Ranskan presidentinvaaligallupien kärjessä on ollut jo kuukausia Kansallisen liittouman johtaja Jordan Bardella. Marine Le Penin seuraajaksi noussut nuori ja karismaattinen poliitikko on monessa mielessä poikkeuksellinen ranskalainen huippupoliitikko.
Toisin kuin suurin osa hänen kollegoistaan Bardella ei ole käynyt edes yliopistoa vaan on aikoinaan maantieteen Sorbonnen yliopisto–opinnot keskeyttänyt. Hän on syntynyt Pariisin kupeessa olevassa Drancyn köyhässä kaupungissa. Urakehitys on jo pelkästään tässä kontekstissa ollut kiinnostava ja nopea.
Potentiaalisissa äänestäjissä Bardella herättää luottamusta, koska hän puhuu rauhallisesti, selkeästi ja taustastaan huolimatta huolitelluin sanakääntein. Akateemisen taustan puute ei iske vastaan. Selkeys ja ymmärrettävyys toimivat. Ranskan poliittisessa historiassa ei ole aiemmin nähty vastaavaa nousutarinaa. Perinteisesti kärkipoliitikot ovat olleet eliittikorkeakoulu ENA:n kasvattej,a ja usein lakimies- tai valtionhallinnon taustan omaavia pitkän linjan toimijoita.
Jordan Bardellan tausta ja persoona kiinnostavatkin tällä hetkellä äänestäjiä myös Kansallisen liittouman ulkopuolella. Vaalin toisen kierroksen lopputuloksen kannalta Bardellan kannatuspotentiaali on keskeisin huomio.
Mielipidemittaukset osoittavat, että Bardella voittaisi selvin numeroin kaikki mahdolliset haastajansa. Yhtä lailla Bardellan kokemattomuus ja imago peittävät alleen lukemattomia kysymysmerkkejä.
Untuvikko
Jordan Bardellan äskettäin julkaistu vaalikirja Ce que veulent les Français (suom. Se mitä ranskalaiset haluavat) sai ristiriitaisen vastaanoton. Myyntimenestyksestään huolimatta Bardellan teos toistaa kritiikin mukaan samoja teemoja, joita Kansalliselta liittoumalta on kuultu ennenkin.
Bardella on koonnut kirjaansa parikymmentä ranskalaisten itsensä kirjoittamaa tarinaa, jotka on valittu tarkoituksellisesti tukemaan Kansallisen liittouman ja Bardellan poliittista ydinsanomaa. Ranskan politiikassa on aina ollut tilausta populismille ja kansan kritiikittömälle rakastamiselle. Tätä asetelmaa Kansallinen liittouma on aina osannut hyödyntää ja tämä on myös Bardellan vaalikirjan ydintä.
Jo teoksen nimi nostaa populistisella otteella kansan puhtoiselle jalustalle. Ranska esitetään fiktiivisessä koherentissa narratiivissa, jossa kansan syvät ja yhtenäiset rivit tietävät, mitä pitäisi tehdä ja miten. Totuus on toisenlainen. Ranska on tällä hetkellä hyvin polarisoitunut ja riitainen. Mitään yhtenäistä Ranskaa ei ole ollut vuosikymmeniin.
Bardellan politiikan pohjaviritys on edelleen nationalistinen ja eliitin vastainen. Siinä korostuvat niin maahanmuuton ratkaisemattomat ongelmat kuin identiteettiin liittyvät kysymykset. Vastakkainasettelu presidentti Emmanuel Macronin ja Ranskaa aikaisemmin hallinneen eliitin kanssa on selvä ja tältä osin perusteltu. Teos on siten tyypillistä populismia puhtaimmillaan.
Suuri yleisö on joka tapauksessa ottanut kirjan omakseen huolimatta pinnallisuudesta ja toistosta. Bardella vakuuttaa tuntevansa tavallisten ranskalaisten arjen ongelmat, jossa toki hänen vaatimaton taustansa tuo uskottavuutta.
Todellinen valta jäisi kulisseihin
Ranskan ja Euroopan kannalta Kansallisen liittouman valtaannousu 2027 keväällä olisi täysin uusi kortti. Kansallinen liittouma ei ole ollut historiansa aikana yhdessäkään hallituksessa.
Puolue, tai sen riveistä ponnistava henkilö, ei ole koskaan johtanut ainuttakaan Ranskalle tai Euroopalle strategisesti merkittävää instituutiota. Tämä tarkoittaa, että Kansallinen liittouma ei ole koskaan joutunut määrittämään Ranskan pitkän aikavälin tavoitteita ulko-, turvallisuus-, puolustus- tai Eurooppa-politiikassa.
Nämä kaikki ovat politiikan alueita, joiden jatkuvuus on perinteisesti ollut Ranskan vahvan eurooppalaisen aseman perusta. Nollakokemus Euroopan nykyisinä vaaran vuosina olisi hyvin arvelluttava yhtälö. Maanosan tulevaisuuden kannalta asetelma voi osoittautua gallialaiseksi aikapommiksi.
Politiikassa kokemattomuus luo usein haavoittuneisuutta. Tämä johtaa usein vääriin päätöksiin ja tempoilevaan politiikkaan.
Kokematon presidentti voisi jäädä Marine Le Penin instrumentiksi. Todellinen valta olisi hänellä ja entisen puoluejohtajan johtamilla verkostoilla. Tässä kontekstissa Bardella olisi lopulta vain puolue–eliitin etäohjauksessa oleva nukke ja keulakuva ilman omaa poliittista visiota tai tahtoa.
Presidentinvaali heijastuu tuleviin parlamenttivaaleihin
Euroopan kehityksen kannalta Kansallisen liittouman menestys olisi jopa fataalia. Ranskan historiassa vaalit voittanut presidentti ja hänen edustamansa puolue menestyy poikkeuksetta hyvin myös parlamenttivaaleissa. Nämä Ranskassa pidetään kesäkuussa 2027 ja värisuora absoluuttisen enemmistön muodossa ei ole mahdottomuus,
Euroopalle välttämätön Saksan ja Ranskan tandemi murtuisi Kansallisen liittouman ideologisiin valintoihin. Tässä asetelmassa kansallinen suvereniteetti, ylikansallinen päätöksenteko ja pyrkimykset Euroopan strategisen autonomian lisäämiseen olisivat mahdoton yhtälö. Myös keskustelut Ranskan ydinasesateenvarjon ulottamisesta Euroopan päälle voitaisiin unohtaa.
Sisäisesti ja ulkopolitiikassa hapuileva eurooppalainen suurvalta olisi entistä helpompi hybridivaikuttamisen kohde niin Kiinalle kuin Venäjällekin. Kansallinen liittouma on vuosikymmeniä ajanut myös Natosta irtaantumista, johon Bardella itse on suhtautunut nykyisen Ukrainan sodan aikana kielteisesti. Mitä sodan jälkeen seuraisi, on sitten kokonaan toinen asia.
MAGA-Eurooppa on todellinen mahdollisuus
Yhdysvaltojen hallinnon hiljattain julkaistu ulkopoliittinen strategia resonoi kiinnostavasti Euroopan suhteen Kansallisen liittouman politiikan pohjavirettä. Trumpin hallinto korostaa kansallisvaltioiden suvereniteettia, eurooppalaisen identiteetin ja maahanmuuttokysymysten ongelmien yhteyttä toisiinsa ja Venäjän intressien ymmärtämistä. Nämä kaikki ovat Kansallisen liittouman pelikirjan mukaisia pitkän tähtäimen tavoitteita.
Venäjä jo itsessään muodostaa lähiaikoina kiinnostavan haasteen niin Bardellalle itselleen kuin myös laajemmin puolueelle. Kansallisen liittouman Venäjä-kytkökset ovat virallisesti menneet poikki ja vuosia sitten, mutta niiden uudelleen käynnistäminen sodan jälkeen on vain ajan kysymys.
Kritiikki muutenkin Venäjää ja Vladimir Putinia kohtaan on vaikuttanut enemmän päälle liimatulta, kuin aidolta. Mitään aloitteita sodan jälkeisen Ukrainan aseman takaamiseksi ei ole kuulunut, koska niitä ei voi puolueen historia tuntien edes olla.
EU:n ja Naton laajeneminen eivät sovi Kansallisen liittouman palapeliin, kuten ne eivät sovi myöskään presidentti Donald Trumpille. MAGA–Eurooppa on siten todellinen ja potentiaalinen maanosan laajuinen skenaario.
Tyypillinen ajankuva
Poimintoja videosisällöistämme
Jordan Bardellan tehtävä vaikuttaa selvältä. Hän toimii Kansallisen liittouman siistinä ja siloiteltuna ja jopa kirurgisen tarkkana populistisena myyntimiehenä, jota Ranskan ei–vasemmistolainen laaja kenttä voi harkita äänestävänsä. Huoliteltu imago on kuin räätälintyönä tehty palvelemaan sosiaalisen median aikakautta ja sen edustamaa pinnallisuutta.
Poliittisessa mielessä Bardella ja Kansallinen liittouma tukeutuvat sekä työväenluokkaisiin tukijoihin että Ranskan laajaan ja puolueisiin pettyneisiin keskiluokan äänestäjiin. Paradoksaalisesti vajaassa vuosikymmenessä ei tältä osin mikään ole muuttunut. Emmanuel Macron pääsi valtaan samalla pohjalla: pettynyt keskiluokka ja vanhoihin puolueisiin laajemmin pettyneet äänestäjät loivat Macron–ilmiön.
Ranskan keskustaoikeistolle tilanne on vaikea. Keskusteluissa on ollut esillä jopa yhteinen presidenttiehdokas, joka voisi teoriassa luoda vastavoiman Bardellalle. Ongelmaksi muodostuu tällä hetkellä se, että tällaista ehdokasta ei ole näköpiirissä.
Toinen vielä vakavampi ongelma liittyy politiikan sisältöihin. Ranskan keskustaoikeisto on menettänyt poliittisen identiteettinsä globalisaation, Macronismin ja populismin puristuksessa.
Emmanuel Macroniin kohdistuivat aikoinaan valtavat odotukset. Hänen uskottiin tuovan Ranskaan uuden aikakauden ja jopa yhdistävän koko maan. Tämä tavoite ei koskaan toteutunut.
Ranskan poliittinen suunta hakee jälleen itseään. Vuosi 2027 määrittelee sen, kenelle ja mille arvopohjalle suunta seuraavaksi rakentuu.