teknisten järjestelyiden vuoksi jo niin paljon aikaa.
Jos töitä tekee vain osa-aikaisesti, lienee selvää, että myös tulotaso on sen mukainen. Viivi ja Akseli päättivät, että pyrkisivät pakettiautossa asuminaan vuosina tienaamaan vain sen verran kuin he pakollisiin menoihinsa tarvitsivat. Pakettiautossa ei pyritty säästämään tuleville vuosille, mutta ei toisaalta tehty tiukkaa budjettiakaan. Päätarkoitus oli kuitenkin tien päällä nauttia elämästä, maisemista ja surffaamisesta.
Kuukausittainen budjetti laskettiin karkeasti ja sitä säädettiin sen mukaan, jäikö kuussa jotain ylimääräistä vai pitikö rahat laskea tarkemmin. Viivi kuitenkin muistuttaa, että lähtökohtaisesti pakettiautossa asuminen oli hänelle esimerkiksi Helsingin kantakaupungissa kaksiossa asumista edullisempaa.
Lue myös Kotiliesi.fi: Unelmien vuosi Italiassa muutti lääkäri Mari Rengon elämän suunnan – ”Sehän on kuin jostain kirjasta”
Pakettiauton suurin kuluerä oli Viivin kohdalla autolle otetun lainan lyhennys, jota Viivi maksoi 600 euroa kuussa. Sen lisäksi kiinteitä kuluja olivat esimerkiksi vakuutukset noin sadalla eurolla kuussa sekä ruoka usein 200 eurolla kuussa. Kuukausittaiset menot jäivät joka kuukausi alle 1000 euroon. Jos jonain kuukautena Viivi ja Akseli onnistuivat toteuttamaan jonkin suuremman tilauksen, he saattoivat juhlistaa sitä esimerkiksi syömällä hienommin ravintolassa.
Yllättäviäkin kustannuksia olisi voinut tulla, mutta Viivi säästyi niiltä. Hän myös pyrki taklaamaan yllätyksiä jo ennalta ostamalla uuden auton, jossa oli pitkä takuu sekä ottamalla vakuutuksia. Vain uusien renkaiden hintalappu pääsi yllättämään. Varsinaisia säästöjä hänellä ei tien päälle lähtiessä ollut.
Rahaakin suurempana tekijänä onnistumisen kannalta Viivi pitääkin sitä, että hän uskalsi kysyä silloiselta työnantajaltaan etätyömahdollisuuksista. Jos hän ei olisi oma-aloitteisesti ehdottanut etätöihin siirtymistä, seikkailu tien päällä ei olisi koskaan mahdollistunut.
”Piti vain uskaltaa kysyä. Aika moni ajattelee, ettei etätyö varmaan ole mahdollista ilman, että kysyy asiasta. Mutta aina kannattaa kysyä ja neuvotella.”
Pakettiautossa asumisessa ainutlaatuista oli luonnon äärelle pääseminen joka päivä.
© Akseli Mäkynen
Rauhallinen rytmi Helsingissä
Palataan Alpeilta ja Portugalin rannikolta syksyiseen Helsinkiin. Alppien hiljaisuuden jälkeen se on tuntunut Viiville erityisen äänekkäältä ja hälyiseltä. Hän myöntää, että entiseen kotikaupunkiin asettuminen on vaatinut sopeutumista.
”Kun palattiin Helsinkiin kaupungin hälinään pienistä kalastajakylistä, se oli tahdiltaan ja äänitasoltaankin ahdistavaa. Mutta olin varautunut siihen, että se tulee olemaan hermostolle muutos.”
Pakettiautossa vietetyt vuodet näkyvät kuitenkin myös Viivin ja Akselin uudessa kaupunkikodissa ja ennen kaikkea sen arvoissa. Aikaisemmin kaapit pursuilivat tavaraa ja Viivi kuvailee olleensa melko huoleton ostelija. Sen oli muututtava, kun pakettiautoon muuttaessa joutui luopumaan suuresta osasta omaisuutta ja mukaan sai tilanpuutteen vuoksi vain hyvin rajalliset matkatavarat.
Pakettiautossa elämisen rytmi hidastui.
© Akseli Mäkynen
Nyt minimalismi on yksi Viivin ja Akselin pysyvistä arvoista. Tavarasta luopuminen on auttanut ymmärtämään, kuinka pienistä asioista tyytyväisyys elämään lopulta syntyy.
Tavaran määrä ei ole ainoa, mikä arjessa on muuttunut. Viivi haluaa onnistua säilyttämään uudessakin arjessaan pakettiautosta tutun rauhallisen rytmin. Hän uskoo, että osaa nyt tietoisesti pysyä itsensä puolella ja uskollisena uusille rutiineilleen.
Helsingissä nousseet elinkustannukset pakottavat väistämättä myös lisäämään työmäärää. Aluksi ajatus hirvitti.
Viivi kuitenkin huomasi hermostonsa palautuneen uupumuksen jälkeen, ja hän luottaa nyt jaksavansa uudessa arjessa uupumatta. Turvaa tuo sekin ajatus, ettei minkään tarvitse olla lopullista.
”Selvästi tässä kohti elämää jaksaminen on oikeasti tosi paljon parempi. Sitä voi tunnustella, että kuinka kauan tämä tuntuu hyvältä. Voi hyvin tulla olo, että haluan elämältä enemmän vaatimattomuutta, muutankin taas pakuun ja teen vähemmän töitä.”
Viivi ei kuitenkaan usko, että ilman Helsingistä lähtöä ongelmat olisivat voineet ratketa. Pakettiautoon muuttaminen ja vanhasta arjesta irtautuminen oli avain siihen, että Viivi ylipäätään pääsi käsiksi omiin ajatuksiinsa ja kuuli niitä, kun ympärillä ei hälissyt kaupunki.
”Se oli askel itseni puolelle.”
Pakettiautoon, tai mummonmökkiin, muuttaminenkaan ei olisi kuitenkaan itsessään taianomaisesti ratkaissut kaikkia elämän ongelmia ja kipukohtia, jos ei olisi itse myös antautunut käsittelemään tunteitaan ja antanut niille tilaa. Viivi ajattelee, että pakettiautoon muuttamalla hän valitsi vaikuttaa niihin asioihin, joihin itse pystyi. Itseään ei pääse karkuun edes Atlantin rannalla, mutta valittavissa on, haluaako tunnetilojaan tutkailla meren pauhussa vai kerrostalotaajamassa.
”Elämässä on aina kaikki värit läsnä, olitpa missä hyvänsä fyysisesti.”
Sinua voi kiinnostaa myös:
-
Nykyisessä työelämässä on yksi erityisen kuormittava piirre, sanoo tutkija
-
Helppo ajatuskikka voi auttaa nukahtamaan – näin harhautat aivosi uneen
